Vaimo ei halua lapsia ja haluaa eron, minä en.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aviomies"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aviomies"

Vieras
Vaimo oli jättänyt paperin pöydälle, jossa luki ettei halua hankkia biologisia lapsia eikä kehdannut sanoa totuutta aiemmin, koska minä vaikutin niin innokkaalta. Hänen mielestä on parempi erota lopullisesti. Oli ottanut osan vaatteista mukaan, ja lähtenyt jonnekin. Olen yrittänyt soittaa perään mutta ei vastaa. Eihän tämä näin voi mennä. Suoraan tulin töistä kotiin ja tällaisen painajaisen sain. Puun takaa tuli eikä minulla ollut mitään aavistusta. En halua erota vaan hoitaa asian jollain muulla tavoin. En minä vaimoa painostanut mutta hänestä on tainnut tuntua siltä. Olen todella huolissani ja ei pakeneminen mitään auta. Mitä kannattaisi tehdä?
 
Kirjoita hänelle kirje ja yritä saada jotenkin se perille.

Kirjoita, että et ollut tietoinen hänen tuntemuksistaan. Että et halunnut eikä ollut tarkoitus painostaa. Että haluat selvittää asian. (ja tähän väliin kysymys et vai haluatko muutenkin ottaa eron? [lapsiasia saattaa vain olla yksi syy, sori])

Eli sun täytyy kai uhrata unelma lapsista, jos haluat pitää vaimos. Tilanne voi myös olla niin, ettei hän halua muutenkaan jatkaa avioliittoa.

Tsemppiä ja voimia!
 
Miettiä että haluatko sinä niitä lapsia vai et. Jos lopputulos on se että haluat jatkaa sukuasi, otatte eron ja etsit sellaisen kumppanin joka on myös sitä mieltä.
 
Juu ei sitä kannata ensipaniikissa lähteä vakuuttelemaan ettet sinäkään halua lapsia, jos se ei kerrna ole totta, ja tulee vastaan kyllä uudelleen. Eli nyt otatte aikaa ittellenne molemmat ja jos lopputulos on se että haluat lapsia, ei siinä sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, niinkuin puolisosi on jo todennut parhaaksi. Lapsi on kyllä sen verran iso asia, että en omiani uhraisi jonkun en halua lapsia alttarille, etsisin kyllä toisen ihmisen niitä minun kanssani värkkäämään.
 
Kirjoita hänelle kirje ja yritä saada jotenkin se perille.

Kirjoita, että et ollut tietoinen hänen tuntemuksistaan. Että et halunnut eikä ollut tarkoitus painostaa. Että haluat selvittää asian. (ja tähän väliin kysymys et vai haluatko muutenkin ottaa eron? [lapsiasia saattaa vain olla yksi syy, sori])

Eli sun täytyy kai uhrata unelma lapsista, jos haluat pitää vaimos. Tilanne voi myös olla niin, ettei hän halua muutenkaan jatkaa avioliittoa.

Tsemppiä ja voimia!

Hän oli kirjoittanut, että syy erolle on tämä lapsiasia. Oli harkinnut asiaa pitkään ja tehnyt raskaan päätöksen. Mitään muita syitä ei ole. Minä en halua erota. Mieluummin olen lapseton kuin eroan vaimostani. Kyllä minä sen kestän, vaikka iso päätöshän tuo on.
 
[QUOTE="Aviomies";28564938]Hän oli kirjoittanut, että syy erolle on tämä lapsiasia. Oli harkinnut asiaa pitkään ja tehnyt raskaan päätöksen. Mitään muita syitä ei ole. Minä en halua erota. Mieluummin olen lapseton kuin eroan vaimostani. Kyllä minä sen kestän, vaikka iso päätöshän tuo on.[/QUOTE]

Ja noin ison päätöksen pystyit tekemään tässä muutaman tunnin aikana? Otappa kuule ja anna itsellesi pikkasen aikaa miettiä asiaa, käy kylässä vaikka sellasessa perheessä jossa on pieniä lapsia, ja mieti että sinulle ei tällasta arkea tulla ikinä suomaan, arkesi on sitä että siihen kuuluu sinä ja vaimosi, työt ja harrastukset yms. ei lapsen naurua, kiukuttelua, onnistumisen hetkiä, syntymää, rippijuhlia, isi, minä rakastan sinua jne...
 
[QUOTE="hmmh";28564964]Taitaa olla jokin muu syy kun lapsiasia..[/QUOTE]Jep. Siellä on toinen, kiinnostavampi nahkapamppu jo katsottu ja varmaan kokeiltukin valmiiksi.
 
[QUOTE="vieras";28564966]Ja noin ison päätöksen pystyit tekemään tässä muutaman tunnin aikana? Otappa kuule ja anna itsellesi pikkasen aikaa miettiä asiaa, käy kylässä vaikka sellasessa perheessä jossa on pieniä lapsia, ja mieti että sinulle ei tällasta arkea tulla ikinä suomaan, arkesi on sitä että siihen kuuluu sinä ja vaimosi, työt ja harrastukset yms. ei lapsen naurua, kiukuttelua, onnistumisen hetkiä, syntymää, rippijuhlia, isi, minä rakastan sinua jne...[/QUOTE]

En minä mitään äkkinäisiä päätöksiä ole tehnyt, mutta en halua erota vaimostani. Olen vain niin järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta. Onhan meillä mahdollisuus adoptoida, koska vaimoni kirjoitti ettei hän halua biologisia lapsia.
 
[QUOTE="hmmh";28564964]Taitaa olla jokin muu syy kun lapsiasia..[/QUOTE]

Ei vaimoni ole pettänyt minua. Lapsiasian takia hän haluaa erota. Kirjoitti ettei tässä ole muuta takana.
 
[QUOTE="vieras";28564966]Ja noin ison päätöksen pystyit tekemään tässä muutaman tunnin aikana? Otappa kuule ja anna itsellesi pikkasen aikaa miettiä asiaa, käy kylässä vaikka sellasessa perheessä jossa on pieniä lapsia, ja mieti että sinulle ei tällasta arkea tulla ikinä suomaan, arkesi on sitä että siihen kuuluu sinä ja vaimosi, työt ja harrastukset yms. ei lapsen naurua, kiukuttelua, onnistumisen hetkiä, syntymää, rippijuhlia, isi, minä rakastan sinua jne...[/QUOTE]

Antoisaa elämää voi viettää myös lapsettomana, eikä se tarkoita vain työtä ja harrastuksia. Lapsiakin voi kuulua myös lapsettoman elämään, jos niin tahtoo, ja vastuuta muista ihmisistä ilman muuta! Lapsettomuus ei tarkoita köyhempää elämää eikä itsekkyyttä.

Tietysti koska ap haluaa lapsia, kannattaa hakea kumppani joka niitä myös tahtoo. Itse en olisi lapsia suostunut hankkimaan vasten tahtoani.
 
[QUOTE="Aviomies";28564979]En minä mitään äkkinäisiä päätöksiä ole tehnyt, mutta en halua erota vaimostani. Olen vain niin järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta. Onhan meillä mahdollisuus adoptoida, koska vaimoni kirjoitti ettei hän halua biologisia lapsia.[/QUOTE]

Niin ajattelet että hän on halukas muiden aikaansaamia lapsia valmis kasvattamaan? Tekotapako hänellä noin kovasti tökkii? Tuollaiset asiat kyllä pitäisi miettiä ennen naimisiin menoa... ystävänikin erosivat 20 vuoden seurustelun jälkeen juurikin lapsiasian takia, kun ikää tulee enemmän, ne kellot alkaa miehilläkin kilkattamaan ihan eri tavalla, eikä se akka olekaan enää ykköseksi menevä.
 
[QUOTE="Vieras";28565002]Antoisaa elämää voi viettää myös lapsettomana, eikä se tarkoita vain työtä ja harrastuksia. Lapsiakin voi kuulua myös lapsettoman elämään, jos niin tahtoo, ja vastuuta muista ihmisistä ilman muuta! Lapsettomuus ei tarkoita köyhempää elämää eikä itsekkyyttä.

Tietysti koska ap haluaa lapsia, kannattaa hakea kumppani joka niitä myös tahtoo. Itse en olisi lapsia suostunut hankkimaan vasten tahtoani.[/QUOTE]

Toki voi viettää, mutta se halu pitää lähteä itsestä, eikä siitä että se puoliso nyt vain ei satu haluamaan niitä lapsia. Iso asia päättää molempien puolesta.
 
[QUOTE="vieras";28565004]Niin ajattelet että hän on halukas muiden aikaansaamia lapsia valmis kasvattamaan? Tekotapako hänellä noin kovasti tökkii? Tuollaiset asiat kyllä pitäisi miettiä ennen naimisiin menoa... ystävänikin erosivat 20 vuoden seurustelun jälkeen juurikin lapsiasian takia, kun ikää tulee enemmän, ne kellot alkaa miehilläkin kilkattamaan ihan eri tavalla, eikä se akka olekaan enää ykköseksi menevä.[/QUOTE]

En vielä tiedä haluaako hän adoptoida, mutta aion kysyä kunhan hän palaa kotiin. Ennen kuin menimme naimisiin puhuimme lapsista ja vaimoni sanoi ettei ole varma haluaako lapsia. Minulle se oli samantekevää tuolloin mutta kun ikää on tullut lisää niin mielipiteeni on muuttunut. Toisaalta ymmärrän miksi vaimostani saattaa tuntua kuin hänet olisi ajettu nurkkaan, koska saamme paljon kommentteja perheellisiltä ystäväpariskunnilta. En kuitenkaan ala naistani vaihtamaan lasten takia.
 
Kyllä lapseton elämä on köyhempää. Toki elämä on makuasioita, mutta itse kypsällä iällä yllättäin vanhemmuuteen hypänneenä näen asian niin. Omasta mielestä elimme täyttä elämää; kivat työt, koti, autot, kulttuuria, harrastuksia, ystäviä ja paljon matkustelua. Lapsi toi valvottuja öitä ja kiristettyä pinnaa toki, mutta mikään ei korvaa vanhemmuuden tuottamaa mielihyvää. Sitä ei voinut käsittää miten hienoa on kun pienet jalat tepsuttaa sängyn luo ja pieni ihminen painautuu kylkeen tuhisemaan. Arki :heart:

Uskon siis, että lapsettomana voi elää onnellista elämää, mutta oma kokemukseni on, että kun saa lapsen ihmettelee miten se ajan käyttikään... Eli sanoisin, että harkitse vielä. Adovanhemmuus on varmasti myös antoisaa. Onnea matkaan!
 
Näin naiset tuppaavat tekemään, pähkivät yksinään ja kavereiden kanssa suhteen tilaa ja sitten tekevät päätöksen. Tämän jälkeen onkin jäljellä enään vain asiasta tiedottaminen miehelle jolla ei ole pienintäkään aavistusta tulevasta..
 
Näin naiset tuppaavat tekemään, pähkivät yksinään ja kavereiden kanssa suhteen tilaa ja sitten tekevät päätöksen. Tämän jälkeen onkin jäljellä enään vain asiasta tiedottaminen miehelle jolla ei ole pienintäkään aavistusta tulevasta..
Juuri näin. Ja pelottavinta on että osa vagina-aivoista kysyy ratkaisevat mielipiteet jopa tältä palstalta jossa muut harhaiset huutavat kuorossa tukea pelkästään sillä perusteella että kyseessä on toinen pillunomistaja joka mielipiteitä kysyy.
 
[QUOTE="Mammak";28565140]Lapsi toi valvottuja öitä ja kiristettyä pinnaa toki, mutta mikään ei korvaa vanhemmuuden tuottamaa mielihyvää. Sitä ei voinut käsittää miten hienoa on kun pienet jalat tepsuttaa sängyn luo ja pieni ihminen painautuu kylkeen tuhisemaan.[/QUOTE]En tiedä, miksi katsoit tarpeelliseksi jakaa tämän kokemuksen tässä ketjussa, mutta ota toki huomioon, että vanhemmuus tuottaa mielihyvää vain sellaiselle, joka haluaa olla vanhempi. Mielestäni osoittaa tahdittomuutta ja heikkoa empatiakykyä olettaa, että kaikki arvostavat samoja asioita yhtä paljon ja tulevat samoista asioista onnellisiksi. Ihminen, joka ei halua lapsia, ei todellakaan kaipaa mitään pienten jalkojen tepsutusta tai likistelyä. Kuvauksesi aiheuttaa ainakin minussa lähinnä puistatusta.

Aviomiehelle sanoisin, että ota ihan rauhassa. Kukaan ei voi käytännössä ottaa eroa vain pakkaamalla pari vaatekertaa ja häipymällä. Saatte vielä tilaisuuden keskustella asiasta. Jos todella olet sitä mieltä, että parisuhteesi on mahdollisia lapsia tärkeämpi, avioliiton on mahdollista jatkua. Paljon puhuttavaa teillä kyllä on. Veikkaisin oman kokemukseni perusteella, että vaimosi ei ole kiinnostunut adoptiosta yhtään sen enempää kuin biologisista jälkeläisistäkään.
 
Oikeastiko joku mies on niin tyhmä että haluaisi takaisin tuollaisen naisen joka jättää PAPERILAPULLA eikä uskalla muutenkaan sanoa mietteitään? Jos niin sitten on varmasti miehessä vikaa.
 
[QUOTE="Aviomies";28564824]Vaimo oli jättänyt paperin pöydälle, jossa luki ettei halua hankkia biologisia lapsia eikä kehdannut sanoa totuutta aiemmin, koska minä vaikutin niin innokkaalta. Hänen mielestä on parempi erota lopullisesti. Oli ottanut osan vaatteista mukaan, ja lähtenyt jonnekin. Olen yrittänyt soittaa perään mutta ei vastaa. Eihän tämä näin voi mennä. Suoraan tulin töistä kotiin ja tällaisen painajaisen sain. Puun takaa tuli eikä minulla ollut mitään aavistusta. En halua erota vaan hoitaa asian jollain muulla tavoin. En minä vaimoa painostanut mutta hänestä on tainnut tuntua siltä. Olen todella huolissani ja ei pakeneminen mitään auta. Mitä kannattaisi tehdä?[/QUOTE]

Jep. Lapsipalstalla tällaisesta kannattaa avautua. Kiva että olet löytäyt tämän palstan. =)
 
Juuri näin. Ja pelottavinta on että osa vagina-aivoista kysyy ratkaisevat mielipiteet jopa tältä palstalta jossa muut harhaiset huutavat kuorossa tukea pelkästään sillä perusteella että kyseessä on toinen pillunomistaja joka mielipiteitä kysyy.

jos sä inhoat naisia noin paljon mitä kirjoituksesi antaa ymmärtää, niin mitä sä täällä akkain palstalla poraat?
Mihin ihmeeseen sä naista tarvitset, ja kuka sua kattelis päivääkään enempää jos suullinen ilmaisusi on sama mitä kirjallinen??
 
[QUOTE="vieras";28564966]Ja noin ison päätöksen pystyit tekemään tässä muutaman tunnin aikana? Otappa kuule ja anna itsellesi pikkasen aikaa miettiä asiaa, käy kylässä vaikka sellasessa perheessä jossa on pieniä lapsia, ja mieti että sinulle ei tällasta arkea tulla ikinä suomaan, arkesi on sitä että siihen kuuluu sinä ja vaimosi, työt ja harrastukset yms. ei lapsen naurua, kiukuttelua, onnistumisen hetkiä, syntymää, rippijuhlia, isi, minä rakastan sinua jne...[/QUOTE]

voin sanoa että elämä ilman lapsia on tuhannesti helpompaa..
 

Yhteistyössä