M
miten onnistuu
Vieras
Lapseni on vähän päälle 4-vuotias, ja on tähän saakka ollut koihoidossa. Mulla olisi tiedossa työpaikka, joka kiinnostaisi kovasti.
Lapseni ei ole suostunut kertaakaan jäämään esim. seurakunnan kerhoon. Jonkinverran ollaan käyty yhdessä, mutta silloinkin hän ripustautuu minuun ja jos yritän irrottaa sylistäni, alkaa hirveä huuto ja tarraa väkisin kiinni. Sosiaaliset taidot ovat jossain ihan hukassa... Olen aika neuvoton. Isosisko on ollut täysin toisen luonteinen, nyt jo reipas koululainen.
Kotona nelivuotias on kyllä reipas ja vilkas, leikkii myös itsenäisesti eikä ripustaudu äidin helmoihin. Mummolassa kyläilee sujuvasti ja muidenkin tuttujen ihmisten kanssa tulee juttuun. Vieraita pelkää, ei puhu neuvolantädille, ei suostu hammaslääkärissä tutkittavaksi ym...
Osaa saada aikamoisia raivareita myös, eli toisaalta on hyvin arka ja ujo, toisaalta räjähdysherkkä sisupussi. :/
Tiedän, että hoitoon viedessäni (vaikka kävisimme tutustumassa ensin muutaman kerran yhdessäkin) joudun luultavasti väkisin irrottamaan kirkuvan lapsen sylistäni. Enkä uskalla ajatella, miten hän pärjää ja käyttäytyy kun lähden. :'(
Miten pitkä pinna hoitohenkilökunnalla on? Jaksavatko he olla kärsivällisiä hankalan lapsen kanssa? Voivatko he kieltäytyä ottamasta hoitoon, jos menee tosi hankalaksi?
Haluaisin, että lapsi oppisi leikkimään toisten kanssa, ja hioisi sosiaalisia taitojaan ennen kouluunlähtöä. Voinko jättää hänet sinne "väkisin" vai onko se liian traumaattista? Mutta eihän tässä ole paljon vaihtoehtoja? Osaako joku "vaikean" lapsen vanhempi vastata, miten teillä on sujunut ja miten hoitajat suhtautuvat? Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista! =)
Lapseni ei ole suostunut kertaakaan jäämään esim. seurakunnan kerhoon. Jonkinverran ollaan käyty yhdessä, mutta silloinkin hän ripustautuu minuun ja jos yritän irrottaa sylistäni, alkaa hirveä huuto ja tarraa väkisin kiinni. Sosiaaliset taidot ovat jossain ihan hukassa... Olen aika neuvoton. Isosisko on ollut täysin toisen luonteinen, nyt jo reipas koululainen.
Kotona nelivuotias on kyllä reipas ja vilkas, leikkii myös itsenäisesti eikä ripustaudu äidin helmoihin. Mummolassa kyläilee sujuvasti ja muidenkin tuttujen ihmisten kanssa tulee juttuun. Vieraita pelkää, ei puhu neuvolantädille, ei suostu hammaslääkärissä tutkittavaksi ym...
Osaa saada aikamoisia raivareita myös, eli toisaalta on hyvin arka ja ujo, toisaalta räjähdysherkkä sisupussi. :/
Tiedän, että hoitoon viedessäni (vaikka kävisimme tutustumassa ensin muutaman kerran yhdessäkin) joudun luultavasti väkisin irrottamaan kirkuvan lapsen sylistäni. Enkä uskalla ajatella, miten hän pärjää ja käyttäytyy kun lähden. :'(
Miten pitkä pinna hoitohenkilökunnalla on? Jaksavatko he olla kärsivällisiä hankalan lapsen kanssa? Voivatko he kieltäytyä ottamasta hoitoon, jos menee tosi hankalaksi?
Haluaisin, että lapsi oppisi leikkimään toisten kanssa, ja hioisi sosiaalisia taitojaan ennen kouluunlähtöä. Voinko jättää hänet sinne "väkisin" vai onko se liian traumaattista? Mutta eihän tässä ole paljon vaihtoehtoja? Osaako joku "vaikean" lapsen vanhempi vastata, miten teillä on sujunut ja miten hoitajat suhtautuvat? Olisin kiitollinen asiallisista vastauksista! =)