vaikea ahdistuneisuushäiriö ja raskaus

[eikö enää ikinä lasta]

Eli kärsin vaikeasta ahd.häiriöstä.
Mulla on käytössä monta psyykelääkettä.
En haluaisi nyt ilkeilyä tmv. Mutta olen alkanut miettiä voisinko vielä saada lapsen
vai onko tämä sairaus pilannut tuolta osin elämäni täysin.
Tässä käyttämäni lääkkeet: mirtazapin, ketipinor, lyrica, opamox
Onko tuolla lääke yhdistelmällä mitään mahdollisuutta olla raskaana, saada terve lapsi. Monet itkut olen itkenyt tätä miettiessäni
Ja olen käyttänyt lääkkeitä vuosia ja tarvitsen niitä.

 

["aloittaja"]

Olenko tosiaan ainoa?

 

[dddd]

Lyrica ei muistaakseni sovellu raskaana olevalle, eikä mieluusti isoa annosta Ketipinoria, eikä rauhoittavia.
Mutta nämä jutut täytyy puhua lääkärien ym. kanssa läpi ja tarkistaa teratologisesta.

 

["vieras"]

Mä en niinkään olisi huolissani raskausajasta. Olisin huolissani siitä miten pärjäät ja jaksat äitinä. En tarkoita olla ilkeä, mutta äitiys on kuitenkin melko haastavaa ja jos lisäksi on vielä ahdistusta niin käykö se ylivoimaiseksi? Kaikki valvomiset ja muut...

Jos kuitenkin koet että jaksat ja pärjäät äitinä, niin keskustele hoitavan lääkärisi kanssa raskausajan lääkityksestä jo ennen kuin alatte yrittämään raskautta.

 

["Kifa"]

Samaa mietin minäkin eli ei niinkään se raskaus vaan elämä lapsen kanssa. Miten jaksat valvomiset, raivarit, sairastelut? Ja missä tilanteissa itse oireilet - pystytkö hoitamaan lapsen neuvolat ja lääkärit, kerhot, synttärit ja päivähoitopaikan keskustelut? Onko sinulla tukiverkkoa joka auttaisi em. tilanteissa?

 

["aloittaja"]

Kyllä minulla on tukiverkko. Ja onhan meillä jo yksi lapsi.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28989735]Kyllä minulla on tukiverkko. Ja onhan meillä jo yksi lapsi.[/QUOTE]

Kannattaa kuitenkin miettiä se oma jaksaminen, tukiverkon varaan ei pidä laskea mitään.

 

["hei"]

Keskustele tosiaan lääkärin kanssa! Tai jos sinulla on terapeutti, niin hänen kanssaan.
Minkälainen parisuhde sinulla on, äitiyden kanssa pärjääminen riippuu paljon siitäkin!

 

["aloittaja"]

Tottakai mietin oman jaksamisen ym. Mutta kun elämässä ei voi kaikkea tietää etukäteen kuitenkaan. Tervekin voi sairastua raskauden aikana tai jälkeen psyykkisesti.
Ja jo sairas voi selvitä hyvinkin. Tuo lääkitys nyt kuitenkin on eka asia joka pitäisi tietää.

 

["hei"]

[QUOTE="aloittaja";28989765]Tottakai mietin oman jaksamisen ym. Mutta kun elämässä ei voi kaikkea tietää etukäteen kuitenkaan. Tervekin voi sairastua raskauden aikana tai jälkeen psyykkisesti.
Ja jo sairas voi selvitä hyvinkin. Tuo lääkitys nyt kuitenkin on eka asia joka pitäisi tietää.[/QUOTE]

Tottakai! Mutta noi on niin spesifejä juttuja, että kannattaisi kysyä siltä lääkäriltä. Ei taida olla kellään täällä just tismalleen samaa lääkelistaa.

 

["aloittaja"]

Kyllä, aion kysyä lääkäriltä ja teratologisesta.
Ajattelin vain eka kirjoittaa tänne, ihan jos oisin saanu vertaistukea

 

["Jokunen"]

Mullakin on ongelmia ahdistuksen kanssa. Käytössä Cipralex-niminen lääke joka helpottaa oloa hirmuisesti. Minulle vakuutettiin raskauden aikana että raskaus on niin ihmeellinen tila että monet vastaavat ongelmat katoavat raskauden ajaksi ja niin kävi! Jouduin jättämään lääkityksen viimeisen 3 raskauskuukauden ajaksi, jottei lasella olisi syntyessään riippuvuutta lääkkeeseen. Synnytyksen jälkeen takaisin lääkitykselle. Tsempit! Asioilla on tapana järjestyä!

 

[Cassyput]

Tuossa on kyllä sen verran tujua lääkettä, että ainakin jotain pitäisi varmaan jättää pois. Kait hetkellisesti voisit pärjätä vähän vähemmälläkin? Itsellä ADHD-lääkitys nyt tauolla raskauden takia, ja ihan hyvin olen pärjännyt näinkin. En toki saa töissä aikaan sitä mitä lääkityksen kanssa, mutta kun sallii itselleen sen, niin ihan hyvin pärjää.

 

["Kifa"]

Tosiaan edes loppuraskaudesta tuota lääkitystä pitäisi saada kevennettyä. Miten on Opamoxin laita, käytätkö säännöllisesti vai tarvittaessa?

 

["aloittaja"]

No kuule ei voi jättää pois. Mulla on tällainen lääkitys ja tarvitsen sen.
Ikävä tosiasia joka tosiaan on saanut itkemään monet itkut, että en voi enää ikinä saada lasta.
Kyllä se välillä tuntuu niin pahalle

 

["aloittaja"]

Opamoxia menee säännöllisesti kuten noita muitakin.

 

["aloittaja"]

Nostelen.

 

[napiton]

Itselläni on sitten kai todella lievä ahdistuneisuushäiriö, koska en syö lääkkeitä kuin satunnaisesti, silloinkin vain Opamoxia. Kaikenlaisia lääkkeitä on tyrkyttämällä tyrkytetty, mutta en ole suostunut niitä ottamaan, vaan olen halunnut oppia elämään ahdistukseni kanssa ja jopa kampittamaan sen kokonaan ilman lääkkeitä. En tunne sinua enkä siis voi kertoa mitä sinun tulisi tehdä, mutta suosittelen lämpimästi edes yritystä purkaa tuota lääkearsenaalia. Erityisesti jos haluat vielä tulla raskaaksi.

Joskus tosin haaveista pitää vain päästää irti ja keskittyä siihen mitä jo on.

Minulle raskausajat ovat olleet helppoja, en ole tarvinnut edes sitä satunnaista lääkitystä, vaan olen voinut hämmästyttävän hyvin. Haasteita tuli vasta lasten synnyttyä, kun olin hormonien ja pelkojen armoilla, mutta siitäkin on selvitty. Lähinnä ymmärtäväisten läheisten ja hyvän terapeutin avulla. Tsemppiä!

 

["Mie"]

Eihän sitä tiiä jos vaikka ne oireet helpottaa raskausaikana hormoonien ansioista ja pärjäät ilman lääkkeitä

 

[täällä myös gad]

Jos lääkitystä ei ennen raskautta vaihdeta niin voit unohtaa raskauden kokonaan. Onko tämä nyt ainoa lääkeyhdistelmä josta olet saanut avun? Itselläni gad:n ihan toisenlainen lääkitys, olen kokeillut neuroleptiä (samaa ketiapiinia kuin sinulla...) pari kertaa unettomuuteen, ei auttanut. Sen sijaan gad:n en edes sitä halua kokeilla, sen varran ikävän oloiset sivuv.

Bentzoa ei suositella jatkuvaan käyttöön koskaan, ainoastaan tarvittaessa.

Millainen terapia sinulla on lääkityksesi rinnalla?

Itse olen ollut kahdesti raskaana tämän sairauden aikana.

Juttelehan hoitavan psykiatrisi ja gynekologisi kanssa. Ja ota toki yht. Teratologiseen.

Toivon mukaan saat sellaisen lääkityksen jonka aikana voi turvallisesti raskautua.

 

["aloittaja"]

Minulle on ollut äärimmäisen vaikeaa löytää sopivaa lääkitystä.
Tämä on ainoa mikä toimii vaikka siltikin notkahduksia tulee.
Itkuahan tässä taas pukkaan, olen siis menettänyt tavallaan taas
yhden asian tämän paskan sairauden takia :'(

 

["aloittaja"]

Nosto!

 

[fqaa]

Sinulla on täysi oikeus olla surullinen ja vihainen. Elämä ei ole reilua. Kuitenkin sinulla on yksi lapsi, ihana ja ainutlaatuinen, jolle voit keskittyä olemaan hyvä äiti. Miten se raskausaika muuten meni vai paheniko sairautesi vasta sen jälkeen? Kuinka vanha olet? Monet psyykkiset sairaudet helpottavat iän myötä, sinunkin kohdallasi voi käydä niin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28989765]Tottakai mietin oman jaksamisen ym. Mutta kun elämässä ei voi kaikkea tietää etukäteen kuitenkaan.[/QUOTE]Jotkin asiat voi tietää tai ainakin ennakoida. Tämä on yksi niistä. Unohda vauvahaaveet ja keskity paranemaan.

 

["vieras"]

Oletko saanut kognitiivista psykoterapiaa tai muuta lääkkeetöntä tukea? Aika vahvalta kuulostaa lääkityksesi.