Vain yh, katkera yh jne

[Täydellinen En Ainakaan Ole]

Minä olen yh, isolla YYLLÄ

Lapsillani on välikausi- ja kuravaatteet, löytyypä syystakkikin, ystäviä heillä ei ole, kun asumme kerrostalossa, mutta tilanne korjaantuu toivottavasti pian...en tiedä miten käy jos rivitaloon muuttaisimme?

...no asiaan oikeastaan jokaisen mamman tekisin ihan hyvää kokeilla edes muutama kuukausi yh-elämää ja miettiä sen jälkeen onko siinä jotain säälittävää tai halveksittavaa!

Luulen, että ihmiset halveksivat yh-vanhempia (yh-isejä palvotaan) joten uskallan sanoa ehkä ääneen, halveksivat yh-äitejä, koska tietävät etteivät itse pärjäisi, eikä hermo kestäisi

 

[Vastaaja]

kaipa täällä(kin) välillä moista asennetta näkee, mutta minuapa ei haittaa lainkaan Itse en henkilökohtaisesti ole tuollaiseen asenteeseen törmännyt, johtuen ehkä ihan puhtaasti siitä, että minusta ei saa säälittävää tai katkeraa millään. Koen asian jopa toisin päin. Minusta tuntuu, että kauan naimisissa olleet ystävät/kaverit ovat kateellisia minulle, milloin mistäkin asiasta. Ja nyt mun uusi rakkaus kirvoittaa jokseenkin katkeria kommentteja joidenkin suusta

 

[tiiru]

Ei ei, vaan olette miehenne kanssa molemmat aviohuoltajia. Sukupuolten tasa-arvoa huoltajuudessa nyt, Fortunatekin sitä kyseli!

:flower:

 

["vieras"]

Itse ollut onnellisesti aviossa 15 v. Meillä on todella onnellinen liitto. Ja kyllä, silti minä arvostan myös yksinhuoltajia, etenkin jos lapsia on monta. Hehän ovat arjen sankareita

 

[nöppönen]

Mä en ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka etsii kumppania pakonomaisesti heti erottuaan, ihan sama minkälainen mies, kunhan on mies.
Miksei voi olla yksin? Ei lapsetkaan tykkää jos äidillä on jatkuvasti uusi. Mä kunnioitan sellaisia yksinhuoltajia, jotka keskittyy lapsiensa kasvattamiseen sen sijaan että haikailevat kaksilahkeisten perään. Mulla ei ole ollut vaikeuksia päinvastoin on ihanaa kun saa vallata sohvan illalla ihan yksin, katsoa tv:stä mitä huvittaa ja mennä nukkumaan YKSIN. Mä inhoan jos siinä on joku könyämässä ja tönimässä. En kyllä halua seksiäkään että...

Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että on niin iso pelko yksinolosta, että tuntuu pakottavalta saada siihen vierelle joku. Riippuen toki pitkälti siitä miksi ja miten ero tai yksinjääminen on tullut eteen. Tunne menee kyl ohi ja itsekseen oppii olemaan ja siitä nauttimaan Itse voin sanoa, että viisi vuotta jotka itsekseni olin kasvatti aika lailla.