Vaikeaa ensimmäisen lapsen kanssa, milloin sait toisen?

[mietteissään]

Meillä on ollut ensimmäisen lapsen kanssa todella raskas ja vaikea alkutaival. Vauva oli itkuinen melkein 9kk ikään asti ja se vei meiltä voimia todella paljon. Vauvalla on refluksi ja se oli syy itkuihin. Vieläkään ei nuku kunnolla, mutta paremmin jo kuin aluksi ja ikää on nyt 11kk. En olis koskaan voinut kuvitella että lapsen kanssa voi olla näin raskasta, mutta en myöskään sitä kuinka ihanaa se on kun saa seurata oman lapsen kasvamista ja kehittymistä ja kuinka paljon iloa hän voi ympärilleen luoda.

Minä olen aina tykännyt valtavasti lapsista ja halunnut aina omia. Nyt tuli jossain vaiheessa sellainen tunne ettei minusta olekaan tähän kun vauva vain itki ja itki Mutta nyt on taas alkanut miettimään että olisi ihana jos meille suotaisiin vielä lapsia ettei tämä jäisi ainoaksi, mutta jotenkin meitä miehen kanssa ahdistaa ajatus siitä että kaikki tämä huuto, valvominen ja vauvan kärsimys alkaisi taas uudestaan. Sitä kun ei etukäteen voi tietää tuleeko lapselle refluksi tai jokin muu vaiva.

Miten te joilla eka laps on ollut itkuinen niin on site syntynyt toinen lapsi ja miten hänen kanssaan elämä sujui?

 

[kahden äiti]

Meillä oli myös haastava esikoinen... tai sanotaan että hänen vauva-aikansa oli haastava. Hän oli itkuinen muutaman ensimmäisen kuukauden ajan (itselle kertyi univelkaa niin, että pelkäsin sekoavani pahimmassa vaiheessa) ja senkin jälkeen hyyyvin pitkään huono nukkumaan (tarvitsi piiitkät nukutukset, heräsi aina pienimpäänkin risahdukseen jne.). On temperamenttinen lapsi, tarvitsee paljon tukea ja läheisyyttä. Ei vauvanakaan koskaan viihtynyt vähääkään itsekseen (niinkuin näyttävät jotkut viihtyvän) ja vaati näin ollenkin paljon meiltä vanhemmilta. Nyt hän on 3-vuotias ja toki arki hänen kanssaan on helpottunut paljon. Hän on aivan ihana, älykäs, puhelias, iloinen ja vilkas lapsi mutta edelleen tarvitsee selvästi erityisen paljon tukea ja läheisyyttä.

Itsekin olin ajatellut, että haluan toisen lapsen lyhyellä ikäerolla. Koin esikoisen vauva-ajan kuitenkin niin raskaaksi, että vauvakuume pysyi poissa melko pitkään. Kun arki esikoisen kanssa helpottui, kuume yllättäen nousi. =) Nyt meillä on puolen vuoden ikäinen kakkonen ja olen tosi iloinen, että uskalsin ryhtyä toisen lapsen hankintaan. Pelkäsin etukäteen hirveästi, miten jaksaisin, jos vauva-aika olisi taas yhtä raskas. Mutta mikä suuri onni ja autuus, tämä kakkonen onkin ollut paaaljon "helpompi". Nukkunut alusta asti paremmin, on tasaisempi luonne jne jne. Selvisimme siis tällä kertaa vähemmillä "vaurioilla" koko perhe.

Ja olen äärettömän onnellinen kahdesta äärettömän ihanasta lapsestani. Esikoinen on ihana isosisko pienemmälleen ja on selvästi hänellekin hyväksi, että hänellä on nyt sisar, eikä ole ainokainen...

Joten: suosittelen!