Vakava unihäiriö

[hennu.]

Hei!Täällä onkin paljon puhuttu uniongelmista jne..Mutta tahtoisin tietää onko ketään jolla on kokemusta ihan oikeista ongelmista.Siis heräilystä joka on vähintään 6kertaa yössä,joskus joka tunti.
Onko kenelläkään kokemusta unilääkkeistä?
Meidän lapsi siis nyt 1,5 v.nukkuminen on aina ollut ongelma,mutta kesästä lähtien touhu on ihan mahdotonta.En voi uskoa että tämä on normaalia tai normaalin rajoissa.En usko että mistään sairaudesta tai allergiasta on kysymys koska muuten terve/ei ole oireita vastaavasta.Refluksista en niinkään tiedä,jos jollain on kokemusta olisi kiva kuulla siitäkin.Lääkärit vain jaksavat jauhaa unikoulusta,mutta meillä se on tehnyt enemmän hallaa kuin hyvää.Lapsi joutunut täysin shokkiin koko kokeilusta.Äidin kanssa siis nukkuu,ja on helposti nukutettavissa heräilyistään.mutta miksi tämä jatkuva heräily.Ei herää itkien,muutoin kun jos ollut hampaita tai kipeä.Miten nuo neurologiset ongelmat?Luin netistä että niillä myös vaikutusta asiaan..Mutta sekin vaihtoehto on aika vähäinen koska tyttö on muuten niin iloinen ja tasapainoinen kaikella lailla..Viimeisin lääkäri määräsi unilääkettä,jotenkin vaan tuntuu niin hirveältä että lääkkeet olisivat viimeinen vaihtoehto.
No,saikohan joku selvää,olkaa kilttejä ja vastatkaa jos osaatte auttaa tilanetta jollain lailla.Tässä kun itseltä alkaa loppua voimat.Eikä siis tavoittena tarvitse olla 10 h unet putkeen,vaan vähetää tuota heräilyä edes 2-3 kertaan/yö.

 

[..mam..]

Täällä on kokemusta, mutta ei oikein neuvoja.

Meillä jatkuva heräily alkoi 1-vuotiaana ja jatkui 2,5-vuotiaaksi. Pahimmillaan se oli juuri 1,5-vuotiaana, jolloin lapsi heräsi 5-20 kertaa yössä. Oli monia öitä, jolloin en itse nukkunut yhtään kokonaista tuntia putkeen. Tytön heräily oli juuri kuvailemasi kaltaista. Hän ei itkenyt ja nukahti nopeasti uudelleen. Päivisin hän oli heräilystä huolimatta iloinen, tasapainoinen ja kaikin puolin hyvinvoiva. Mitään allergioita yms. ei meilläkään ole. Soittelin unikoulut ja nevolat läpi, mutta mitään syytä ei löydetty eikä mitään ratkaisevaa neuvoa annettu. Ainoa mikä auttoi oli aika. 2,5-vuotiaana tyttö alkoi viimein nukkua yönsä.

Jaksamista.

 

[oliko]

Täällä on kokemusta, mutta ei oikein neuvoja.

Meillä jatkuva heräily alkoi 1-vuotiaana ja jatkui 2,5-vuotiaaksi. Pahimmillaan se oli juuri 1,5-vuotiaana, jolloin lapsi heräsi 5-20 kertaa yössä. Oli monia öitä, jolloin en itse nukkunut yhtään kokonaista tuntia putkeen. Tytön heräily oli juuri kuvailemasi kaltaista. Hän ei itkenyt ja nukahti nopeasti uudelleen. Päivisin hän oli heräilystä huolimatta iloinen, tasapainoinen ja kaikin puolin hyvinvoiva. Mitään allergioita yms. ei meilläkään ole. Soittelin unikoulut ja nevolat läpi, mutta mitään syytä ei löydetty eikä mitään ratkaisevaa neuvoa annettu. Ainoa mikä auttoi oli aika. 2,5-vuotiaana tyttö alkoi viimein nukkua yönsä.

Jaksamista.

sun muksu aiemmin hyvä nukkuja? Kirjoitit että heräily alkoi 1-v, mutta entä sitä ennen?

 

[voimia...]

meillä heräilyä hirvittävästi vauvaiässä 5-9kk, eli välistä ei edes tuntiakaan putkeen nukuttu, liki 20 heräystä/tytön yö! Aika hulinaa. Nyt neiti on 1,5v ja ei edelleenkään nuku öitä putkeen, joskus satunnaisesti kyllä tehnyt näinkin. Toiset lapset (tosin kai aika harvat) nukkuvat ekan yönsä putkeen vasta 3-4v, joten ehkä tämä on sit hyvä tilanne... No, meillä heräilyjä on nyt keskimäärin 3-4/tytön yö, ja ensimmäinen sijoittuu aikaan, kun emme vielä itse ole nukkumassa. Joten parilla heräämisellä päästään. Mutta meille on toinen tulossa, ja täytyy myöntää, että kyllä hieman hirvittää, jos tuo yörumba taas alkaa...

 

[...elli..]

ensiksi..mitksi lapsi nukkuu sinun vieressä? Äkkiä omaan sänkyyn.
Tätini esikoinen oli 3 vuotiaaseen asti erittäin huono nukkumaan, heräsi kolme kertaa tunnissa, eli unet olivat juuri 30 min. pätkiä maksimissaan. 3 vuotta tätini jaksoi, sitten hän romahti täysin.
Silloin (15 vuotta) sitten tyttö otettiin sairaalaan ja unikoulutettiin sairaalassa huudattamalla (en tiedä onko sairaaloissa enää unikouluja). Kolmessa yössä tilanne muuttui ja tyttö alkoi nukkumaan 10h putkeen. Tärkein ohje sairaalassa oli, että kun tyttö kotona herää, HÄNTÄ EI OTETA SÄNGYSTÄ POIS, jos vaippa on märkä, se vaihdetaan sängyssä jne. Nyrkkisääntönä, että jos otat lapsen yöllä sängystä, olet viemässä häntä sairaalaan, muussa tapauksessa EI KOSKAAN. Sitten huudatetaan. Kerran tätini joutui kotona uusimaan koulun ja silloin huutoa oli yhtenä yönä 4 h.

 

[ei huudattamista]

Huudattaminen on kyllä aika julma ratkaisu, muitakin keinoja on. Hanki esim. kirja "Pehmeä matka höyhensaarille".

 

[Apilanmesi]

Hei!
Kysymys on tavasta! Lapsesi on tottunut heräilemään unisyklien välissä. Unohda nyt ihmeessää lääkkeet ja pidä kunnon unikoulu. Se on rankkaa, tiedän, mutta tuskin nykyinen tilanteennekaan on hyväksi enää kenellekään (varsinkin, kun olet alkanut lääkkeitä harkitsemaan...).

Siispä, kunnon rutiinit, lapsi omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Kun lapsi oppii nukahtamaan itse, tekee hän sen myös öisin. Lapsen uni vaihtelee syvän ja kevyen unen välillä. Jotkut lapset tottuvat heräämään jälkimmäisessä vaiheessa ja tarvitsevat vanhemman apua vaipuakseen takaisin syvään uneen. Tästä syystä unijaksot usein juuri tuo n. 1 tunti.

Nyt itseä niskasta kiinni ja hommiin! Vähän rankkaa ohjeistusta, tiedän, mutta kyllä huolestuttaa tässä yhteydessä lääkkeiden harkitseminen! Jos haluat, voin laittaa yksityiskohtaiset ohjeet toimivan ja johdonmukaisen (ja pehmeän, lasta ei jätetä yksin itkemään) unikoulun toteuttamiseen.

 

[Jerrylee]

Meillä on 1v1kk vanha poika, joka ei missään vaiheessa ole ollut mikään hyvä nukkuja, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on meno äitynyt jokseenkin tolkuttomaksi. Heräilee 10-20 kertaa yössä, nousee istumaan ja kitisee siinä. Nukahtaa kyllä heti uudestaan kun kipataan takaisin makuulle. Jos ei sitä käy kaatamassa takaisin punkkaan, niin herää melko pian kunnolla ja sitten valvoo kolmekin tuntia. Nukkuu omassa sängyssä, ei ole allergioita eikä ole ollut kipeäkään koskaan. Hampaita on tulossa, mutta olen pahimpiin vaiheisiin antanut lääkettä ja se on poistanut kivun, mutta ei vaikuta yöuniin eli särkykään ei ole syynä. Olen itse jotakuinkin luovuttanut asian suhteen ja odotan vain, että joskus tulevaisuudessa kenties aletaan mekin nukkumaan yöt ilman ylimääräisiä heräilyjä.

 

[...elli..]

Huudattaminen on kyllä aika julma ratkaisu, muitakin keinoja on. Hanki esim. kirja "Pehmeä matka höyhensaarille".

Mielestäni ap sanoi, että unikoulusta ei ole ollut apua ja unikouluthan on nykyään juuri "tassuttelu" menetelmällä. Mielestäni ongelman ollessa noin paha, voi koittaa jo radikaalimpaa ratkaisua, huudattamalla. Olen itse pitänyt toiselle lapsistani 9 vuotta sitten huudatus-unikoulun (silloin ei tassuttelusta edes puhuttu) ja se toimi. Vaikka meidän yöt ei noin pahoja ollut.

 

[nennu.]

Kiitos kun olette kirjoitelleet..Mutta kuten taisin jo kirjoittaa,unikoulut ovat kokeiltu,tosin ei vielä sairaalassa.Ja tulosta ei ole tuottanut.Tyttö joutunut aivan shokkiin
koko touhusta,ja äitinä tiedän kyllä että hänen psyykkeelleen ei ole aiheellista jatkaa.Näin myös totesi eräs lastenlääkäri minulle,että ja käski lopettamaan.Ainut jäljelle jäävä vaihtoehto ehkä on jättää tyttö mummolle muutamaksi yöksi,jos se auttaisi.Mutta se onnitunee vasta jouluna koska mummo satojen km:n päässä..

 

[......]

Huudattaminen on kyllä aika julma ratkaisu, muitakin keinoja on. Hanki esim. kirja "Pehmeä matka höyhensaarille".

Samaa mieltä! Nykyään lastenpsykologit tuomitsevat täysin huudattamisen. Tuossa "pehmeä matka höyhensaarille" kirjassa on hyvin kerrottu, miten huudattaminen vaikuttaa lapseen ja hänen perusturvallisuuden tunteeseensa.

 

[tosiväsy79]

Minua kiinnostaisi kuulla ohjeita jopa sellaiseen "rankkaan" unikouluun. Meillä on mennyt viimeviikkoina elämä ihan helvetilliseksi, kun tyttö 1v 3kk ei enää nukahda itse, vaan häntä pitää silittää, paijata yms joka ilta yli tunti. Ennen (vielä 2kk sitten) on nukahtanut itse omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Samoin yöheräily on lisääntynyt, eikä osaa silloinkaan enää nukahtaa itse. Aamulla herää kuitenkin kukonlaukun aikaan, tänäänkin klo 05.00. Eikä nukahda uudestaan kirveelläkään. No meillä käytiin sitten ekoille päikkäreille klo 8.00. Koko rytmi on ihan sekaisin. Kohta alkaisi työt ja päiväkoti ja sitä ennen pitäisi saada taas joku tolkku tähän elämään. Meillä on aina ollut niin hyvä rytmi. Luulin että kaiki johtui kaksista päikkäreistä ja siirryttiin siis yksiin ja kaikki meni vielä enemmän sekaisin ja nyt taas nukutaan kahdet, ensimmäiset 08-10 ja toiset 14-15 ja illalla aloitetaan nukutusrumba 20.30 ja uneen saadaan neiti 21.30-22.00. Perseestä on elämä suoraan sanottuna. Meillä ei ole koskaan nukutettu tyttöä meidän vieressä, vaan aina omassa sängyssä. Jos on ollut kipeä tms, niin silloin on saattanut osan yöstä nukkua vieressä.. antakaa jotain neuvoja, miten alkaa kouluttamaan tuota penikkaa

 

[aha..]

Huudattaminen on kyllä aika julma ratkaisu, muitakin keinoja on. Hanki esim. kirja "Pehmeä matka höyhensaarille".

Samaa mieltä! Nykyään lastenpsykologit tuomitsevat täysin huudattamisen. Tuossa "pehmeä matka höyhensaarille" kirjassa on hyvin kerrottu, miten huudattaminen vaikuttaa lapseen ja hänen perusturvallisuuden tunteeseensa.

Toisille ei pehmeät keinot tehoa. Sellaisen on hyvä neuvoa, jonka lapselle on tassuttelu riittänyt. Siinä vaiheessa kun koko perhe on hajalla, niin täytyy ottaa järeämmät keinot käyttöön. Jos lapsella on turvallinen perhe, häntä rakastetaan, kannustetaan ja häneen kiinitetään paljon huomiota, niin perusturvallisuus ei kärsi muutaman yön huudatuksesta, jos taas lapsen turvallisuuden tunne on muutenkin niin ja näin ja hän viettää pitkiä aikoja ilman kenenkään huomiota yms, niin silloin huudattaminen voi olla kohtalokasta.
Tämä ohje pätee moneen asiaan. Tasapainoinen lapsi ei vähästä hätkähdä ja kestää aika paljon negatiivisiakin tunteita, ellei ole epätavallisen herkkä.

 

[liuku.]

Mä en ymmärrä kun kaikki puhuu tästä tassutelusta, meillä tyttö ei todellakaan anna silitellä. Vääntyilee ja kieppuu sängyssä miten sattuu. Oon aina ihan äimänkäkena nukkumaan mennessä, jos lapsi saa raivarit, että tosiaanko siitä on jotain hyötyä että istun siinä sängyn vierellä kun toinen tuskin raivoamiselta edes huomaa olemassaoloani. Joskus teen niin että menen makaamaan tytön huoneen sohvalle ja sieltä muistuttelen olemassa oloani ("äiti tässä, ei ole mitään hätää, nyt käydään nukkumaan"). Toisinaan teen niin että käyn hänen sängyn luona välillä ja välillä menen katselemaan tv:tä ja sitten taas uudestaan käyn hänen luona. Tosinaan otan hänet vaan pois sängystä ja kokeilen hetken päästä uudestaan.

 

[Janae]

Meillä oli myös hankala nukkuja tuossa iässä. Meille tuli apu päiväunien lyhentämisestä, oletko kokeillut? Väkisin vaan hereille 1.5 tunnin jälkeen. Mietin sitäkin kauan aikaan, kun lapsen nukkumisia ei pitäisi rajoittaa.

Lääkkeestä: en pitäisi sitä niin pahana. Nykyään ehkä kammoksutaan liikaa lääkkeitä. Voi auttaa siinä mielessä, että saisi vaan sen rytmin kohdalleen. Me mietittiin silloin pahimpaan aikaan että määräisikökhän kukaan lääkäri unilääkkeitä Eihän niitä ole tarkotus koko elämää syödä. Onko kenenkään vauvalla/ lapsella kokeiltu?

 

[---]

Tuntuupas olevan kohtalotovereita meikäläisellä...
"Tosiväsyä" lohduttaisin, että älä stressaa päiväkotiin menolla, useimmat lapset rakastaa tarkkaa päiväjärjestystä niin, että rytmi normalisoituu hetkessä!
Itse vein pojan puolipäivähoitoon jo ennen kuin aloitin työt. Sain nukkua univelat pois ja poika totutella rauhassa hoitoon. Viikonloput on edelleen nukkumisen suhteen mahdottomia, mutta viikolla on helpottanut. Meillä ainakin heräilyn määrä on kääntäen verrannollinen ulkoilun määrään. Kiva kun ei näillä pimeillä loskasäillä paljon huvita tuolla rämpiä...

 

[ei huudatusta]

Huudatuksen vastakohta ei ole "tassuttelu". On muitakin pehmeämpiä keinoja kuin "tassuttelu". Niitä on kerrottu mm. siinä tässä aikaisemmin mainitussa kirjassa.

 

[juustoäiti]

kertokaahan mulle, "nukkuvatko" nämä huonot nukkujat vanhempien huoneessa tai välissä?
kertokaa, onko "huonoja" nukkujia myös niissä, jotka nukkuvat omassa huoneessaan?

 

[hiksu]

Meillä auttoi että joku muu ihminen nukutti viikon ajan eli meillä minun äitini tuli meille viikon ajaksi ja hoiti lasta yöajan ja minä sitten jatkoin hoitoa aamulla. Sen jälkeen taapero onkin nukkunut yön läpi. Ilmeisesti lapselle oli vaan tullut sellainen tapa että äidin pitää tulla katsomaan aina kun herää ja sitä piti vaan opetella pois.

 

[eräs valvova myös]

Meillä ei auta mikää heräilyihin. Ihan sama nukkuuko lapsi vieressä, omassa sängyssä vai omassa huoneessa. Joskus itkeskelee vain niin vähän, ettei tarvitse mennä hätiin, mutta yleensä väh. kaksi kertaa tarvitsee nousta sängystä tarkastusreissulle. Joinakin öinä heräillään tunnin välein, huoh. Ehkä tämä vain joskus loppuu. Meillä ei auta unikoulu, ei sitten mikään. Uskon, että vain aika!

 

[kolme lapsosta]

No jos lohduttaa niin meillä oli vielä kehnommin. Eli herättiin noin 15 min välein ensimmäiset 6kk, läpi vuorokauden, ja tosiaan, jo aivan pienenä vauvana. Maksimiunet oli 30min. Epäilen kovasti että koliikilla oli osuutta asiaan, eli kun kipu herätti, niin tämä kierre jäi päälle, vaikkei ehkä enää sattunutkaan.

Minua niin pistää vihaksi juur tälläset ihmiset joita tämäkin ketju pitää sisällään, jotka heti "päättää" että heräily johtuu jostain vanhempien tekemisistä (vieressä nukuttamisesta tms), eivätkä vaan ymmärrä että lapsia on erilaisia. Tämä uneton versio oli meidän kolmas lapsi, kaksi vanhempaa nukkuivat mainiosta, joten tuskin me yht'äkkiä kadotettiin tuo taito "kasvattaa hyvin nukkuvia lapsia", :E

No mutta, siis meillä herätään edelleenkin öisin tämän nuorimman osalta (hän on nyt 3v). Enää kuitenkin vain noin 3 kertaa yössä.
Itsekin unikoulua yritimme, mutta meillä oli aivan sama kuin sinulla ap, se vain pahensi tilannetta. Lapsi oli aivan hysteerinen, eikä meillä nukuttu koko unikoulun aikana (joka kesti kuukauden) kuin muutamia tunteja vuorokaudessa.

Sykleissä meni tuo hänen nukkuminen, eli ekat 6 kk tosiaan heräs 15-30min välein,
Sitten ne herätykset harveni kerran tuntiin. Saattoi olla öitä jolloin nukkui jopa 2-3 tuntia putkeen. Sitten 2-vuotiaana tuli tuo radikaalein muutos, eli heräämiset tippui keskimäärin kolmeen.

Itsekin siis näitä herätyksiä kokeneena, esitän sinulle pyynnön, meni oman sydämesi mukaan, äläkä ala huudattaa lastasi vain sentakia että sinua arvostellaan valinnoistasi.
Uskon kuitenkin että olet oikein valinnut, ja itse tunnet lapsesi parhaiten.
Unilääkkeitä en todellakaan noin pienellä suosittele.
Jos millään jaksat, odota siihen pari vuotiaaksi asti, silloin lapsen unirytmissä tapahtuu muutos; uni muuttuu "vauvaunesta" enemmän aikuisen unen suuntaan.
Toivon että se tuo teille hiukan helpotusta.

Totuus vaan on, että kaikki lapset eivät vaan tarvitse niin paljon unta. Oletan että sinunkin tyttösi on muutenkin erittäin herkkä? Myös lapsen persoonallisuus vaikuttaa.
Minulla helpotti kun vain hyväksyin tilanteen, että meidän pikkuinen ei tule ikinä / pitkään aikaan nukkumaan hyvin.

 

[e.delliselle]

myönsit että lapselle jäi tämä heräämistapa ehkä koliikin takia...
miksi ko tapaa ei voi koulia pois? eikö koko perhe voi paremmin, jos nukutaan paremmin.
on varmasti parempia ja huonompia nukkujia, mutta tämä pätkäisyys mietityttää...
juuri monet äidit/vanhemmat sanovat olevansa voimiensa rajoilla, eikö silloin kannata yrittää vaikka mitä?

 

[liuku.]

heippa arvon äidit, haluaisin kysyä, että teenkö teidän mielestänne väärin.. Elikäs siis tyttöni 1v4kk on alkanut laittaa hanttiin lähes joka asiassa, vaipan vaihdossa, hampaiden harjauksessa, pukemisessa, rattaisiin laittamisessa, nukkumaan laittaessa.. joten itse toimin näin, lapseni saattaa huutaa 10-15minuuttia yksin sängyssään, minkä jälkeen saattaa ruveta äkkiä iloisesti höpöttömään jotain, joskus saattaa vielä hetken päästä kokeilla huutamista.. onko väärin antaa hänen huutaa tämä aika, kun hän protestoi sänkyyn laittamista vai pitäisikö aloittaa sirkus, jolloin tiedän että huuto kestäisi kauemmin ja hän saattaisi tottua tapaan(siis jos menen hänen vierelleen, itse uskon ettei hällä ole hätää vaan ainoastaan itku on sitä että laittaa hanttiin)? Tyttömme ei siis siedä mitään silittelyä, jotan ainut mitä voisin tehdä olisi mennä hänen sängyn viereen.

 

[4n mama]

Meillä esikko nukkui huonosti pienenä.Heräili juuri kuten ap:llä, mutta 2-vuotiaana alkoi nukkua paremmin. Jälkeenpäin ajateltuna en tiedä vieläkään auttoiko aika, puolipäivähoidon aloitus, pikkusiskon syntymä vai mikä. Nykyisin on koululainen ja meidän perheen paras nukkuja=)

 

[liuku.]

Halusin lisätä vielä tohon omaan juttuuni, että pienen höpöttelyn jälkeen sitten nukahtaa, eli kyse ei ole siitä ettei hän oisi väsynyt vaan siitä ettei hän malttaisi käydä nukkumaan.