vaikuttaako tuloerot ystävyyssuhteisiisi?

[ei vaikuta]

Ei kai tuo tuloero vaikuta ystävyyteen. Usein kyllä itsekseni ihmettelen erään ystäväperheeni rahankäyttötapoja. Tili vingutetaan heti tyhjäks palkkapäivänä ja taas kituutetaa loppu kuukausi.

 

[lucifer]

no ei vaikuta, minulle on aivan sama onko ystäväni työtön sossupummi vai kymmeniätuhansia tienaava yritysjohtaja. epäilen että ystävilleni asia on yhtä vähäpätöinen.

 

[astrolabe]

Ei ole vaikuttanut. Jos porukasta joku ystävättäristä tiukoilla, muut biffaavat hälle raflassa.

 

[Littledeath]

En tiedä miksi, mutta mulla on kaveripiirissä enimmäkseen saman alan ihmisiä. Eivät ole työkavereita, paitsi pari. Eli tulot on kutakuinkin samanlaiset niin ei vaikuta.

 

[hellsbells]

Ei vaikuta.

Mutta pakko sanoa, että olen lukenut ton otsikon nyt varmaan tuhat kertaa, että "vaikuttaako TUHEROT jne.." .. :O Ei nekään..

 

[W.S]

Ei vaikuta. Jos tiedän, että ystävälläni ei ole varaa, niin silloin mä tarjoan.

Melkein tirahdin itkuun lukiessani tämän viestin.

Ryhtyessäni yrittäjäksi on alku tehnyt tosi tiukkaa ja joudun miettimään bussirahasta lähtien kaiken säästänkö kävelemällä (mikä on kunnolle tietenkin hyvä asia) ja voiko kampaamoreissua siirtää edes viikon(esiinnyn, minkä vuoksi siellä on pakko käydä). Ystävät ja tutut, jotka olen tuntenut vuosia ja myös hyväpalkkaisen ex-työni aikana eivät vaan tajua kertoessani jo pelkän kahvilareissun olevan harkinnan takana.

Olen aina ollut antelias ja jos olen tiennyt, ettei jollakin ole rahaa kutsun hänet mukaani/vieraakseni ja haluan tarjota. Olen lähettänyt rahaa vähävaraisille ystävilleni, ostanut ruokakasseja jonkun kärvennellessä lastensa kanssa viimeisillä senteillään yms. Jos joku on kokenut jääneensä velkaa olen sanonut, että auta minua sitten kun itse olen pulassa.

Annan yhä siitä, mitä minulla on. Jos tiedän tuttavaperheessä olevan sairautta tai vain jotakin, missä voin käytännössä auttaa, koetan parhaani tehdä jotakin. Jos ei muuta, niin kannustaa ja kiittää miten joku osaa.

Pärjään kyllä, mutta olisi aivan ihanaa jos joku vanha ystävä tai tuttu tarjoaisi puolestaan. Varmaan ulvoisin kurkku suorana ilosta, että joku sittenkin muisti ne vanhat jutut.

Ap:n kysymykseen siis lyhyt kuittaus, että tässä vaiheessa elämääni olen täsysin ulkopuolella kaikesta mikä tässä maassa maksaa ja johon ei ole varsinaista tarvetta. En tapaa ihmisiä siksi, että harva haluaa lähteä vaikkapa kävelylle juttelemaan tai istumaan kesällä puiston penkille kotoa täytetty vesipullo juomana

 

["juupajuu"]

Meillä vaikuttaa. Tilanne se, että mieheni tienaa yksinään enemmän kuin yhdessäkään kaveripariskunnissa mies ja nainen yhteensä. Mä oon ollu kotona lasten kanssa ja kun menen töihin saan hyvää palkkaa. Kavereilla vaimot ovat menneet töihin vanhempainvapaan päätyttyä taloudellisista syistä. Kaverit asuu vanhemmissa (edullisemmissa) asunnoissa, me rakennettiin uusi iso omakotitalo. Kavereilla on kaikilla kaksi vanhaa autoa, meillä kaksi uutta.

Itseäni tämä asia ei haittaa mitenkään. Elämme aivan normaalisti eikä rahaa mitenkään mällätä. Tapaamme kavereita kyläillen toistemme luona eli emme harrasta mitään kalliita ajanvietteitä. Mutta huomaan, että osaa kavereista meidän tilanteemme häiritsee, enkä tiedä miksi. Eihän se heiltä ole pois. Eikä tosiaan ole mitään aiemmissa kommenteissa mainittuja kalliita menoja ja harrastuksia. Ruokaa tarjoillaan puolin ja toisin kyläillessä. Kavereilla on aina ollut mielestäni ihan ok syömiset, samaa voisin tarjota itse. Ja itsekin tarjoamme ihan tavallista ruokaa (ei mitään naudan sisäfilettä tosiaankaan) ja suurin kriteeri lienee se, että on helppo tehdä isolle porukalle ja lapset tykkää.

Me emme mieheni kanssa koskaan puhu rahasta ystävien kanssa, mutta ystävät eivät juuri muusta puhukaan. Siksi tiedänkin heidän rahatilanteensa. Minua se ei kylläkään kiinnosta.

 

["kkk"]

Meillä on paremmat tulot kuin joillain ystävillä. Ei mielestäni vaikuta mitenkään.

 

["juuei"]

Ei vaikuta sillä tavalla, että valitsisin ystäviä tulojen mukaan, tai edes tietäisin tarkalleen mitä kukakin tienaa.. Mutta joissain asioissa tulee sillä tavalla vastaan kuin tässä on kerrottukin, eli yhteisissä menoissa/juhlissa/tapahtumissa näkyy kyllä. Viimeksi oli ystävän vauvan synnyttyä tilanne, mies piti suht hulppeat varpajaiset vuokrasaunoineen ja muine ohjelmineen, vastasivat polttareita suunnilleen kustannuksiltaan. Kukin tyylillään toki ja mikäs siinä kun on millä mällätä. Joskus (ehkä sit tosiaan kateudesta?) vaan pistää silmään kun kaiken täytyy aina olla jotain niin yliampuvan hulppeaa ja upeaa, paljon vähemmälläkin olisi hienoa ja juhlallista ja pakko kyllä sanoa että joskus ehkä rennompaa ja hauskempaakin kuin nämä 'juhlallisuudet.'

Parit polttarit on ainakin jääneet välistä molemmilta, viimeksi olisi miehellä ollut jotkut 3vrk laskettelulomapolttarit, kustannukset satoja euroja per nuppi. Ei ollut varaa osallistua. Toki tässä on vielä myös tätä lapsettomat pariskunnat-perheelliset erottelua mukana, ehkä se rahankäyttö sitten hiukan muuttuu heilläkin kun sitä perhettä alkaa tulla.

 

["mellan"]

En tiedä ystäväni tuloja, mutta joskus ärsyttää kun hän ei ymmärrä etten voi tuosta vaan lähteä viikonloppureissuun kun pelkästään matkoihin menis reilu 700 euroa + ruuat päälle

 

[Elizabeth Bennet]

Ei suoranaisesti tuloerot.. Mutta eräs ystäväpariskuntamme on jotenkin mun makuun vähän liian snobeja. Vaikka ovat muuten ihan kivoja ja hyviä ihmisiä, niin silti jotenkin tuntuu, että heidän elämänsä on aina niin "tasokasta" kaikin puolin, että tulee sellainen tunne, että ollaanko tarpeeksi hienoja ihmisiä heille. Täytyy skarpata, kun tulevat kylään, ettei roiku kurahousuja eteisessa jne. Vaikka tiedän, ettei ystävien kanssa niin pitäisi joutua ajattelemaan.

 

[mutta mutta]

Täällä osa valitteli, että se paremmin tienaava ystäväpariskunta tarjoaa "liian kallista" ruokaa kotonaan. Voiko vain olla, että tykkäävät panostaa siihen ruoanlaittoon. Että eivät edes odota teidän tarjoavan yhtä kallista ruokaa omassa kodissa. Vaan ovat ihan yhtä tyytyväisiä siihen.

Meillä on jo kaksi lasta ja itse olen kotona. Eräs ystäväpariskuntamme molemmat opiskelevat, joten tottakai heidän budjetti on pieni. Emme edes ehdota heille, että mennäänkös tuohon kalliseen ravintolaan istumaan iltaa. Mutta kyllä jos he meille tulevat, niin yleensä tarjoilemme hyvää ruokaa mitä heille ei välttämättä nykyisen elämäntilanteen takia ole varaa. Ja tämä vain siitä syystä että itse rakastan laittaa ruokaa ja panostaa tarjottaviin. Kun menemme heille kylään emme edes odota mitään kallista. Heistä onkin tullut mestareita tekemään halpaa ja hyvää. Minulle ei ole edes tullut mieleen, että heitä voisi harmittaa kun tajoamme aina heille jotain kalliimpaa. Enkä usko että edes haittaa.

 

[ohis]

Melkein tirahdin itkuun lukiessani tämän viestin.

Ryhtyessäni yrittäjäksi on alku tehnyt tosi tiukkaa ja joudun miettimään bussirahasta lähtien kaiken säästänkö kävelemällä (mikä on kunnolle tietenkin hyvä asia) ja voiko kampaamoreissua siirtää edes viikon(esiinnyn, minkä vuoksi siellä on pakko käydä). Ystävät ja tutut, jotka olen tuntenut vuosia ja myös hyväpalkkaisen ex-työni aikana eivät vaan tajua kertoessani jo pelkän kahvilareissun olevan harkinnan takana.

Olen aina ollut antelias ja jos olen tiennyt, ettei jollakin ole rahaa kutsun hänet mukaani/vieraakseni ja haluan tarjota. Olen lähettänyt rahaa vähävaraisille ystävilleni, ostanut ruokakasseja jonkun kärvennellessä lastensa kanssa viimeisillä senteillään yms. Jos joku on kokenut jääneensä velkaa olen sanonut, että auta minua sitten kun itse olen pulassa.

Annan yhä siitä, mitä minulla on. Jos tiedän tuttavaperheessä olevan sairautta tai vain jotakin, missä voin käytännössä auttaa, koetan parhaani tehdä jotakin. Jos ei muuta, niin kannustaa ja kiittää miten joku osaa.

Pärjään kyllä, mutta olisi aivan ihanaa jos joku vanha ystävä tai tuttu tarjoaisi puolestaan. Varmaan ulvoisin kurkku suorana ilosta, että joku sittenkin muisti ne vanhat jutut.

Ap:n kysymykseen siis lyhyt kuittaus, että tässä vaiheessa elämääni olen täsysin ulkopuolella kaikesta mikä tässä maassa maksaa ja johon ei ole varsinaista tarvetta. En tapaa ihmisiä siksi, että harva haluaa lähteä vaikkapa kävelylle juttelemaan tai istumaan kesällä puiston penkille kotoa täytetty vesipullo juomana

Mä tarjoon sulle sapuskat ja kahvit <3 terveisin yrittäjäksi aikoinaan itsekin tiensä taistellut

 

["vieras"]

Mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi miten kallista tai halpaa ruokaa joku kotonaan tarjoaa. Kaikki on syöty Omiin valintoihin vaikuttaa enemmänkin se, tykkääkö vieraaksi tuleva erikoisesta/tavallisesta/kasvis/kala vai mistä ruuasta. Itse kokeilen mielelläni uusiakin reseptejä, mutta ihan jokaiselle niitä ei tule tarjottua, koska kaikki vaan ei tykkää. Enkä tarjoa jälkiruokaa ystävälle, jonka tiedän laihduttavan.

 

[lady edith]

Ei tippaakaan vaikuta. Jos mulla on varaa tarjota, teen sen! Enkä silti usko, että ulospäin näkyy ihmisen varallisuus välttämättä. Itsekin elän melko vaatimattomasti, mutta omaisuutta on silti tullut hankittua.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";28002357]Mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi miten kallista tai halpaa ruokaa joku kotonaan tarjoaa. Kaikki on syöty Omiin valintoihin vaikuttaa enemmänkin se, tykkääkö vieraaksi tuleva erikoisesta/tavallisesta/kasvis/kala vai mistä ruuasta. Itse kokeilen mielelläni uusiakin reseptejä, mutta ihan jokaiselle niitä ei tule tarjottua, koska kaikki vaan ei tykkää. Enkä tarjoa jälkiruokaa ystävälle, jonka tiedän laihduttavan.[/QUOTE]
Juuri näin. Mua kyllä vähän ihmetyttää, jos köyhälle ystävälle pitäisi tarjota edullista ruokaa ja varakkaammalle kallista ruokaa. Entä, jos nämä ovat kylässä samaan aikaan? Itse totuin nuorena siihen, että kun menin lapsuudenkotiini syömään, siellä oli juuri sellaista ruokaa, mihin mulla ei opiskelijana tai minimiäitiyspäivärahalla olevana ollut itse varaa. Myös siskoni oli aikoinaan huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilanteessa ja hän tarjosi aina ruokia ja viinejä, joista minä sain vain haaveilla. Ja ihanaa, että tarjosi, koska mieluummin nautin niiden herkullisista mauista kuin vain haaveilin niistä. Nykyisin mulla on enemmän varaa törsätä ruokaan ja sen vuoksi oikein mielelläni kokkailen siskoni perheelle kalliimpiakin herkkuja.

Mulla on vain kahden aikuisen talous, joten olisi mahdollista syödä niitä sisäfilepihvejä vaikka joka päivä. Mutta jos niitä syö joka päivä, niihin kyllästyy. Tykkään laittaa hyvää ja kalliimpaa ruokaa juuri silloin, kun tulee vieraita. Se tuo juhlan tuntua arjen keskelle

 

["harmaana"]

[QUOTE="vieras";28000806]Just jotain tällaista. Tai opiskeluaikana kun ei ollut rahaa yhtään mihinkään kuin perusruokaan niin nää ehdotti purjehdusreissuja ja ravintolassa syömistä. Kaikkea sellaista kallista, mitä ei voi pienellä budjetilla tehdä. Molemmat ollaan nykyisin työelämässä, eikä meilläkään enää ole rahasta kamalan tiukkaa. Silti mua joskus vähän harmittaa se ettei voi olla yhdessä, ostaa muutamaa viinipulloa ja paistaa vaikka kotipizzaa ja pelata jotain. Miksi kaikki pitää olla kalleinta mahdollista, eikä enää sellaista rentoa menoa?

On mullakin toki nyt rahaa ostaa kallista viskiä ja konjakkia yms mutta en pidä niitä niin tärkeinä että haluaisin siihen käyttää rahaa. Tosi paljon harmittaa joskus se että näiden kanssa yksi tavallinen mökkiviikonloppu voi maksaa todella monta sataa.

Kiva olis nähdä mutta onko sen pakko aina maksaa niin paljon?[/QUOTE]


Meillä on ns. paljon rahaa ja normaalit tulot vielä päälle. Suurin osa ystävistämme ovat suurituloisia ja muutenkin varakkaita. Silti me usein vietetään porukalla iltaa ihan vaan pelaten, saunoen ja syödään karkkia. Harvoin käydään porukalla syömässä missään hienossa ravintolassa (ehkä 2-3krt vuodessa). Usein tilataan kotipizzasta pizzat

Me olemme mieheni kanssa saaneet poikkeuksellisen suuria perintöjä ja ollaan alle kolmekymppisiä. Mies on koulutukseltaa ktm ja hyvässä työssä. Minä sosionomi ja tienaan ihan ns. keskipalkan verran.
Raha-asioista emme puhu, mutta lähimmät ystävät nyt jotakin tietävät tai arvaavat.
Ystävä, jota pidin parhaana kaverinani ja ollaan tunnettu lapsuudesta asti on tullut kovin kateelliseksi.
En siis koskaan raha-asiosita puhu, elvistele tms, mutta jos on paljon tekemisissä niin väkisinkin sitä toisen elämässä pysyy kartalla jonkun verran edes.
Enää ei olla niin paljoa tekemisissä ja "paras"ystäväni on alkanut kaikenlaista pientä juorua minusta levittää eteenpäin.
Hän ei ole enää kiinnostunut asioistani. Rakennetaan parhaillaan taloa ja ystäväni ei ole enää edes oikein tekemisissä kanssani. Olen huomannut, että mihinkään rakentamiseen liittymisestä on turha hänelle puhua, koska "heti kiehahtaa"..

Tuloerot voivat siis kateutta ainakin aiheuttaa.

 

["Faxi"]

[QUOTE="juupajuu";28002179]Meillä vaikuttaa. Tilanne se, että mieheni tienaa yksinään enemmän kuin yhdessäkään kaveripariskunnissa mies ja nainen yhteensä. Mä oon ollu kotona lasten kanssa ja kun menen töihin saan hyvää palkkaa. Kavereilla vaimot ovat menneet töihin vanhempainvapaan päätyttyä taloudellisista syistä. Kaverit asuu vanhemmissa (edullisemmissa) asunnoissa, me rakennettiin uusi iso omakotitalo. Kavereilla on kaikilla kaksi vanhaa autoa, meillä kaksi uutta.

Itseäni tämä asia ei haittaa mitenkään. Elämme aivan normaalisti eikä rahaa mitenkään mällätä. Tapaamme kavereita kyläillen toistemme luona eli emme harrasta mitään kalliita ajanvietteitä. Mutta huomaan, että osaa kavereista meidän tilanteemme häiritsee, enkä tiedä miksi. Eihän se heiltä ole pois. Eikä tosiaan ole mitään aiemmissa kommenteissa mainittuja kalliita menoja ja harrastuksia. Ruokaa tarjoillaan puolin ja toisin kyläillessä. Kavereilla on aina ollut mielestäni ihan ok syömiset, samaa voisin tarjota itse. Ja itsekin tarjoamme ihan tavallista ruokaa (ei mitään naudan sisäfilettä tosiaankaan) ja suurin kriteeri lienee se, että on helppo tehdä isolle porukalle ja lapset tykkää.

Me emme mieheni kanssa koskaan puhu rahasta ystävien kanssa, mutta ystävät eivät juuri muusta puhukaan. Siksi tiedänkin heidän rahatilanteensa. Minua se ei kylläkään kiinnosta.[/QUOTE]


Pakko kommentoida tähän:
Mieheni on liki 10t euroa kuussa tienaava yksityinen hammaslääkäri ja minä 6600e kuukausipalkkaa saava ekonomi. Olemme saaneet myös suht. suuret perinnöt kumpikin. Omaisuutta (osakkeet, sijoitusasunnot jne) meillä on liki miljoonan euron edestä ja tileillä rahaa kummallakin 100t ja rapiat.
Silti me asutaan vanhassa pienehkössä rintamiestalossa, jossa edellinen asukas on tehnyt remontit vuonna 92 ja 99. Me emme ole remontoineet tätä ollenkaan.
Minun autoni on vuoden -95 corolla ja miehen auto on 03 vuoden rellun tila-auto.
Lapsille hankitaan vaatteet pääasiassa käytettynä ja itsekin suosin ihan vaan Vero Modaa ja Espritiä jne..
Miehen lenkkipuku on edelleen armeijasta saatu tuulipuku

Eli se uusi auto, talo tms voi olla ihan muukin kysymys, kuin rahakysymys.

 

[-minä]

Kaverisuhteisiin ei vaikuta ja vähemmin ylensä rahasta puhutaankaan. Mutta jostain syystä ystävikseni on valikoitunut, suurinpiirtein saman tulotason ihmisiä.