vajaa 6kk lapsi päikkäriin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
varmaan tässä tapauksessa lasten päivähoito olisi parempi vaihtoehto lastenkin kannalta. rakasta kahtaa alle 2v lastani enemmän kuin mitään, mutta muo ei vois juuri vähempää kiinnostaa hoitaa niitä 24/7. nytkin tuo alle 6kk huuttaa tuolla suoraa huutoa, mutta mä en jaksa! antaa huutaa vielä 2 min niin mä menen.
mutta ei noin pieniä voi hoitoon varmaan viedä. raivoan ja itken kaikki päivät kun muo ei kiinnosta olla kokoajan läsnä, EI KIINNOSTA! joo ja mulla on mielenterveysongelma mikä vaikeuttaa elämää.
 
Sorry mutta niin kauan kun olet vanhempainrahakaudella sulla ei ole oikeutta kunnalliseen päiväkotipaikkaan. Kannattais varmaan kuitenkin ottaa yhteyttä neuvolaa, jos saisvat järkättyä sinulle sinne koti/lastenhoitoapua kotipalvelusta. Monella kunnalla on lapsiperheitä varten joko palvelusetelijärjestelmä, tai omia työntekijöitä jotka voi auttaa näissä kriisitilanteissa.

Halauksia sinne, tiedän millaista se joskus voi olla! :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sinna:
Vie tukiperheeseen viikonloppuisin joskus. Saat hengähtää ja sitä omaa aikaa.

Kaikki ratkaistaan aina sillä että joku muu hoitaa.

Koita aluksi löytää hyvä ja innostunut äitiys itsestäsi. Ulos ovesta ja ihmisten ilmoille, menkää uimaan tai johonkin kerhoon. Tee selkeä päivärytmi jossa ulkoilette ja käytte jossain missä tapaat muita aikuisia.
Yritä kaikkesi mutta jos et pysty niin toki sitten tukiperhe on hyvä vaihtoehto mutta se on aina lapselle huonompi kuin terve ja iloinen äiti ja lapsilla yksi pysyvä koti. Huonoin vaihtoehto tietenkin tämä nykyinen.
 
Kannattaa selvittää yksityisen hoidon vaihtoehdot. Yksityinen päiväkoti, yksityinen pph, hoitaja kotiin... Ja unohda noi jeesustelut siitä, että sun kuuluis viihtyä kotona lastes kanssa. Kyllä sä itse tiedät, mikä teille on parasta.
 
Mitä järkeä on tässä ketjussa ja muutenkin tällä palstalla aina löydä lyötyä? Ap on varmasti väsyksissä ja epätoivoinen, ja tarttee siinä tilanteessa apua, vaikka sitten lyhytaikaista.

Miksi kaikki pitäisi aina jaksaa ja pystyä tekemään itse? Tää yhteiskunta on mennyt ihan hassuksi, että mitään apua ei saisi mihinkään. Ennen oli sentään isovanhemmat ja sukua samassa pihapiirissä, ja yhdessä tehtiin työt ja hoidettiin lapset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etsiväkaksoset:
Mitä järkeä on tässä ketjussa ja muutenkin tällä palstalla aina löydä lyötyä? Ap on varmasti väsyksissä ja epätoivoinen, ja tarttee siinä tilanteessa apua, vaikka sitten lyhytaikaista.

Miksi kaikki pitäisi aina jaksaa ja pystyä tekemään itse? Tää yhteiskunta on mennyt ihan hassuksi, että mitään apua ei saisi mihinkään. Ennen oli sentään isovanhemmat ja sukua samassa pihapiirissä, ja yhdessä tehtiin työt ja hoidettiin lapset.

Peesi. Kumma on tää "täydellisten" äitien oman arvon pönkittäminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muusa:
Alkuperäinen kirjoittaja sinna:
Vie tukiperheeseen viikonloppuisin joskus. Saat hengähtää ja sitä omaa aikaa.

Kaikki ratkaistaan aina sillä että joku muu hoitaa.

Koita aluksi löytää hyvä ja innostunut äitiys itsestäsi. Ulos ovesta ja ihmisten ilmoille, menkää uimaan tai johonkin kerhoon. Tee selkeä päivärytmi jossa ulkoilette ja käytte jossain missä tapaat muita aikuisia.
Yritä kaikkesi mutta jos et pysty niin toki sitten tukiperhe on hyvä vaihtoehto mutta se on aina lapselle huonompi kuin terve ja iloinen äiti ja lapsilla yksi pysyvä koti. Huonoin vaihtoehto tietenkin tämä nykyinen.

meillä on päivärytmi, ulos mennään jokapäivä iltapäivällä. ja hermoja raastavaa on pukea kahtapientä. aina toinen paistuu.
pakko se on vaan pyytää neuvolasta apua, kodinhoitaja edes kerran pari viikossa aamupäivisin toisi varmasti suurta apua.

 
mulla ihan sama tilanne oli päällä tossa kk sitten, 2kk ikäinen koliikkivauva ja 1,5v uhmaaja, otin yhteyttä neuvolaan, ei mitään apua, sitten omaan sos.työntekijään, sieltä ehdottivat laittaa vauva vähäksi aikaa sijoitukseen, koska mä en ollut nukkunut muutamaan viikkoon kun max 2h/yö. Vauva meni sijaisperheeseen 2vkoksi, tuli takaisin, ja nyt taas jaksaa koko perhe kun on nukuttu hyvin. Joskus on vaan vaikeampaa, mutta pitää uskaltaa ottaa apua vastaan.

Älä kuuntele noita jeesustelijoita joiden mielestä pitää vaan kestää, haistakoot huilu. Ovat luultavasti lapsettomia/omat lapset ovat jo isoja, eli ei ole tietoa kuinka rankkaa oikeasti voi olla kun perheessä monta pientä.

Päädytpä mihin hyvänsä ratkaisuun, älä tunne huonoa omaatuntoa, täällä on ainakin yksi tsemppaaja.:) Kannattaa ottaa heti yhteyttä vaikka omaan sos.työntekijään, ettei mene tilanne liian pahaksi.


Voimia!
 

Yhteistyössä