Jo ihan siksi, kun kolme keskimmäistä palasivat kotiin leiriltä (heillä oli ollut oikein kiva loma =) ), mutta liikutuin aivan tosissani, kun miehen pojista vanhempi tuli juttelemaan kahden kesken. Leirillä oli puhuttu vanhemmista ja siellä olo aikana poika sanoi miettineensä asioita. Hänellä ei ole paljon muistoja siltä ajalta, kun äiti asui vielä kotona, ja ne jotka muistaa eivät nekään niin ruusuisia olleet. Äitiä on toki tavannut ihan viime aikoihin asti, mutta välit ovat viilenneet kovasti viimeisen vuoden aikana. Poika on jo niin iso että on alkanut käsittää yhtä jos toistakin äidistään ja tämän ratkaisuista. Ja toki tuoreessa muistissa on kaikki ne ikävyydet joita äiti on aiheuttanut uusperheellemme, puhumattakaan jatkuvasta välinpitämättömyydestä jota hän osoittanut lapsiaan kohtaan.
Poika sanoi, että äiti on se, joka hoitaa ja huolehtii ja välittää...ja lisäsi:" En ajattele että mulla olisi äiti ja äitipuoli, vaan että on nainen joka on minut synnyttänyt ja sitten on äiti, sinä, sinä olet mulle äiti."
Tiedän että moni on sitä mieltä, että olen tehnyt väärin "varastaessani äidin paikan oikealta äidiltä" ja että minun pitäisi hävetä ja mieluummin häipyä miehen lasten elämästä.
Myönnän että liikutuin ja tuntui hyvältä...talletan pojan sanat sydämeeni.
nimim. ehkä ei sittenkään niin paha äitipuoli
Poika sanoi, että äiti on se, joka hoitaa ja huolehtii ja välittää...ja lisäsi:" En ajattele että mulla olisi äiti ja äitipuoli, vaan että on nainen joka on minut synnyttänyt ja sitten on äiti, sinä, sinä olet mulle äiti."
Tiedän että moni on sitä mieltä, että olen tehnyt väärin "varastaessani äidin paikan oikealta äidiltä" ja että minun pitäisi hävetä ja mieluummin häipyä miehen lasten elämästä.
Myönnän että liikutuin ja tuntui hyvältä...talletan pojan sanat sydämeeni.
nimim. ehkä ei sittenkään niin paha äitipuoli
