Toggle sidebar

Vaikea tilanne... Apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Riia"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

"Riia"

Vieras
Lapseni leikkivät tänään sairaala-leikkiä, jossa nuket olivat potilaita. Nuket sairastivat erilaisia sairauksia, esim. joku oli keskonen, muilla oli sydänvikaa, epilepsiaa, hinkuyskää, vesirokkoa jne. Mutta kun lapset sanoivat että yhdellä nukella "on" syöpä, niin kaverini joka oli meillä kylässä, sanoi ettei pitäisi antaa lasten leikkiä tuota leikkiä jos lähipiirissä ei ole ollut syöpää. Sanoi että syöpä ei ole leikin asia, eikä se tietysti olekaan, mutta eihän tuo lasten leikki nyt kuitenkaan mitään sellaista vähättelevää pelleilyä ole vaan hoisivat sitten sitä "syöpäpotilasta" ihan kunnolla. Kun kaveri ei kuitenkaan noista muista sairauksista maininnut mitään, vaan tuostä syövästä. Ja kaverinkaan lähipiirissä ei ole syöpää ollut kuulemma, joten ajattelevatko muut ihmiset että on kamalaa jos lapset leikkii, että nukella on syöpä, joka sitten parannetaan? Eli pitäisikö minun nyt kieltää tuo leikki lapsiltani vai annanko heidän leikkiä?
 
Onneksi mun lapsuudessa sai rauhassa leikkiä leikkimökissä tai jossai nurkan takana niin ei olleet aikuiset vohkaamassa mitä saa leikkiä ja mitä ei.

Leikittiin köyhiä, esimerkiksi. Oltiin niin köyhiä että syötiin vain yksi ruutunäkin ruutu päivässä (onneks siinä leikissä yöt tuli aika nopeesti). Meillä oli leikkimajava, joka oikeesti oli vanha säämiskärätti. Se oli rampa ja piti aina heittää "uimaan" (oikeesti tielle sellaiselta kallionreunalta). Serkkutytön kanssa "synnytettiin" vauvoja eli nukkeja vuoronperään leikkimökin takana, ja sitten oltiin au-äitejä jotka asuu yhdessä. Joskus vauvat (eli nuket) jopa sairastui ja kuoli... Poikaserkkujen kanssa leikittiin sekä sotaa että muuta taistelua, pyssyinemme päivinemme, vankilaa ja pakenemista...

Mitäköhän kaikkea tästäkin ei olis saanut leikkiä. Yksinhuoltajuudesta, kuolemasta, sairaudesta, eläinrääkkäyksestä ja köyhyydestä kun ei saa lapset mitään tietää??
 
Siis...ei saa leikkiä jos lähipiirissä ei ole ollut syöpää? Wut?

Ja jos olisikin ollut, ja joku läheinen olisi siihen kuollut, olisi kyseessä mitä todennäköisimmin lapsen tapa käsitellä asiaa. Leikin kautta.

Kaverisi on tollo.
 
Jostain luin käsitteet "valkoinen leikki" ja "musta leikki". Ensinmainittu tarkoittaa sellaista aikuisten hyväksymää, kilttiä ja järjestäytynyttä leikkiä, jälkimmäinen lasten itsensä organisoimaa kaoottisempaa juttua, jossa käsitellään vaikeitakin teemoja, ja joka ei ole ihan aikuisen katseen kestävää.

Oma lapseni kavereineen leikkii joskus leikkiä, jossa joku vuorotellen laitetaan vankilaan. Kyse alle kouluikäisistä, kenenkään lähipiirissä ei ymmärtääkseni ole ollut vankilatuomioita tms., oma lapseni tietää lähinnä, että aikuinen ihminen voi joutua vankilaan, jos tekee jotain oikein kauheaa. Kaipa tuo on vain sellaisen oikean ja väärän ym. teemojen käsittelyä.

Yleensäkin lapsi käsittelee tunteita ja ajatuksia leikin avulla, ja teemat voivat ihan hyvin voivillakin lapsilla olla melko raadollisia. En kauheasti puuttuisi sisältöihin, ellei jotakuta osallistujaa kiusata/loukata tms. "leikin varjolla". Esim. tuohon mainitsemaani vankilaleikkiin toki puuttuisin, jos tyrmässä istuisi aina sama lapsi, tai jos vankilassa istujaa tuntuisi pelottavan tms.

kyllä lapset tuosta syövästä kuulevat kautta tai toista, ja onhan se hämmentävä asia, joka pomppaa leikkeihinkin. Ihmeellinen ajatus, että ei saisi niin tehdä.
 
Hyvä kuulla että olette sitä mieltä että lapset saavat leikkiä. Olen itsekin pienenä leikkinyt jotain autokolareita sun muita. Mutta joo, annan lasten leikkiä. :)
 
Saa todellakin leikkiä. Omakin 5v käsittelee monia asioita leikin kautta ja eihän se leikkiminen mitään aiheuta tapahtuvaksi eikä ole pilkkaamista. Se on lasten tapa käsitellä asioita. Niitäkin mistä ei vielä ole kokemusta mutta tietoa ja ajatuksia. Mitähän kaikkea sitä itekin on aikanaan leikitty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siispä;28054568:
Vanhan kansan uskomus että leikkimällä, pilkanteolla ja muulla ikään kuin kutsuu asiaa luokseen?
Click to expand...

Ahaa... ilmankos maailmassa on niin paljon sotia.

Leikki sikseen. Minun lapseni leikki eräänä päivänä kanssa sairaalaa, tai lääkäriä, tai jotain. Laittoi vaipan siskonsa päähän ja sanoi, että sisko tarvitsee potilashatun koska siskon päässä on pipi. Vähän minun sydämeni muljahti siinä vaiheessa, koska edellisessä elämässä eräs läheinen ihminen sairasti aivokasvaimen. Ja samalla tuli jotenkin halju olo, ettei mikään poissulje sitä, etteikö omanikin voisi joskus sairastua johonkin. Mutta se oli kuitenkin leikkiä, minä aikuisena suhtauduin siihen niin kuin suhtauduin, omalta kokemuspohjaltani.
 
Leikkiminen on yleensä normaalin lapsen tapa käsitellä asioita ja tutustua maailmaan, kokeilla sellaisiakin tunteita ja asioita joista ehkä on vain etäisesti kuullut - tai sellaisia, jotka ovat tuttuja oman kokemusmaailman kautta. Leikkiminen on monelle lapselle ajattelua.

Sääli niitä aikuisia jotka eivät joko ole itse osanneet leikkiä lapsena tai eivät ole saaneet siihen tilaisuutta. Ja varmaan on niitäkin jotka ovat vain autuaasti unohtaneet millaista se lapsuus oikeasti olikaan, kasvaessaan kohisten niin hemmetin aikuisiksi (kukkahattutädeiksi asti peräti...?)
 
[QUOTE="jep";28054670]Jostain luin käsitteet "valkoinen leikki" ja "musta leikki". Ensinmainittu tarkoittaa sellaista aikuisten hyväksymää, kilttiä ja järjestäytynyttä leikkiä, jälkimmäinen lasten itsensä organisoimaa kaoottisempaa juttua, jossa käsitellään vaikeitakin teemoja, ja joka ei ole ihan aikuisen katseen kestävää.[/QUOTE]

Minä seurasin kerran vierestä, kuinka pieni koululainen leikki hiekkalaatikolla ja äkkiä sanoikin, että tässä kaivetaan mun isälle hautaa. Voi pyhä Sylvi miten se kirpaisi ja syvältä, ja äitinsä kertoi hiljaisella äänellä, että lapsen isä oli kuollut ja että tuo oli tapa, jolla lapsi käsitteli asiaa.
 
Leikissä käsitellään kaikkia mahdollisia asioita. Varmasti lapset kuulevat paljon enemmän kuin heille suoraan kerrotaan. Lapselle syöpä on sairaus muiden joukossa.

Aikuinen tulkitsee leikkejä oman kokemusmaailmansa mukaisesti, jokin leikki tuntuu 'pahalta'. Mutta lasta ei pidä kieltää hoitajaleikistä, vaan aikusien pitää käsitellä omat tuntemuksensa! Mun isän kokemusmaailman (kasvatuksen? lapsuutensa maailmantilanteen?) mukaan sotaleikit ovat ehdottoman kamalia ja kiellettyjä, leikkiaseet täysin tuomittavia. Osa leikkiaseista menee multakin yli (onko siinä kotikasvatuksen jäljet?), en ymmärrä kivääriä, jonka ammustauluna on ihmishahmo mutta osa on ok. En ole lähtenyt näitä omalta pojaltamme kieltämään (paitsi ennenmainitun kivääri-ihmishahmomaalitaulu -paketin). Kyllä nuo pihan pojat pienempinä leikkivät mailojen ja vaikka keppien olevan aseita...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa