M
"Myy"
Vieras
Meidän piti mennä tänä viikonloppuna miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan hotelliin minilomalle. Kävi kuitenkin niin että lapsia hoitamaan lupautunut henkilö joutui perua, emmekä saaneet ketään muuta tilalle. Hänelle tuli ylipääsemätön este, joten en ole hänelle vihainen. Minkäs sille voi.
Kuitenkin olin odottanut tätä jo pitempään. Meillä on menossa avioliitossa heikompi aika ja olisimme tarvineet yhteistä aikaa. Ajattelin että olisi voitu kuitenkin jotain kehittää kotonakin yhteistä kun ei tuonne reissuun päästy.
Mitä sitten viikonloppuna tapahtui todellisuudessa. Mies veti kaljaa kahtena iltana. Ensin perjantaina kotona sohvalla, sitten lauantaina päivällä oli auttamassa kaveriaan. Tästä kaverin auttamisestakaan en tiennyt mitään etukäteen, oletin ilman muuta että tehdään jotain mukavaa perheen kesken kun ei reissuun lähdetty. Illalla sitten lähti baariin. Ennen baariin lähtöä ensin vonkasi seksiä (jostain kumman syystä mulla ei ollut fiiliksiä), sanoi että vielä välittää minusta ja on hienoa että ollaan yhdessä näin pitkänkin ajan jälkeen vielä.
Tänään yritin kysellä että tehtäiskö jotain mukavaa yhdessä vai lähdenkö tekemään opiskeluhommia. Ei edes vastannut. Laitoin sitten pyykit ja tiskit ja lähdin. Sinne jäi mies lasten kanssa. Itkua pidättelin. Mietin vaan että tämä selvä. En voi kun miettiä et mitä v****a teen tässä liitossa?!?!? Se on aivan se ja sama tuollaiset pari kännissä lausuttua kohteliaisuutta takki päällä baariin lähtiessä sanottuna. Tekis jotain mikä kertois että tosissaan on tätä mieltä että välittää ja rakastaa. Se on niin helppoa kännissä sanoa ja lupailla kaikenlaista.
Että tällanen romanttinen parisuhdeviikonloppu mulla! Nyt kun luen itse tätä kirjoitusta niin tulipa ruikuttaja olo. Tein kuitenkin muutakin viikonloppuna kuin valitin. Yritin järjestää kahdenkeskeistä aikaa ja keksiä mukavaa tekemistä koko perheelle. Kyselin mieheltä että mitä hän haluaisi tehdä. Olisi voitu mennä sen mukaan mitä hän haluaa tehdä.
Kauankohan sitä jaksaa tätä vielä katella. Mulla on niin paha olla. Erota en haluaisi, mutta tällainen elämäkään ei toimi. Mua pelottaa että teen kohta jotain typerää joka pakottaa miehen tekemään jonkun ratkaisun. En oikein näe tästä ulospääsyä. Mä en halua kokeilla että miten jaksaisin sitä eron jälkeistä paskaa lasten tapaamisista ja miehen kanssa riitelyä. Tiedän että hänen kanssaan ei voisi erota mitenkään sovussa. Asiat tulisivat eron jälkeen olemaan huomattavasti vaikeampia kuin nyt.
Kuitenkin olin odottanut tätä jo pitempään. Meillä on menossa avioliitossa heikompi aika ja olisimme tarvineet yhteistä aikaa. Ajattelin että olisi voitu kuitenkin jotain kehittää kotonakin yhteistä kun ei tuonne reissuun päästy.
Mitä sitten viikonloppuna tapahtui todellisuudessa. Mies veti kaljaa kahtena iltana. Ensin perjantaina kotona sohvalla, sitten lauantaina päivällä oli auttamassa kaveriaan. Tästä kaverin auttamisestakaan en tiennyt mitään etukäteen, oletin ilman muuta että tehdään jotain mukavaa perheen kesken kun ei reissuun lähdetty. Illalla sitten lähti baariin. Ennen baariin lähtöä ensin vonkasi seksiä (jostain kumman syystä mulla ei ollut fiiliksiä), sanoi että vielä välittää minusta ja on hienoa että ollaan yhdessä näin pitkänkin ajan jälkeen vielä.
Tänään yritin kysellä että tehtäiskö jotain mukavaa yhdessä vai lähdenkö tekemään opiskeluhommia. Ei edes vastannut. Laitoin sitten pyykit ja tiskit ja lähdin. Sinne jäi mies lasten kanssa. Itkua pidättelin. Mietin vaan että tämä selvä. En voi kun miettiä et mitä v****a teen tässä liitossa?!?!? Se on aivan se ja sama tuollaiset pari kännissä lausuttua kohteliaisuutta takki päällä baariin lähtiessä sanottuna. Tekis jotain mikä kertois että tosissaan on tätä mieltä että välittää ja rakastaa. Se on niin helppoa kännissä sanoa ja lupailla kaikenlaista.
Että tällanen romanttinen parisuhdeviikonloppu mulla! Nyt kun luen itse tätä kirjoitusta niin tulipa ruikuttaja olo. Tein kuitenkin muutakin viikonloppuna kuin valitin. Yritin järjestää kahdenkeskeistä aikaa ja keksiä mukavaa tekemistä koko perheelle. Kyselin mieheltä että mitä hän haluaisi tehdä. Olisi voitu mennä sen mukaan mitä hän haluaa tehdä.
Kauankohan sitä jaksaa tätä vielä katella. Mulla on niin paha olla. Erota en haluaisi, mutta tällainen elämäkään ei toimi. Mua pelottaa että teen kohta jotain typerää joka pakottaa miehen tekemään jonkun ratkaisun. En oikein näe tästä ulospääsyä. Mä en halua kokeilla että miten jaksaisin sitä eron jälkeistä paskaa lasten tapaamisista ja miehen kanssa riitelyä. Tiedän että hänen kanssaan ei voisi erota mitenkään sovussa. Asiat tulisivat eron jälkeen olemaan huomattavasti vaikeampia kuin nyt.