vain yksi lapsi omasta tahdosta-miksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vain 1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sain ainokaiseni 35-vuotiaana ja ns. vaativa vauva, jolla myös lehmänmaito- , kotimaisten viljojen ja muuta allergiat päälle. Nyt vasta alkaa helpottaa allergioiden suhteen lapsen lähestyessä 3-vuottaan ja mulla jo ikää liikaa toista ajatella. Kunhan on tämä yksikin!
 
Miksi toiset hankkivat kaksi lasta, tai kolme, tai neljä, tai viisi.
Miksi ihmiset eivät rajoita lasten hankintaa ja miksi rajoittavat. hmm...
Valintoja valintoja...
 
jännä miks tätäkin asiaa pitää perustella jollekin :D
toivottavasti kyselet vaan yleisesti palstalla etkä mene keltään suoraan kysymään...vo iolla arka aihe..
 
Mun kaveri sai lapsen vähän, ennenkö minä esikoiseni. Hänen lapsensa oli vauvasta asti tosi helppo ja rauhallinen tapaus, mutta ilmoitti hyvin pian, että jää ainoaksi. Sanoi syyksi vaan, ettei usko jaksavansa olla hyvä äiti useammalle. Oli kyllä kotona tuon yhden kanssa 3 vuotta ja minusta oli oikein hyvä äiti. Ja tiedän, ettei kyse ole siitä, etteivät saisi lapsia "luomusti" tms, monella sekin voi olla syy, ettei jaksa rankkoja ja kalliita hoitoja montaa kertaa.
 
Jos puhutaan ihan siitä, että jos aivan vapaaehtoisesti jättää yhteen lapsiluvun, niin mikäs siinä. Usein tulee mieleen noissa tapauksissa että se yksikin tehty siksi että "kuuluu elämään" mutta ei se taida olla ihan niin yksiselitteistä. Samaahan voisi kysyä, että miksi joku (kuten minä) tahtoo monenmonta lasta, tai ylipäätään lapsia ollenkaan :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Minerva McGarmiwa:
Meille tuskin tulee toista ja syitä on monia.

olisi mukava kuulla millaisia

Tirpan synnytyksestä jäi aika traumat, ikäeroa tulis muun elämän tilanteen takia n. 7 vuotta lapsille joten eivät oikein seuranakaan toisilleen menis, meillä on perheen lisäks muitakin sitovia asioita jotka vie aikaa sen verran et toinen lapsi vois olla liikaa. Mä oon paljon ns. yksin vastuussa koko arjen pyörittämisestä, joten jo omaa jaksamistakin ajatellen - mä oon enemmin suht hyvä äiti yhdelle ku perseeseen ammuttu ja väsynyt kahdelle.
Toinen tuskin olis helpompi ku tirppa joka osaa vaatia kyl osansa.

Meistä lasten täytyy olla toivottuja ja haluttuja ja jos samaa halua ku tirpan kans tuli ei enää synny ei lisäännytä vaan siks "ku perheeseen kuuluu 2 lasta"
 
Kysyn ihan sillä kun itsellä yksi ihana lapsi ja vieläkään ei ole vauvakuumetta, vaan ollaan onnellisia näin. Siksi kiinnostaa kuulla millaisia syitä muilla on taustalla. Mietin että pitäisikö yrittää toista koska "niin kuuluu tehdä" tms..
 
Mä yleistän nyt reilusti, mutta mun mielestä kyse on erityyppisistä ihmisistä. Toisilla on muutakin elämää ja sisältöä siihen, toisilla on vain lapset ja ne on se sisältä siihen elämään. Yksi tykkää toisesta, toinen toisesta, kumpikaan ei ole sen parempaa tai oikeampaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja one:
Sain ainokaiseni 35-vuotiaana ja ns. vaativa vauva, jolla myös lehmänmaito- , kotimaisten viljojen ja muuta allergiat päälle. Nyt vasta alkaa helpottaa allergioiden suhteen lapsen lähestyessä 3-vuottaan ja mulla jo ikää liikaa toista ajatella. Kunhan on tämä yksikin!

voisin peesata + että tuolla ainokaisella on myos ollut soija -ja tattari allergia , ekana äitienpäivänä mentiin viikoksi sairaalaan .. pissatulehduksen takia poika tuolloin puolivuotias ja kaiken tämän lisäksi poika nukkui ekan täyden yön 2 vuotiaana.. ja viimeiseksi olen tyytyväinen että sain edes tämän yhden lapsen
 
Meillä yksi ihana. Ollaan paljon mietitty hankitaanko toinen. Molemmat ollaan monilapsisista perheistä (minä 3, mies 4) ja rakastetaan lapsia. Kummilapset, ystävien lapset, sisarusten lapset, kaikki ovat niin rakkaita ja läheisiä.
Meillä syy ainokaiseen tai jos päätämme yrittää toista ja toisen saamme on yksinkertaisuudessaan se, että koemme pystyvämme tarjoamaan lapselle/max. kahdelle kaiken sen rakkauden, henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja taloudellisen turvan, jonka he ansaitsevat. Uskomme, että perheemme elämä on rauhallisempaa, tasapainoisempaa ja lapsella/lapsilla on mahdollisuus saada jakamattoman huomiomme ja aikamme. Tämä on molempien vahva tunne, eikä sitä edes pysty selittämään kenellekään, eikä tarvitse. Meillä on kaikki erittäin hyvin kaikilla osa-alueilla, joten ei johdu siitä.

Yli kahden lapsen hankinta olisi meidän mielestä itsekäs teko, toisin kuin voisi ajatella.
Toivottavasti joku sai kiinni pointista.
 
Synnytyslääkäri sanoi suoraan ettei halua nähdä mua enään, raskaus oli vaikea ja pääty pahaan raskausmyrkytykseen ja poika syntyi 9 viikkoa ennen aikojaan todella pieni kokoisena. Lääkäri sanoi ettei voi estää etteikö enempää lapsia yritettäisi mutta useiden keskenmenojen ja nyt pienen pojan saamisen ja onnellisen lopun jälkeen emme edes uskaltaisi yrittää toista. Emme halua ottaa sitä riskiä että minä menehtyisin tai lapsi syntyisi taas ennen aikojaan ja olisi sairas. Nyt saimme alkuvaikeuksien jälkeen terveen pojan jolla ikää jo 8 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Kysyn ihan sillä kun itsellä yksi ihana lapsi ja vieläkään ei ole vauvakuumetta, vaan ollaan onnellisia näin. Siksi kiinnostaa kuulla millaisia syitä muilla on taustalla. Mietin että pitäisikö yrittää toista koska "niin kuuluu tehdä" tms..

joo kyllä kuuluu elää niin kuin muut sanoo.
 

Yhteistyössä