V
"vieras"
Vieras
Kohta olen jo 32v ja edelleen sinkku. Kyllä mua on pyydetty treffeille, muutama mies on jopa vannonut rakkauttaan, mutta mitään ihanaa rakkaustarinaa ei ole ikinä syntynyt.
Olen seurustellut ihan oikeasti vain kerran, melko lyhyt suhde lapseni isään. Meillä ei ollut kovin syvää rakkautta ikinä, tai voi olla, että ei rakkautta ollenkaan. Miehellä oli melkein alusta asti suhteita toisiin naisiin (tiesin tämän vasta myöhemmin) ja loppuvaiheessa myös minulla oli suhteita toisiin miehiin.
En ikinä uskalla tehdä aloitetta ja jos mies tekee aloitteen, mun on hyvin vaikea myöntää että myös minä olen ihastunut. Toisaalta harvoin olen. Kun joskus harvoin sattuu tilanne, että molemmat ollaan ihastuneita, ei se sitten toimikaan ja jomman kumman tunteet väljähtyy.
Ehkä mä vaadin liikaa, sellaista intohimoista elokuvarakkautta. Olen ollut viiden vuoden sisään ihastunut kolmeen mieheen, enkä kenellekään voinut edes vihjaista olevani kiinnostunut, en edes käytökselläni.
Yksi heistä otti minuun yhteyttä ja olisi halunnut tavata. Olin niin onnellinen, mutta koska ajattelin, että meillä on liikaa ikäeroa ja mitä muut ajattelee niin annoin pakit. Kaduttaa tämä vieläkin, koska olin tosi tosi kiinnostunut miehestä. Sitten hän vielä pari kuukautta sitten otti uudestaan yhteyttä ja en edes vastannut hänelle. Ihan kuin rääkkäisin itseäni. Olin kuitenkin ihan taivaissa hänen viestistään, mutta en vaan uskalla lähteä hänen kanssaan mihinkään.
Taidan pitää häntä liian hyvänä minulle. Hän on minua paremman näköinen, sosiaalinen, rohkea, aina iloinen ja menestyy elämässään. Mutta tällä hetkellä kuitenkin koen, että kymmenen vuoden ikäero on liikaa ja mies ei saisi olla ihan noin täydellinen, koska itsekään en ole. Pelkään myös, että tulen petetyksi.
Baareissa käyn harvoin, mutta silloin ei olisi vaikeaa saada seuraa. Miehet tulevat oikein tyrkylle, mutta en vaan ole kiinnostunut. Siitä miten vaikeasti minun lähelle pääsee varmasti kertoo se, etten ole päästänyt miestä lähelle, enkä siis harrastanut seksiäkään moneen vuoteen.
Kaikki tämä johtuu varmasti paljon ujoudestani ja siitä etten osaa yhtään heittäytyä, vaikka olisin ihan sekaisin ihastuksesta, pidän vaan pokkani ja esitän viileää. Mitä enemmän ikää tulee sitä vaikeampaa tästä kaikesta on tullut.
Olen seurustellut ihan oikeasti vain kerran, melko lyhyt suhde lapseni isään. Meillä ei ollut kovin syvää rakkautta ikinä, tai voi olla, että ei rakkautta ollenkaan. Miehellä oli melkein alusta asti suhteita toisiin naisiin (tiesin tämän vasta myöhemmin) ja loppuvaiheessa myös minulla oli suhteita toisiin miehiin.
En ikinä uskalla tehdä aloitetta ja jos mies tekee aloitteen, mun on hyvin vaikea myöntää että myös minä olen ihastunut. Toisaalta harvoin olen. Kun joskus harvoin sattuu tilanne, että molemmat ollaan ihastuneita, ei se sitten toimikaan ja jomman kumman tunteet väljähtyy.
Ehkä mä vaadin liikaa, sellaista intohimoista elokuvarakkautta. Olen ollut viiden vuoden sisään ihastunut kolmeen mieheen, enkä kenellekään voinut edes vihjaista olevani kiinnostunut, en edes käytökselläni.
Yksi heistä otti minuun yhteyttä ja olisi halunnut tavata. Olin niin onnellinen, mutta koska ajattelin, että meillä on liikaa ikäeroa ja mitä muut ajattelee niin annoin pakit. Kaduttaa tämä vieläkin, koska olin tosi tosi kiinnostunut miehestä. Sitten hän vielä pari kuukautta sitten otti uudestaan yhteyttä ja en edes vastannut hänelle. Ihan kuin rääkkäisin itseäni. Olin kuitenkin ihan taivaissa hänen viestistään, mutta en vaan uskalla lähteä hänen kanssaan mihinkään.
Taidan pitää häntä liian hyvänä minulle. Hän on minua paremman näköinen, sosiaalinen, rohkea, aina iloinen ja menestyy elämässään. Mutta tällä hetkellä kuitenkin koen, että kymmenen vuoden ikäero on liikaa ja mies ei saisi olla ihan noin täydellinen, koska itsekään en ole. Pelkään myös, että tulen petetyksi.
Baareissa käyn harvoin, mutta silloin ei olisi vaikeaa saada seuraa. Miehet tulevat oikein tyrkylle, mutta en vaan ole kiinnostunut. Siitä miten vaikeasti minun lähelle pääsee varmasti kertoo se, etten ole päästänyt miestä lähelle, enkä siis harrastanut seksiäkään moneen vuoteen.
Kaikki tämä johtuu varmasti paljon ujoudestani ja siitä etten osaa yhtään heittäytyä, vaikka olisin ihan sekaisin ihastuksesta, pidän vaan pokkani ja esitän viileää. Mitä enemmän ikää tulee sitä vaikeampaa tästä kaikesta on tullut.
