Vaikea kotitilanne 10 vuotiaan kanssa!!! apuja..

[loppuun palanut]

Tuntuu, että mun omat voimavarat lapsen äitinä alkavat olla lopussa ja kaikki keinot käytetty. Jos meinaat antaa minulle saarnaa huonosta kasvatuksesta tms, voit poistua ketjusta. Sitä en juuri nyt tarvitse!! Lapset ovat erilaisia, mutta syytän myös itseäni tilanteesta jo ihan tarpeeksi, joten en tarvitse sitä palstalta enempää.

Lapsen isä jätti minut 11 vuotta sitten, kun kuuli raskaudesta. Päätin pitää lapsen. Yksin. Tähän asti ollaan kaikesta selviydytty lapsen kanssa. Toki vaikeita tilanteita on ollut, mutta niistä on aina selviydytty. Nyt kuitenkin tilanne alkaa olemaan sitä luokkaa, etten tiedä enää mitä ajatella. Viimeisen puolen vuoden aikana lapsi on muuttunut vain rajumpaan suuntaan. Sukulaisille ja tutuille, kuin myös lapsen opettajalle, olen puhunut asiasta, mutta kaikki, opettajaa myöten sanovat, että lapsella on hankala ikä ja se vaatii vanhemmalta paljon. Kaikki pitävät tätä normaalina, mutta itse en tiedä. Ainenkin voimavarani alkavat olemaan lopussa tyystin.

Tuntuu ettei lapseni kunnioita minua lainkaan. ei sitten yhtään. Hänellä on kumma lukko, ettei tykkää antaa minkäänlaista läheisyyttä eikä välittämisen merkkejä. Hän on aina, siis kirjaimellisesti AINA eri mieltä kuin minä, vaikka se olisi hänen etuansa vastaan. Ihan pienissäkin asioissa lapsesta huokuu jopa viha minua kohtaan. Mitään syytä en keksi eikä hän itsekkään osaa sanoa siihen. Mitään väärää tai sellaista asiaa, joka moiseen voisi johtaa, en ole tähän päivään mennessä keksinyt. en todella. Itse alan olemaan täysin loppu tilanteeseen. Tänään oli pakko kirjoittaa tänne, koska en pystynyt enää kuin itkemään lapsen temppuillessa ja oletettavasti tätä tilannetta lapsi käytti hyväkseen.

 

["äiree"]

Suosittelen, että lähdet selvittämään asiaa lastenpsykologin kanssa. Ei tilanne näin ulkopuolelta ihan kamalalta kuulosta, jos pojalla on kavereita ja koulu menee ok. Mutta ymmärrän, että sä olet väsynyt kantamaan vastuuta ja jänkkäämään asioista jatkuvasti yksin. Onko sulla ystäviä tai sukua tai uutta miestä, joka jakaisi vähän kasvatusvastuuta lapsesta? Hae rohkeasti apua ennen kuin asiat ovat ihan solmussa. Tsemppiä!

 

[kyl se siitä]

Haei kipin kapin apua. Kasvatus- ja perheneuvolasta voi varata ajan ilman lähetettä, mutta lastenpsykiatrian poliklinikalle tarvitset lähetteen terveyskeskuslääkäriltä.

Vaiheita on. Joskus niihin tarvitaan vähäsen apua.

 

[FreezeCat]

:hug:

Koeta jaksaa siitä huolimatta, että tilanne syö hermoja ja kestämistä. Onko sinulla lapsen kanssa puheyhteyttä, pystyisitkö keskustella lapsen kanssa siitä, kuinka lapsesi käytös satuttaa sinua. Monesti tuon ikäinen kun omassa kasvunmyrskyssään ei niin huomioi muiden tunteita, kun keskittyy siihen omaan eloonsa ja kuohuntaansa epävarmana ja hämmentyneenä.

Rajoja ja rakkautta. Vallankin sitä rakkautta.

Laitan tähän MLL:n linkin , Vanhempainnetti - MLL, josko esim. sieltä löytäisit vinkkejä ja helpotusta tilanteeseen. Koulukuraattorin puoleen kannattaa myös kääntyä ihan avoimin mielin

 

[yho]

minulla ihan sama tilanne ja umpijuja.

 

["Wieras"]

Teetkö lapsen kanssa mitään kivaa? Pidätkö kotona kuria, istutatko temppuileva lasta jäähyllä? Lisää rajoja.

 

[loppuun palanut]

Kyllä teemme yhdessä asioita, mukavia juttuja. Viikonloppuisin enemmän. Viikolla kun minäkin olen töissä. Kuri on. Ja rangaistukset käytössä. Myöskin puhutaan, tai minä puhun ja hän harvoin kuuntelee. Kunnon keskusteluyhteyttä meillä ei ole niin että pystyisimme asiallisesti puhumaan. Lapsi ei vain suostu kuuntelemaan. Ei välitä rangaistuksista. Kärsii ne ja sama toistuu

 

["henni"]

Voihan se olla että lapsella on joku viha sinua kohtaan, vaikkakin täysin perusteeton ehkä todellisuudessa, mutta lapselle todellinen.hirvittävän moni lapsi tuntuu kokevan ettdi vanhempi kuuntele ja välitä.. vaikka vanhempi mielestään kaikkensayrittää.
Asia voi olla/voinut olla pienikin, ja aikuinen puhuu liian pian päälle.. tai korottaa ääntään?
Auttaisko laatikko mihin poika saisi kirjoittaa lapulle mielipahansa, ja kerran viikkoon kävisi laput läpi, niin että esim ensimmäisen kymmenen minuuttua vaan hän saa puhua. Sen jälkeen sinä ensin pyydät anteeksi (koska toinen on joutunut pahoittaa mielensä) ja sitten keskustelette asiasta. Syyttelemättä.

Mut nii... minkälaisia vastauksia sää toivoit?

 

[hae apua]

Lapsella ehkä ns. masennusoireinen käytöshäiriö (googlaa). Lapsen masennus ei joskus ilmene varsinaisin masennuksen oirein, vaan uhmakkuutena, sisäänpäinkääntymisenä, yleisenä kielteisyytenä ja käytösongelmina, joiden takana siis piilee se varsinainen ongelma, masennus.