Vaikea

[suhde]

Vuosi seukkailua ja jatkuvaa ""taistelua"", kinastelua, ristiriitoja. Onko tässä mitään järkeä? Mies on kuitekin kiinnostava ja ihan mukavakin. Tällaista tämä on ollut alusta saakka. Voiko tästä edes tulla mitään, sitä olen miettinyt viime aikoina. Eikö tässä pitäisi olla jotain alkuhuumaa, edes jotain innostusta. Nyt tämä on ""taistelusta toiseen"" menemistä, välillä sovitaan ja tuntuu ihan ok:lle, sitten taas repeää. Onko tällainen suhteen aloitus onnistunut keneltäkään? Tuntuu että taidan olla epätoivoinen kun yritän mitään tällaista systeemiä. Meidän kemiat ei kai taida kolahtaa, vai?

 

[Kyllä!]

Meillä oli alku juuri tuota ja on edelleen melko tulista.. joskus. Ajan myötä rauhoittunut mutta niin on seksikin. Meidän riidat varmaan johtuivat siitä että molemmilla oli epäonnistunut suhde takana ja kaikki tuoreessa muistissa. Rakastettiin kovaa ja se oli rankkaa. Yhdessäkin monesti mietittiin että onko mitään järkeä. Erottiinkin, mutta kun erossakaan ei voinut olla. Nyt ollaan oltu kohta 6 vuotta yhdessä ja on jopa ikävä sitä alun intohimoista riitelyä. Aika kultaa muistot. Nyt on niin arkipäiväistä ja mukavaa..

Intohimoa ei paljoa ole ja sitä on ikävä, mutta edelleen kuitenkin rakastan lujasti. Miehellä on tietokone, autot ja työ. Minä ja kasvava vatsa, tullaan sitten niiden jälkeen, siinä ehkä suurin rauhoittumisen syy, samoista asioista vuosi toisen jälkeen ei jaksa tapella. Ei siinä ole pahaa jos on riitelyä kunhan se on toista kunnioittavaa, eikä sisällä väkivaltaa, ei henkistä tai fyysistä.

 

[ap]

Meillä ei ole kyllä seksiäkään juuri, eikä se vähäkään paljon minkäänlaista. Mutta jospa se paranisi siitä aikaa myöten. Mies vain onnistuu aina loukkaamaan minua, enkä minä ymmärrä sitä välillä yhtään. Itse suuttuu minulle ja puhuu sitten ikävästi, enkä kaikkea pysty unohtamaan ja antamaan anteeksi. Olen kyllä miettinyt tosissaan onko tässä mitään järkeä, mutta ei näitä vapaita miehiä ole paljoa tyrkyllä. Johonkin sitä on kai tyydyttävä.

 

[Kyllä!]

Älä nyt kuitenkaan ajattele noin. Mies ilmeisesti kiusaa sua ja annat kerta toisensa jälkeen anteeksi. Taisin ymmärtää sun viestisi väärin olen pahoillani. Älä tyydy vähempään kuin olet ansainnut. Vapaita miehiä on, sitä oikeaa vain on vaikea löytää. Mieti omia tunteita ja sisintä rakastatko häntä vai oletko just siksi että parempia ei ole. Silloin on sama kuin heittäisi elämänsä pois. Riitaisassa suhteessa on vaikea olla jos siinä ei ole paljon rakkautta ja välittämistä, hulluksi siinä tulee.

 

[ap]

Niin, mies aina väittää että MINÄ olen tehnyt tai sanonut jotain, josta HÄN on loukkaantunut, siitä ne riidat sitten taas alkaa.
Kyllä alkaa tuntua että lemppaan koko miehen, mitä minä sellaista pitämään. Olen sitten vaikka yksin.

 

[Minulla]

Ei toiminut minulla. Tavallaan se jatkuva riitely-sopimis-kierre piti liekkiä yllä, intohimoa riitti pitkän aikaa. Lopulta kuitenkin olisi ollut parempi jos olisimme eronneet jo niiden ekojen myrskyisten kuukausien aikana.