E
Ei pitänyt rakastua
Vieras
Mun pitäis päästä yhdestä rakkaudesta eroon, mutta en kykene. Mies, johon rakastuin on vapaa ja vanha rakkauteni, mutta minä taas olen ehtinyt mennä suhteeseen, jossa en ollut niinkään rakastunut, hyvä kaveri miehen kanssa vain, ja meillä on kaksi lasta.
Mä olisin halunnut suhdetta tämän toisen miehen kanssa, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, kuten ei tullut ekallakaan kerralla. Haluaisin kyllä sen suhteen, mutta sen saaminen tuntuu toivottomalta: viimeksi kun tapasimme miehen kanssa niin hän sanoi, että uskoo meidän olleen edellisessä elämässämme sisaruksia ja että se jatkuu nyt tässä elämässä. Olin kuvitellut, että hän tuntisi jotain muutakin minun suhteeni, ja petyin aivan hirveästi noihin sanoihin.
En osaa sanoa hänelle asiasta mitään, koska aiemmin kerroin hänelle tunteistani, tosin ehkä vähän tökerösti tosi yllättäen, ja silloin hän sanoi: en tunne samoin.
No, se siitä sitten, ajattelin, mutta nyt kun usean vuoden jälkeen näimme sattumalta uudestaan, hän antoi sellaisen halauksen, joka sai minut tuntemaan, että sitä, mitä mä luulin siellä olevan, olisi olemassa, eli ihastumista. Se ei todelllakaan ollut mikään vain ystävän halaus.
Mutta koska olen parisuhteessa ja hän torjui minut viimeksi en ole uskaltanut kertoa, että rakastuin häneen taas. Yhteydenpidostamme vastaan lähinnä minä. Miestä ei saa painostaa mihinkään, hän on täysin allerginen sille. Hänellä on käytännössä katsoen yksi suhde takanaan, sekin hyvin lyhyt. En haikailisi häntä, ellen olisi perhana vieköön rakastunut ja ekaa kertaa saanut näinkin paljon (!) vastakaikua, eli en juuri mitään. Olen vuoden aikana tavannut häntä 3 kertaa ja siihen päälle muutama tekstiviesti. Asumme kylläkin aika ison etäisyyden päässä toisistamme. Näen häntä, kun hän tulee muissa asioissa paikkakunnalle, jolla asun.
Häntä pitäisi varovaisesti rohkaista suhdetta kohti, eikä ole silti takuita että suhdetta syntyy, mutta en mä voi, kun en ole vapaa ja en voi erota miehestänikään näin epävarman suhteen perään. Mieheni kanssa tulen toimeen ihan hyvin, vain intohimo puuttuu ja puuttui seksielämäkin, kunnes tää toinen mies tuli kuvioihin.
Olen ollut tosi masentunut, kun tämä toinen mies ei anna mulle rakkautta, enkä kestä enää. Joko se rakkaus (mahdoton) tai sitten irti hänestä (tunnetasolla tosi vaikeaa. Saan melkein fyysisiä oireita, kun ajattelen "jättäväni" hänet.) välillä tuntuu, että haluaisin tappaa itseni, mutta täällä mä oon kun en tahdo kuolla.
Mä olisin halunnut suhdetta tämän toisen miehen kanssa, mutta siitä ei näytä tulevan mitään, kuten ei tullut ekallakaan kerralla. Haluaisin kyllä sen suhteen, mutta sen saaminen tuntuu toivottomalta: viimeksi kun tapasimme miehen kanssa niin hän sanoi, että uskoo meidän olleen edellisessä elämässämme sisaruksia ja että se jatkuu nyt tässä elämässä. Olin kuvitellut, että hän tuntisi jotain muutakin minun suhteeni, ja petyin aivan hirveästi noihin sanoihin.
En osaa sanoa hänelle asiasta mitään, koska aiemmin kerroin hänelle tunteistani, tosin ehkä vähän tökerösti tosi yllättäen, ja silloin hän sanoi: en tunne samoin.
No, se siitä sitten, ajattelin, mutta nyt kun usean vuoden jälkeen näimme sattumalta uudestaan, hän antoi sellaisen halauksen, joka sai minut tuntemaan, että sitä, mitä mä luulin siellä olevan, olisi olemassa, eli ihastumista. Se ei todelllakaan ollut mikään vain ystävän halaus.
Mutta koska olen parisuhteessa ja hän torjui minut viimeksi en ole uskaltanut kertoa, että rakastuin häneen taas. Yhteydenpidostamme vastaan lähinnä minä. Miestä ei saa painostaa mihinkään, hän on täysin allerginen sille. Hänellä on käytännössä katsoen yksi suhde takanaan, sekin hyvin lyhyt. En haikailisi häntä, ellen olisi perhana vieköön rakastunut ja ekaa kertaa saanut näinkin paljon (!) vastakaikua, eli en juuri mitään. Olen vuoden aikana tavannut häntä 3 kertaa ja siihen päälle muutama tekstiviesti. Asumme kylläkin aika ison etäisyyden päässä toisistamme. Näen häntä, kun hän tulee muissa asioissa paikkakunnalle, jolla asun.
Häntä pitäisi varovaisesti rohkaista suhdetta kohti, eikä ole silti takuita että suhdetta syntyy, mutta en mä voi, kun en ole vapaa ja en voi erota miehestänikään näin epävarman suhteen perään. Mieheni kanssa tulen toimeen ihan hyvin, vain intohimo puuttuu ja puuttui seksielämäkin, kunnes tää toinen mies tuli kuvioihin.
Olen ollut tosi masentunut, kun tämä toinen mies ei anna mulle rakkautta, enkä kestä enää. Joko se rakkaus (mahdoton) tai sitten irti hänestä (tunnetasolla tosi vaikeaa. Saan melkein fyysisiä oireita, kun ajattelen "jättäväni" hänet.) välillä tuntuu, että haluaisin tappaa itseni, mutta täällä mä oon kun en tahdo kuolla.
