Vaistovanhemmuudesta!!!

[ap]

Onko tääl joku mikä kasvattaa lapset vaistovanhemmuuden periaatteilla? Ite tekis mieli kokeilla sit ku lapsi syntyy. Yksi kysymys siitä, et miten uhmakohtaukset käsitellään?

Tässä linkki niille jotka ei tiedä mistä on kyse:

http://www.attachmentparenting.org/

 

[LisaMarie]

Mä en ole aiheesta kovin paljon lukenu, mutta siskokulta, joka enempi lueskeli lasten hoitoon liittyviä asioita, kertoi mulle, että mä olen sellainen.
Virallista neuvoa uhmakohtauksien käsittelyyn en tiedä, mutta mun vastaus on, että riippuu lapsesta. Kahdella vanhimmalla ei sellaisia edes ikinä ollu ja tuo nuorin lopettaa, kun saa rauhassa käydä tunteensa läpi, eli huutaa huutamisensa. Jos sitä koittaa rauhotella, se yltyy, mutta kun jättää rauhassa huutamaan, se tulee kyllä sitten syliin, kun haluaa ja sanoo "äiti mun on hyvä olla".
Jos keskimmäisellä olis jotain sen tapaista ollu, se olis pitäny ottaa syliin turvaan ja tyynnytellä rauhallisella puheella. Vanhimman kohdalle en osaa edes kuvitella.
Julkisista uhmakohtauiksista mulla ei ole kokemusta.

 

[juu]

Ihan kun terveellä järjellä kasvattaa lapsen tahtisesti, niin sitähän se on.

 

[ninaTT]

:wave:

Tosin miun tyttö on vasta 9 kk ikäinen

Samoja metodeja yritän käyttää siskoni 3-vuotiaalla pojalla (asumme yhdessä), joten ehkä voin niistä kertoa kuitenkin?

Ensinnäkin tilanteiden ehkäisy: Yleensä uhma tulee päälle koska jokin tarve on tyydyttämättä. On nälkä, väsy, jääny huomioitta, jano, tulossa kipeäksi... Pieneltä lapselta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä.

Mitään ei pidä kieltää ilman pätevää syytä. Kaikesta keskustellaan. Minä yritän asettaa itseni lapsen asemaan ja tarkastella asiaa sieltä.

Tunteille annetaan nimet ja eri ilmaisumuotoja tuodaan esille. Jos poikaa vihastuttaa tai ärsyttää, hän ei missään nimessä saa lyödä pikkuveljeänsä, mutta tilalle on tarjottu mm lattiaan tömistäminen. Fyysinen teko joka tuo ilmi tunnetta mutta ei satuta ketään.

Usein käymme keskusteluja tyyliin "Sulla ei taida olla kaikki hyvin nyt. Voinko mä auttaa? Mitä mä voin tehdä, jotta sulle tulisi parempi olo?"

Parhaita neuvoja mitä olen kuullu lasten kasvatuksen suhteen on että kunnioittaa lasta vertaisenaan. Älä tee lapselle sellaista mitä et voisi tehdä puolisollesi tai ystävällesi. Lapsella on myös oikeus mielipiteeseen ja häntä tulee kuunnella, lapsi on osa perhettä ihan yhtä paljon ku aikuinenkin. Se ei tarkoita, että aikuisen pitää unohtaa omat tarpeensa. Aikuisen pitää opetella kertomaan tarpeistansa lapselle ja lapselta voi sitten odottaa ikätasonsa mukaista käytöstä. Aikuinen voi joustaa enemmän mutta hän ei saa myöskään alistua. Molemmat ovat tasavertaisia.

 

[niin]

Lapsen turvallisuuden tunne voi joutua aika kadoksiin, jos häneltä vanhempi kyselee, että mitä voin tehdä, että sinulle tulee parempi olo.

 

[LisaMarie]

Lapsen turvallisuuden tunne voi joutua aika kadoksiin, jos häneltä vanhempi kyselee, että mitä voin tehdä, että sinulle tulee parempi olo.

Ei se liity turvallisuuden tunteeseen, vaan suo lapselle olon, että hän on olemassa, kun hän saa itse sanoa, miltä hänestä tuntuu.
Vanhemmat saattaa helposti sekoittaa esim. lapsen kiukun ja turhautumisen ja tarjota aivan väärää apua, koska ovat tulkinneet tunnetilan väärin.

 

[4-vuotiaan äiti]

En mä sanois, että meillä on app-kasvatettu, kun koko käsite oli mulle ihan tuntematon, kun tyttö oli vauva. Silloin tosin mentiin varmaan lähimpänä app:ta, koska vauvanhoito oli aika laspentahtista.
Vilkaisin tuota linkkiä ja siellä näkyy olevan ns. virallisempia osioita, jossa annetaan ohjeita uhmakohtauksiin ja kyllä siellä neuvotaan rajoittamaan.
Oma periaatteeni on pitää kaikki mahdollismman simppelinä. Ts meillä kielletä asioita sen takia, että ne on periaatteita. Mutta vaaralliset asiat on kyllä aina kielletty ja samoin asioista ei ole neuvoteltu ja maaniteltu tuntikausia.
Tytöllä oli aika rankkoja uhmakausia 2,5-3,5-vuoitaana, mutta hyvinkin yhteistyöhaluinen 4-vuotias siitä on kasvanut.
Rajoja ja rajoittamista tarvitsee eri-ikäisillä ja eriluonteisilla laspilla eri tavalla.
Mun mielestä vauvojen kanssa, kun ne ei vielä liiku mihinkään ei tarvitse rajoja yleensä harjoitella. Mutta päättöminä juoksevia taaperot on jo eri juttu

 

[Tamppari]

:wave:

Tosin miun tyttö on vasta 9 kk ikäinen

Samoja metodeja yritän käyttää siskoni 3-vuotiaalla pojalla (asumme yhdessä), joten ehkä voin niistä kertoa kuitenkin?

Ensinnäkin tilanteiden ehkäisy: Yleensä uhma tulee päälle koska jokin tarve on tyydyttämättä. On nälkä, väsy, jääny huomioitta, jano, tulossa kipeäksi... Pieneltä lapselta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä.

Mitään ei pidä kieltää ilman pätevää syytä. Kaikesta keskustellaan. Minä yritän asettaa itseni lapsen asemaan ja tarkastella asiaa sieltä.

Tunteille annetaan nimet ja eri ilmaisumuotoja tuodaan esille. Jos poikaa vihastuttaa tai ärsyttää, hän ei missään nimessä saa lyödä pikkuveljeänsä, mutta tilalle on tarjottu mm lattiaan tömistäminen. Fyysinen teko joka tuo ilmi tunnetta mutta ei satuta ketään.

Usein käymme keskusteluja tyyliin "Sulla ei taida olla kaikki hyvin nyt. Voinko mä auttaa? Mitä mä voin tehdä, jotta sulle tulisi parempi olo?"

Parhaita neuvoja mitä olen kuullu lasten kasvatuksen suhteen on että kunnioittaa lasta vertaisenaan. Älä tee lapselle sellaista mitä et voisi tehdä puolisollesi tai ystävällesi. Lapsella on myös oikeus mielipiteeseen ja häntä tulee kuunnella, lapsi on osa perhettä ihan yhtä paljon ku aikuinenkin. Se ei tarkoita, että aikuisen pitää unohtaa omat tarpeensa. Aikuisen pitää opetella kertomaan tarpeistansa lapselle ja lapselta voi sitten odottaa ikätasonsa mukaista käytöstä. Aikuinen voi joustaa enemmän mutta hän ei saa myöskään alistua. Molemmat ovat tasavertaisia.

Käykö tuolattiaan tömistäminen myös aikuselle? Meidän uhmaikäinen ei välitä siitä mitä sanon ja kun kymmenettä kertaa estää lasta tekemästä samaa tyhmää juttua, alkaa itsellä savu nousta päästä. Jostain tullut tapa, että tamppaan jalkaa vimmatusti lattiaan (joo, voi näyttää hölmöltä ). Olenkin miettiny, että onkohan se väärin lasta kohtaan, selvästi huomaa että suutun, mutta en kuitenkaan käy lapsen käsiksi..

 

[ninaTT]

Käykö tuolattiaan tömistäminen myös aikuselle? Meidän uhmaikäinen ei välitä siitä mitä sanon ja kun kymmenettä kertaa estää lasta tekemästä samaa tyhmää juttua, alkaa itsellä savu nousta päästä. Jostain tullut tapa, että tamppaan jalkaa vimmatusti lattiaan (joo, voi näyttää hölmöltä ). Olenkin miettiny, että onkohan se väärin lasta kohtaan, selvästi huomaa että suutun, mutta en kuitenkaan käy lapsen käsiksi..

Aikuinen saa myös tömistellä ja näyttää tunteitansa! Ja aikuisella on myös velvollisuus pyytää anteeksi jos esim tällä tömistelyllään vahingossa pelästyttää toisen tms. :ashamed:

Mä lähen silloin tällöin jäähylle jos multa meinaa mennä hermo :snotty: Ja poika joutuu jäähylle joskus, mutta ainoastaan jos kyseessä on väkivalta tai vaarallinen tilanne. Jäähylle saa kyllä itse mennä rauhoittumaan, poikakin, ja silloin usein kuuluu ilmoitus "Mä haluun olla RAUHASSA". Nih.

Kyllähän niille tunteille pitää antaa tilaa ja aikuisellakin on oikeus suuttua ja harmistua.

 

[ninaTT]

Lapsen turvallisuuden tunne voi joutua aika kadoksiin, jos häneltä vanhempi kyselee, että mitä voin tehdä, että sinulle tulee parempi olo.

En usko. Varsinkin kun ehdotan siinä samalla asioita. Keskustelu voi mennä esimerkiksi näin: Huutava 3v on lattialla möykyssä omien sanojensa mukaan koska maitotölkin pitää olla pöydällä, sitä ei saisi laittaa jääkaappiin.

"Voimmeko puhua sen sijaan että huudetaan?"
"EI. Joo. Okei. Niin maidon pitää olla pöydällä, sitä ei saa laittaa jääkaappiin."
"Miksi?"
"Koska mä haluan maitoa."
"Sulla on jo maitoa lasissa vaikka kuinka paljon."
"Mutta mä haluan että se on pöydällä."
"Maito menee happamaksi jos sitä säilytetään kokoajan esillä. Minä laitan nyt maidon jääkaappiin ja otetaan lisää sitten kun olet juonut lasillisesi loppuun."
"Ei!"
"Onko sulla paha mieli?"
"On."
"Miksi?"
"Nokun mua väsyttää."
"Onko jotain mitä mä voin tehdä, että sulle tulisi parempi olla? Haluaistiko mennä lepäämään?"
"EN halua, ei."
"Mitä minä voin tehdä sitten?"
"Voitko nostaa mut tuolille? Kiitos."

Kohtaus loppuu, lapsi istuu nätisti pöydässä ja syö aamupalansa. Kyse oli vaa siitä, että pikkuveli oli herättäny vähän liian aikaisin ja kaikki ärsytti. Ajatus ei kulkenut ja siitä seurasi pieni huuto. Näin poika huomasi, että hänestä välitetään. Hänellä on ollut paha mieli ja se on ihan ok, mutta asian voi myös yrittää korjata jollakin tavalla. Saadessaan pahalle mielelle nimen ja minulta tukea sen ylitsepääsemiseen se tuntuikin pienemmältä jutulta ja hän pystyi taas keskittymään.