A
M
"Mie"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28991321]Olen kulkenut vuosia terapiassa.[/QUOTE]
Koetko, että terapiasta on apua? Itse olen masennuksen vuoksi käynyt hoidettavana. Eka kerralla ei mitään hyötyä, toisen kerran pitkin hampain suostuin kun luulin, että vain lääke auttaa. Mutta toisenlainen hoitomuoto auttoikin paljon paremmin.
Itse suosin nyt kokonaisvaltaisempaa hoitoa, ei siis vain pään, vaan koko kehon hoitoa. Mutta joo, varmaan tiesitkin jo eri terapiavaihtoehdoista?
Koetko, että terapiasta on apua? Itse olen masennuksen vuoksi käynyt hoidettavana. Eka kerralla ei mitään hyötyä, toisen kerran pitkin hampain suostuin kun luulin, että vain lääke auttaa. Mutta toisenlainen hoitomuoto auttoikin paljon paremmin.
Itse suosin nyt kokonaisvaltaisempaa hoitoa, ei siis vain pään, vaan koko kehon hoitoa. Mutta joo, varmaan tiesitkin jo eri terapiavaihtoehdoista?
A
"aloittaja"
Vieras
On ollut apua. Tai onko sitten niin ettei ole ollut kun kerran lääkkeitä joudun edell.käyttämään.
F
"FatMama"
Vieras
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aion hankkia vauvan. Olen jutellut jo nuppilääkärini kanssa ja minulle esim vaihdetaan ketiapiini raskausajaksi joten ketipinoria voit ainakin syödä. Lisäksi mulla menee venlafaxin masennukseen ja sitä voin jatkaa raskauden aikana. Kannattaa jutella lääkärin kanssa. Ei sun välttämättä tarvii haudata vauvahaaveita.
A
"aloittaja"
Vieras
H
"Henna"
Vieras
Heips. Itsellä masennus, ahdistuneisuushäiriö, pahat krooniset kivut ja todella paha migreeni. Lääkkeet: venlafaxin, voxra, ketipinor, bisoprolol (migreenin estoon), gabapentin (kroonisiin kipuihin), omepratsol. ja tarvittaessa opamox.
Tiedän, lääkkeitä hirvittävä lista. Meillä mies haluaisi lapsen, omaa hänellä ei ole. Minulla edellisestä liitosta lapsi. Joskus olin vielä itsekkin sitä mieltä että haluan toisen lapsen, mutta sairastuttuani ahdistuneeisuus häiriöön olen todennut että en ehkä sitä lasta jaksaisi hoitaa. Itsellä ei ole edes tullut mieleen että joutuisin ehkä luopumaan lääkityksistä raskausajaksi =O
Minulla vielä sekin huono puoli että ilman lääkitystä minulla hirvittävät kivut, että en kärsisi kunnolla edes kävellä. Nyt lääkityksellä kivut pysyvät siedettävällä tasolla. Venlafaksinista en uskaltaisi luopua, sen lopetus aiheuttaa kauheat ahdistus kohtaukset, koettu on. Minulle lääkäri sanonut että ei lääkitys lapsen hankkimista estä, kyllä siihenkin keinot kuulemma löytyy. tsemppiä.
Tiedän, lääkkeitä hirvittävä lista. Meillä mies haluaisi lapsen, omaa hänellä ei ole. Minulla edellisestä liitosta lapsi. Joskus olin vielä itsekkin sitä mieltä että haluan toisen lapsen, mutta sairastuttuani ahdistuneeisuus häiriöön olen todennut että en ehkä sitä lasta jaksaisi hoitaa. Itsellä ei ole edes tullut mieleen että joutuisin ehkä luopumaan lääkityksistä raskausajaksi =O
Minulla vielä sekin huono puoli että ilman lääkitystä minulla hirvittävät kivut, että en kärsisi kunnolla edes kävellä. Nyt lääkityksellä kivut pysyvät siedettävällä tasolla. Venlafaksinista en uskaltaisi luopua, sen lopetus aiheuttaa kauheat ahdistus kohtaukset, koettu on. Minulle lääkäri sanonut että ei lääkitys lapsen hankkimista estä, kyllä siihenkin keinot kuulemma löytyy. tsemppiä.
A
"aloittaja"
Vieras
K
kdkkdkd
Vieras
ahd.häiriö jo murkkuikäsenä todettu ja pysynyt oireettomana vuosia kunnes toista lasta odotellessa nous aggressiivisesti pintaan ja samoin pan.kohtaukset,epätod olo ja muu paska. olen syönyt loppuraskauden opamoxia 15mg 1-3 kertaa päivässä ja varmaan imetyksen aikaan joutuu aloittaa ihan lääkityksen ellei ala opamoxilla ja muulla rauhottuun tilanne
V
Vierailija
Vieras
Vanha ketju mutta vastaan silti... Itselläni keskivaikea masennus, lääkityksenä ollut ketipinoria, mirtatsapiinia, opamoxia ja citalopramia, sekä liuta eri lääkkeitä kokeiltu. Raskauduttuani ketipinor ja mirtatsapiini pistettiin pois lääkärin suosituksesta, citalopram jatkui, ja opamoxia sai ottaa vain tarvittaessa (enkä sitä montaa kertaa tarvinnutkaan alussa). Nyt viikkoja 32+3 ja tosiaan psyk puolen lääkärin määräys oli alusta asti, että vk 32 citalopram annos puolitetaan ja vk 36 lääkitys loppuu kokonaan MIKÄLI VOINTI PYSYY TASAISENA. Muutamaa notkahdusta (ehkä syynä enemmänkin väsymys+hormonit kuin masennus) lukuunottamatta olen voinut psyykkisesti raskausajan mukavasti. 
välillä rehellisesti sanottuna pelottaa mitä tuleman pitää ja säilyykö vointi hyvänä mutta onneksi puoliso on hyvänä tukena ja tsemppaa tarpomaan pää pystyssä vaikkei arki ole aina niin helppoa ! myös neuvolassa on otettu asia mielestäni kivasti huomioon. Tsemppiä muille samojen ongelmien kanssa painiville !
välillä rehellisesti sanottuna pelottaa mitä tuleman pitää ja säilyykö vointi hyvänä mutta onneksi puoliso on hyvänä tukena ja tsemppaa tarpomaan pää pystyssä vaikkei arki ole aina niin helppoa ! myös neuvolassa on otettu asia mielestäni kivasti huomioon. Tsemppiä muille samojen ongelmien kanssa painiville !
V
vierailija
Vieras
Minulla on mm. ahdistuneisuushäiriö, pelkään sosiaalisia tilanteita ETENKIN työelämässä. Tällä hetkellä masennusstressaan kun pitäisi hommata äkkiä joku työ pitkän työkyvyttömyyden jälkeen. :,D Ei mitään järkeä juuri tällä hetkellä ehkä, mutta kun pitäisi taloutta hoitaa. Mies käy töissä myös ja haluanhan minäkin auttaa varsinkin kun perheenlisäys tarkoittaa lisää rahan tarvetta.
Stressaan ihan jäätävästi ja olen huolissani, toivottavasti siitä ei ole pahasti haittaa vaaville. :/
Lääkkeitä en ole syönyt ollenkaan raskauden aikana. Olen sen sijaan panostanut mahd terveelliseen elämään ja runsaaseen uneen. Minulle se riittää, mutta kyllä välillä on ikävä jotain rauhoittavaa lääkettä. Ainakin nyt kun stressaan tätä työpaikkajuttua. Ei vaan voi, en halua lapsen terveyttä pilata.
On ahdistusdiagnoosia ja masennus ollut vakavanakin, muttei enää. On myös ollut traumaperäistä stressihäiriötä ja tunne-elämän yliherkkyyttä mutta pysyn ainakin työelämän ulkopuolella omassa elämässä ihan hyvin kasassa. Minua ei yhtään masenna eikä ahdista tuleva lapsi vaan päin vastoin. Minua ahdistaa kun en voi olla vaan kotiäiti.. Ahdistaa miten pärjään töissä jos työpaikan saan. Ei työnteko ahdista eikä aikaiset aamut vaan vieraat IHMISET. Ihmisiä pelkään. Minusta on tullut hirmu introvertti vaikka osaan esittää ekstroverttia asiakaspalvelijatyyppiä. Haluaisin vaan keskittyä perheeseen. Ja saada vaikka neljä lasta ja olla kotiäiti. Olisipa varaa niin tekisin vaan niin.
Stressaan ihan jäätävästi ja olen huolissani, toivottavasti siitä ei ole pahasti haittaa vaaville. :/
Lääkkeitä en ole syönyt ollenkaan raskauden aikana. Olen sen sijaan panostanut mahd terveelliseen elämään ja runsaaseen uneen. Minulle se riittää, mutta kyllä välillä on ikävä jotain rauhoittavaa lääkettä. Ainakin nyt kun stressaan tätä työpaikkajuttua. Ei vaan voi, en halua lapsen terveyttä pilata.
On ahdistusdiagnoosia ja masennus ollut vakavanakin, muttei enää. On myös ollut traumaperäistä stressihäiriötä ja tunne-elämän yliherkkyyttä mutta pysyn ainakin työelämän ulkopuolella omassa elämässä ihan hyvin kasassa. Minua ei yhtään masenna eikä ahdista tuleva lapsi vaan päin vastoin. Minua ahdistaa kun en voi olla vaan kotiäiti.. Ahdistaa miten pärjään töissä jos työpaikan saan. Ei työnteko ahdista eikä aikaiset aamut vaan vieraat IHMISET. Ihmisiä pelkään. Minusta on tullut hirmu introvertti vaikka osaan esittää ekstroverttia asiakaspalvelijatyyppiä. Haluaisin vaan keskittyä perheeseen. Ja saada vaikka neljä lasta ja olla kotiäiti. Olisipa varaa niin tekisin vaan niin.
V
vierailija
Vieras
Similar threads
- Kunhan kysyn
- Aihe vapaa