S
sekava ja väsynyt
Vieras
Mulla purkautui eilen taas muutaman vuoden patoutumat. Mua on suunnattomasti ärsyttänyt, että äiti on aina arvostanut isoveljeäni paljon enemmän. Esimerkiksi muutama viikko sitten meillä oli mun neljännen lapsen ristiäiset ja äiti oli itse halunnut auttaa minua järjestelyissä. Isoveli sitten soitti ja pyysi äitiäni siivoamaan omaa kämppäänsä. No äitipä jätti kaikki leipomiset yht.äkkiä mulle ja lähtikin siivoomaan sitä rakkaamman lapsensa kämppää. Ja sit tän asunnon siivouksen jälkeen soittaa mulle, että voi tulla hakemaan kaikki leivontatavarat ja kuskata hänet samalla baariin. No leivoin sitten yksin vielä yölläkin (vauva itki kainalossa) ja muut ipanat juoksi jaloissa.
Esimerkiksi tästä ja monista niistä sikamaisista tempuista, joita äitini on tehnyt kerroin eilen kyseiselle isoveljelle. No veli vaan siihen että"no okei, en sit pyydä mitään enää jne." Muutenkin se mossottaa kaiille kuinka ihana lapsuus meillä oli. Oltiin siis eilen yhden serkun häissä ja sielläkin se kertoi meidän lapsuudesta. Kun sitten muistutin perheväkivallasta yms. kivasta lapsuudessamme, niin tää sanoo "pitääkö ne tässä yhteydessä ottaa esiin". Itte se sen keskustelun aloitti ja sit muut ei saisi sanoa mielipiteitään kuitenkaan.
Mä vaan sitten tajusin, että äiti ei ole kohdellut sitä niin huonosti ja se ei oikeastaan ole joutunut kärsimään, koska mä otin lapsena muista kaiken vastuun. Eihän se veli ollut edes kotona. koskaan. Eikä se sitäkään tajua, että miltä tuntuu, kun oma äiti lupaa olla lapsenvahti ja sitkun saavut paikalle, niin mummo onkin turvat täys. Sen mielestä toikin on ihan pikkujuttu. Ja mun mielestä se on ainakin ihan sikamaista. Mut mitenkä tommonen vois tajuta, jolla ei ole edes omia lapsia. Mä mistän kohta välit poikki kaikkiin kusipääsukulaisiin.
Esimerkiksi tästä ja monista niistä sikamaisista tempuista, joita äitini on tehnyt kerroin eilen kyseiselle isoveljelle. No veli vaan siihen että"no okei, en sit pyydä mitään enää jne." Muutenkin se mossottaa kaiille kuinka ihana lapsuus meillä oli. Oltiin siis eilen yhden serkun häissä ja sielläkin se kertoi meidän lapsuudesta. Kun sitten muistutin perheväkivallasta yms. kivasta lapsuudessamme, niin tää sanoo "pitääkö ne tässä yhteydessä ottaa esiin". Itte se sen keskustelun aloitti ja sit muut ei saisi sanoa mielipiteitään kuitenkaan.
Mä vaan sitten tajusin, että äiti ei ole kohdellut sitä niin huonosti ja se ei oikeastaan ole joutunut kärsimään, koska mä otin lapsena muista kaiken vastuun. Eihän se veli ollut edes kotona. koskaan. Eikä se sitäkään tajua, että miltä tuntuu, kun oma äiti lupaa olla lapsenvahti ja sitkun saavut paikalle, niin mummo onkin turvat täys. Sen mielestä toikin on ihan pikkujuttu. Ja mun mielestä se on ainakin ihan sikamaista. Mut mitenkä tommonen vois tajuta, jolla ei ole edes omia lapsia. Mä mistän kohta välit poikki kaikkiin kusipääsukulaisiin.