vahinkoraskaus, miten eteenpäin?

[vieras]

Ei mikään iloinen vahinko siis.

Minulla on nyt 3 ja 1-vuotiaat lapset. Jaksan pyörittää arkea hyvin. Oli suunnitelmissa lähteä vuoden päästä takaisin töihin 4-vuoden kotonaolon jälkeen. Ajatus tuosta, että lapset on jo suht isoja ja pääsee taas päivittäiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa on piristänyt ja antanut voimaa nauttia näistä hetkistä lapsien kanssa kotona.

No, kysymys. Miten te jotka olette tulleet vahingossa raskaaksi, eikä siis millään iloisella tavalla vahingossa, olette jaksaneet ja pystyneet sopeutumaan ja iloitsemaan siitä, että uusi raskaus on alkanut.
Koko ajan vain pyörii, että kun minä olisin niin halunnut tehdä kaikkea ja nyt kaikki suunnitelmat romuttuivat ja se uusi vauva-ruljanssi, että jaksaako vai ei.

 

[mökö]

Sulla on vielä monta kuukautta aikaa tehdä kaikkea mukavaa kuten esim.lähteä töihin... ennen kuin vauva syntyy! Voit ajatella esim. että saat paremman äitiyspäivärahan + jaksat paremmin taas kotirumpan, kun käyt töissä..uudesta raskaudesta huolimatta!! Naisen elimistö on ihmeellinen..uuteen lapseenkin sopeutuu vaikke se ei niin toivottutähän tilanteeseen olisikaan!! ymmärsin viestistä että haluatta pitää lapsen!!
OIKEIN PALJON ONNEA JA VOIMIA!!
Kaikki kääntyy vielä parhainpäin..alkujärkytyksen jälkeen

 

[vieras]

Sulla on vielä monta kuukautta aikaa tehdä kaikkea mukavaa kuten esim.lähteä töihin... ennen kuin vauva syntyy! Voit ajatella esim. että saat paremman äitiyspäivärahan + jaksat paremmin taas kotirumpan, kun käyt töissä..uudesta raskaudesta huolimatta!! Naisen elimistö on ihmeellinen..uuteen lapseenkin sopeutuu vaikke se ei niin toivottutähän tilanteeseen olisikaan!! ymmärsin viestistä että haluatta pitää lapsen!!
OIKEIN PALJON ONNEA JA VOIMIA!!
Kaikki kääntyy vielä parhainpäin..alkujärkytyksen jälkeen

Minulla oli eräänlainen uusi urasuunnitelma, jonka joudun nyt jättämään hautumaan. Menen varmaan jonnekin muualle töihin joksikin aikaa, mutta olen 2 viimeistä vuotta vain miettinyt, että sitten kun nuorempi on 2, pääsen tekemään sitä mitä haluan. Se lykkääntyminen vain niin harmittaa.

Mietin aborttiakin, yritin ja yritin miettiä, että en kai minä edes voi jaksaa 3:n alle 4-vuotiaan kanssa. Kai se täytyy tehdä abortti. Kuitenkaan se ei ottanut edes ajatuksena tulta alle, kun punnitsin vaihtoehtoja ajattelin, että minua painaisi ainakin jollain tasolla aina ajatus siitä, että meillä olisi nyt yksi lapsi lisää, mutta koskaan en kuitenkaan katuisi sitä, että meillä on se yksi lapsi lisää.
Mies on varmasti hyvin vahvasti abortin kannalla (ei tiedä vielä, koska on töissä, enkä ole edes antanut vihjettä, että jotain voisi olla tekeillä), toki luulen, että hänkin saa miettiä alkujärkytyksensä uusiksi, niin unohtaa abortin.

 

[joanna]

sulla on aikaa tehdä päätös. mieti rauhassa,älä tee päätöstä liian nopeasti. raskauden voi keskeyttää viimeistään 12 viikolla,joten sulla on aikaa miettiä kunnolla.
päätös on sun oma,onhan sun elämästä kysymys.
koitahan jaksaa!

 

[Öppiäinen]

Mulla oli keväällä vähän samanlainen tilanne...mä vaan olen kutsunut tätä koko ajan yllätysraskaudeksi, en vahingoksi..mitä väliä silläkin, mutta kuitenkin...
Mulla oli kans ihan uusia urasuunnitelmia valmiina. Sen verran voin paljastaa, että olin yrittäjä-kurssilla niihin aikoihin, kun sainkin tietää olevani raskaana. Mutta niin sitä vain ihminen sopeutuu...mä en aborttia tosissani harkinnut kertaakaan, vaikka harmittikin...Nyt on viikkoja 38+3 ja odotan innolla, että pääsisin jo synnyttämään! Olen tosi iloinen vauvasta ja siitä, että tämä vauva todella saatiin lahjana "jostain", edellistä kun jo vähän tekemällä tehtiin...Ja mulla on lapset ennestään 8v. ja 3.v. Mutta kyllä sitä ihminen jaksaa (kun on pakko ) ja apua pitää osata / uskaltaa pyytää, jos siltä tuntuu. Tämä oli nyt minun tarinani. Sinä itse päätät mikä on sun ratkaisusi asiaan, sen voit tehdä vain sinä itse, tietysti yhdessä miehesi kanssa. Toivotan sulle kaikkea hyvää jatkossa!

 

[muuhahainen]

:hug: asiat varmasti järjestyvät

 

[vieras]

Voin vain kuvitella niitä reaktioita meidän suvussa, jossa ikäerot ovat perinteisesti olleet 5v. luokkaa. Luultavasti tulee kommenttia siitä, että ehkäisyä ei osata käyttää ja yksinkö meinasitte koko maailman täyttää.

Tukiverkostoa meillä ei ole juurikaan, koska sukulaiset asuvat niin kaukana. On tämä hurjaa. Minulla on melko tunteeton olo. Olen aiemmat raskaudet ollut hymyä vain testin jälkeen. Nyt vain napotan. Olen varma, että tämä iloksi muuttuu, toivottavasti kuitenkin lähiaikoina.

 

[Katherine Wheel]

Alkujärkytyksen jälkeen muuttui ihan ilolla odotetuksi vauvaksi tuo meidän yllärimme. Minä olin juuri saanut opiskelut päätökseen ja piti lähteä työelämään. Mutta niin ne vaan suunnitelmat muuttui, ja pakko oli vaan sopeutua.

 

[mä]

vai "vahinko"? Ehkäisyä käytettiin, mutta se petti? vai ehkäisyä ei ehditty kiihkoissaan käyttää?

 

[Muurarin Vaimo]

Täällä sulatellaan uutista yllärivauvasta paraikaa, mutta alusta asti on olut aivan selvää, että tämä pidetään. Kaikkeahan saattaa vielä sattua, mut kyllähän sitä miettimään joutui ja vielä joutuukin. Ajattele asiaa niin, että miten eläisit itsesi kanssa sitten jos abortin tekisit? Pystyisitkö siihen kuitenkaan? Unelmasi/suunnitelmasihan vain siirtyvät nyt tulevaisuuteen, ei niitä haudata tarvitse!

 

[Ilonaäippä]

vai "vahinko"? Ehkäisyä käytettiin, mutta se petti? vai ehkäisyä ei ehditty kiihkoissaan käyttää?

No mitäs väliä sillä nyt enää on... lopputulos on sama...

Ja ap:lle voimia, mihin tahansa ratkaisuun päädytkin :hug:

 

[mä]

vai "vahinko"? Ehkäisyä käytettiin, mutta se petti? vai ehkäisyä ei ehditty kiihkoissaan käyttää?

No mitäs väliä sillä nyt enää on... lopputulos on sama...

Ja ap:lle voimia, mihin tahansa ratkaisuun päädytkin :hug:

no ei olekkaan, molemmissa lopputulos sama. ärsyttää vaan ku aina puhutaan vahingosta vaikka ehkäisyä ei olisi käytettykkään. eihän se silloin mikään vahinko enää ole!

 

[Sisu]

Voin vain kuvitella niitä reaktioita meidän suvussa, jossa ikäerot ovat perinteisesti olleet 5v. luokkaa. Luultavasti tulee kommenttia siitä, että ehkäisyä ei osata käyttää ja yksinkö meinasitte koko maailman täyttää.
Tukiverkostoa meillä ei ole juurikaan, koska sukulaiset asuvat niin kaukana. On tämä hurjaa. Minulla on melko tunteeton olo. Olen aiemmat raskaudet ollut hymyä vain testin jälkeen. Nyt vain napotan. Olen varma, että tämä iloksi muuttuu, toivottavasti kuitenkin lähiaikoina.

Just juu... ja sit kun meillä on yks tyttö, 4v, niin kovasti sitä kysellään, että eikös se olis jo aika laittaa taas pullat uuniin...??
Ihmiset ei ajattele sitä, että aina asiat ei mene suunnitelmien mukaan, teille tuli ylläriraskaus, ja me ei saada sitä toista alulle... :ashamed:
Mutta eipä muuta kuin voimia siihen päätökseen, mihin päädyttekin! :hug:

 

[mulish]

Mulla tyttö 4v6kk ja poika 1v2kk. Nyt rv 28+4
Poika sekä uusi tulokas ovat olleet yllätyksiä. Molemmissa oli pillerit käytössä. Poika oli kuitenki ihan tervetullut kun tyttökin jo oli melkein kolme silloin. Nyt uuden raskauden ilmettyä itkin viikon että miten jaksan. Mulla jäi kans työsuunnitelmat mutta töitä ehtii tehdä koko lopun ikäänsä .
Voimia sulle :hug:

 

[Mietiskelijä]

Voin jotenkin kuvitella tunnelmasi vaikkei itsellä ole koskaan vahinkoraskautta kohdalle sattunut. Olet kuitenkin suunnitellut tulevaisuuden ihan erilaiseksi ja nyt pamahti! Varmaan tunnet olevasi nyt heikoilla. Mutta monelle sattuu vahinkoja. Ja en ole kenenkään kuitenkaan kuullut katuneen sitä yllätyksenä tullutta ja vastaanotettua lasta. Lapsi kasvaa kuitenkin niin nopeasti. Kolmen lapsen äitinä on ihan kiva olla ja voit toteuttaa suunnitelmasi sitten joskus.