Vakava sairastuminen ja suru.

[vakava sosiaalitapaus]

Olin vajaa 3 viikkoa sairaalassa. Ensin epäiltiin imusolmukesyöpää, mutta leikkauksessa löytyikin pari laskimotukosta ja niiden aiheuttama pernan vaurioituminen ja ylimääräistä kudosmassaa. Perna poistettiin ja nyt minulla epäillään olevan joku geneettinen virhe, joka altistaa veritulpille.

Pari päivää olen ollut kotona ja nyt alkaa suru iskeä läpi. Itkisin vain koko ajan. Totta kai olen vielä kipeäkin, mutta osa tätä pahaa oloa on pelkoa tulevaisuudesta. Haluaisin takaisin huolettomaan elämääni, en juosta lääkäreissä ja tutkimuksissa tämän tästä.

Mikä tähän auttaa ja koska tämä menee ohi?

 

[bud]

Ei se mene koskaan ohi. Aika auttaa terapian tms lisäksi. Voiko tuon kanssa siis elää? Vai onko joku vaara koko ajan?

 

[....]

Sen kanssa oppii elämään.Pian näet myös asian positiiviset puolet; arvostat enemmän pieniä ja arkisia juttuja elämässä.

 

[Kakao]

Aika auttaa. Minulla on diagnoosia diagnoosin perään. Silti niihin tottuu, ensimmäinen pysäytti ja toinenkin. Yllättävän nopeasti helpotti. Kun mörkö tulee sängyn alta esiin on se helpompi käsitellä. Tuntematonta pelkää enemmän koska mielikuvitus on ihmeellinen asia.
Äkkiä huomaa että ajattelee niitä vain elämään kuuluvina asioina. Ominaisuuksina.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Ei se mene koskaan ohi. Aika auttaa terapian tms lisäksi. Voiko tuon kanssa siis elää? Vai onko joku vaara koko ajan?

Jatkuva lääkitys, jota mitataan verikokein. Sen pitäisi estää veritulppia jatkossa. Mutta eihän se varmaa ole. Uusiutumisen riski on korkea. Elintapojakin pitäisi muuttaa ja olla monessa asiassa varovainen, mm. kaikkia tulehduksia tulisi välttää tai hoidattaa mahdollisimman nopeasti. Pernan poisto vähentää immuniteettia ja lisää riskiä sairastua.

 

["vieras"]

Voimia! Elämässä ei voi ikinä tietää, mitä huominen tuo tullessaan.

 

["vieras"]

Sinulle aloitetaan/aloitettu varmaankin Marevan- verenohennus lääkitys? Jaksamisia toivotan.

 

[bud]

Jatkuva lääkitys, jota mitataan verikokein. Sen pitäisi estää veritulppia jatkossa. Mutta eihän se varmaa ole. Uusiutumisen riski on korkea. Elintapojakin pitäisi muuttaa ja olla monessa asiassa varovainen, mm. kaikkia tulehduksia tulisi välttää tai hoidattaa mahdollisimman nopeasti. Pernan poisto vähentää immuniteettia ja lisää riskiä sairastua.

Tarpeeksi lohduttavia sanoja ei ole, eikä se vastasairastunutta lohduta, kun sanotaan, että aika parantaa jne..vaikka totta se on niin paljon kun se nyt voi olla. Niin, epävarmuus ja pelko, jopa kuolemanpelko, sen kanssa on musertava elää, mutta siihen turtuu, tottuukin. Itke vaan niin paljon kun itkettää, mikään ei sen paremmin puhdista. Äläkä jää yksin. Toivoa on aina, muista se.

 

[vakava sosiaalitapaus]

[QUOTE="vieras";22928366]Sinulle aloitetaan/aloitettu varmaankin Marevan- verenohennus lääkitys? Jaksamisia toivotan.[/QUOTE]

Napapiikit ja Marevan. Lisäksi syön särkyyn Tramalia ja Diapamia. Saisipa jotain, joka veisi kaikki tunteet ja tuntemukset...

 

[Näkymätön Ninni]

Tarjottiinko sinulle jo sairaalassa psykiatrista apua? Silloin kun minun sairauteni teininä diagnosoitiin niin tämä oli käytäntö, en kuitenkaan silloin tarjoukseen tarttunut, muutamaa vuotta myöhemmin sitten kuitenkin päätin haluta purkaa oloani ja ahdistustani ja uskon sen auttaneen jonkun verran.
Alkuun varmasti aikamoinen shokki ennen kuin sairauden kanssa oppii elämään, koita hakea vertaistukea, sekin helpottaa..

Kovasti paljon jaksamista arkeen! Yytä voit laittaa jos paremman puutteessa tahdot minulle tuntojasi purkaa.

 

[persvakoonasana]

:hug: :hug:

 

[Criminal Mind]

Ei se ohi mene, hyvässä lykyssä opit elämään asian kanssa (mun motto: vois olla pahemminkin... eli kuolla)
Vertaistukea, terapiaa, lepoa ja asian sulattelua :hug:

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

Mulla meni puolisen vuotta oppia elämään oman sairauden kanssa, alku meni kanssa itkiessä ja ajatellessa et mä oon kuitenkin vuoden sisään mullan alla mut kyllä se siitä sit. Toinen paukku tuli sit kans ja sen kanssa on hieman sopeutumisvaikeuksia mut eihän täs auta muu ku sopeutua. elämä menee eteenpäin kuitenkin, itse voi vaikuttaa siihen miten sen viettää.

nii mä syön kans Marevania.