Vaihtelu virkistää?

[jdlsdf]

Tuntuu että nykyään vaaditaan kaikenmaailman temppuja.. yhden aktin aikana on käytävä läpi kaikki asennot, leikittävä dildoilla ja käsiraudoilla, tökittävä joka reikään, halusi sitä tai ei. Seksi on kertakaikkiaan rasittava suoritus. Vaihtelua kaipaisi ennemminkin siihen suuntaan, että jos joskus edes saisi, ihan hellästi ja hiljaa, pimeässä peiton alla, ja saisi sitten nukahtaa kainaloon.

Sinähän sanoit sen juuri naulan kantaan...Mitä ihmettä täytyy aina olla sitä kaikenmaailman temppuja, ym...siitähä tulee väkisin jo suorituspaineita jo silleen..Ja mikään ei riitä tilanne..Ihan kuin suorituskeskeistä kaik mitä filmeillä on (ja jotkut ottaa ne sitte todesta ettei se livenä sittenkään ole mitä tos tekofilmissä ym) suuruudenhulluutta yms...Tosivaihtelua olis vastapainoksi olis tää hellästi hiljaa ja ei välttäm peiton alla vaan on miten on...ja toisen läheisyyteen uinahtaa ja vaik aamullla uudet 'ne omat mielikuvitukset' mitä onkaan vaik toteuttamaan, yhteisesti toistaan kuunnellen...

 

[shuuh]

Pitkässä suhteessa seksi on hienoa just siksi, että rakastaa kumppaniaan. Se läheisyys, intiimiys ja henkinen läsnäolo ovat ihan toisenlaisia kuin parisuhteen ulkopuolella. Toisaalta se tuo omaa vapauttaan, että toinen on tuttu ja turvallinen kaikkine ennakoitavine temppuineen enkä itse koe sitä välttämättä yhtään huonona. Ei sitä silti "rutinoidu" jos kuitenkin niitä temppuja riittää ja niiden määrää ja tarjontaa vaihtelee.

Mutta mikä sitten ajaa toisten syliin? Itselleni on käynyt niin, että olen ollut yhdessä kumppanin kanssa yli 10 vuotta. Vaikka rakkautta riittää, niin seksikerrat ovat syystä tai toisesta harventuneet. Kumppanini tuntuu haluavan enemmän turvallista läheisyyttä, yhdessäoloa ja halailua. Minulla kyllä olisi haluja muuhunkin eli maailmamme eivät tässä kohtaa. Läheisyyttä kyllä on ja molemmat siitä nauttivat. Mutta vuosikausia jatkunut muutama kerta seksiä vuodessa on ollut itselleni todella vaikeaa. Ja niinpä olen sallinut itseni nyt vähän tyydyttää tarpeitani muutoin.

Tosin en pidä "höyläämisestä" ihan tuikituntemattomien kanssa. Haluan todella viehättyä ja vähän ihastuakin toiseen ja haluan tunteen olevan molemminpuolista. Täten en nyt ihan hirveästi vieraissa ravaa, mutta pari ihmistä on kolahtanut tässä parin vuoden aikana. Ja seksi on ollut vähintäänkin hyvää. Parisuhteeseen tämä on tuonut oman lisänsä, sillä nyt jaksan olla hellä ja huomioida toistakin paremmin. En paikkaa huonoa omatuntoa, kuten moni voisi luulla. Mutta kun en ole puutteessa, niin en ole yhtä huonolla tuulella.

TIedän, että moraalinvartijat (joihin itsekin aikanaan kuuluin) eivät ymmärrä eivätkä hyväksy koskaan sitä, että kumppaniaan voi rakastaa vaikka välillä haluaa muitakin. Mutta se on mielestäni heidän ongelmansa tai ilonsa. Itse ajattelen toisin ja olen onnellinen näin.

 

[shuuh]

ja unohdin kirjoitukseni pointin: aina ei riitä vaikka parisuhteessa yrittäisi seksissä vaihteluita tai tyytyisi turvallisuuteen, joskus joidenkin pitää ylittää aitoja, jotta saa virikkeitä ja tarpeet tyydytettyä

 

[ajatuksia3]

Mitä ajattelet miespuolisosta, joka haluaa toteuttaa vain periaatteella: ihan hellästi ja hiljaa, pimeässä peiton alla, ja saisi sitten nukahtaa kainaloon ja olla lähellä. Puhuminen asiasta ei onnistu, kun kokee sen niin nolona. Fantasiat ymss. Eli vaihtelu ei vain ota tuulta, vaikka miten päin loikkisi! Samaan aikaan kuitenkin, kiinnostaa tiirailla escort -sivustoja jne. Ei auta, vaikka minä keikkuisin ihan samoin ja hepenein. Omasta mielestäni, itsekkin kelpaisin noille sivustoille hienosti. Yleensä hän pitää aina silmiä kiinni ja sanoo, että pääsee kosketuksiin paremmin tunteen kanssa ja tuntee silloin enemmän? Ehdotinkin, että hän voisi jatkaa tiirailujaan netissä ja sinusta olisi varmaan kivaa, kun hupsista, olisi vaimonkin kuva siellä. Annettais vähän muidenkin nauttia minusta. Itse nauttisin siitä valtavasti! Että mitä tehdä? Mielestäni olisimme siten tasoissa. Minua ei tiirailu kiinnosta, paitsi oman mieheni.

Haluaisin jutella suoraan, spn kautta, sinulla ja tuolla viimeksi kirjoittaneella on mielenkiintoisia ajatuksia. mulle sp on savukko @ luukku.com saahan siihen muutkin naiset kirjoitella jos haluaa.

 

[vaihteluaa]

ja unohdin kirjoitukseni pointin: aina ei riitä vaikka parisuhteessa yrittäisi seksissä vaihteluita tai tyytyisi turvallisuuteen, joskus joidenkin pitää ylittää aitoja, jotta saa virikkeitä ja tarpeet tyydytettyä

Mun tyttöystävä on välillä tylsä sänkyssä. Käyn välillä paarissa hakemasssa ideoita. Toiset nuoret naiset rajottuneita, mutta vanhemmat lyylit kyllä osaavat mistä pitävät ja haluavat tehdä kunnolla kun pääsevät alkuun. Pitäs viedä oma oppiin että osaisi naida kunnolla. Kyllä se piristää kun saa naista kunnolla että sänky natisee, sit on kiva olla kotonakin vähän aikaa.

 

[Partasuu]

välillä lettuu!

Sanoi jo entinen kannakselaismummo noista seksiasioista.

KYsyisikö hieman provosoivasti, että pakkoko sen seksin on aina niin mahtavaa olla ja joka hetki kiinnostaa.

Ei ruoankaan tarvitse mitään gurmeeta olla, kun on oikea nälkä. Silloin menee herkkuna vaikka näkkileipä. Vuoiden 1709 Kaarle XII:n upseeri muistelee Venäjän nälkäkevättä, kuinka silloin paleltunut kaali maistui "kuin paras marsipaani".

Olisikohan yksi syy tuohon kyllästymiseen, että seksistä on tullut tapa, jota harrastetaan, vaikka ei oikeasti himota. Kuuluu vain formaattiin tiettyinä aikoina ja tietyissä tilanteissa.

Syömisvertausta jatkaen. Liikalihavuudestakin on tullut ongelma, kun ei enää syödä oikeaan nälkään vaan syömisen ilosta. Siispä ruoka pitää tehdä maistuvammaksi ja maistuvammaksi, koska muuten turhansyömisestä menisi ilo. Jos odotettaisin rehellistä nälkää, niin arkisruokakin maistuisi.

Samoin jos seksissäkin annettaisiin paineen kohota ja odoteltaisiin sitä hetkeä, jolloin kaikki kaksijalkaiset kanoja ja tikapuita lukuunottamatta kelpaisivat. Ei silloin tarvitse miettiä, että mitähän höystöjä tämän suhteen elävöittämiseksi tarvittaisiin.

Perinteisessä juutalaisessa kultturissa on pitkiä jaksoja, jolloin aviopuolisoiden välinen seksi on kielletty. Sapatinaattona, jolloin koko maailma ikäänkuiin uudistuu, pitäisi pariskuntien kuitenkin kokea uudestaan hääyönsä. Näin ainakin Isaac Bashevich Singer on kulttuuriaan kuvannut.

Tuo voi tehdä itse asiassa aviolelämän hyvin jännittäväksi. Puoliso on kielletty hedelmä, joka houkuttaa ja jonka syleilyä malttamatta odottaa, kunnes maailma luomisen hetkellä taas avautuu uutena...