Vakava unihäiriö

[ModestyB]

Hyväksyn kyllä sen, että huudatus tehoaa, niinhän se tekee osaan lapsista. Mutta kyseenalaistan sen, mikä on tämän toimivuuden hinta?

Kyllä lyöminenkin toimii kasvatuskeinona hetken, varmasti lapsi aluksi lopettaa sen, mikä oli syynä lyönnille. Kunnes jossain iässä alkaa lyödä takaisin ja kasvaa aikuiseksi, jolla on selvästi keskimääräistä suurempi riski syyllistyä väkivaltarikoksiin ja perheväkivaltaan sekä sairastua masennukseen ja syrjäytyä. Ruumiillinen kuritus on jo 20 vuotta sitten kielletty laissa (vasta 20 vuotta sitten!), ehkä huudatukselle joskus tapahtuu samoin, ehkä ei.

Mielelläni minäkin tietäisin enemmän varmoja faktoja vauvojen päänsisäisestä elämästä, mutta niitä on hidasta ja vaikeaa tutkia. Se ei tarkoita, etteikö siellä päässä olisi mitään mielenkiintoista ja merkittävää. Itse erehdyn mielummin vauvan puolelle ja säästän häntä asioilta, jotka saattavat olla haitallisia.

Ja miksi ylipäätään huudattaa ketään, jos lopputulos ei edes edistä hänen hyvinvointiaan? Jos kyse on siitä, että X iässä "pitäisi" "kaikkien/neuvolan/anopin/kaverin mukaan" nukkua tietyllä tavalla, niin kannattaa varmistaa, että lapsi on lukenut kyseiset ohjeet. Kun osa terveistä, normaaleista lapsista kävelee 8 kk iässä ja osa 1 v 8 kk iässä, niin onko ihme, jos osa nukkuu yhtäjaksoiset 10 h yössä 3 kk iässä ja osa 3 v 3 kk iässä?!

 

[asiaton]

Se on hyvä, että meillä on täällä oikein oma moraalinvartija. Huudatusta ja lyömistä ei voi minusta verrata. Se että vauvan saa nukkumaan oikein, edistää äidin hyvinvointia ja se edistää vauvan hyvinvointia. Pari iltaa huudatusta, jonka jälkeen lapsi alkaa nukkumaan vai väsynyt lapsi ja väsynyt huonotuulinen äiti?

 

[alistusta]

Huudattaminen on lapsen alistamista ja nöyryyttämistä. Sen takiahan se vauva lakkaa huutamasta ja lopulta nukahtaa kun alistuu ja nöyrtyy siihen tilanteeseen, ettei kukaan hänen hätäänsä kuule ja siihen ei reagoida. Minusta on todella kamalaa, että todella löytyy sellaisia vanhempia, jotka tätä huudattamista harrastavat! Luulin sen olevan joku 70-luvulla vallalla ollut käsitys unikoulusta. Järkyttävää. Todella säälin niitä pieniä vauvoja jotka kauhusta jäykkänä huutavat tunnista toiseen eivätkä saa helpotusta hätäänsä.

 

[s2ed]

Ja miksi ylipäätään huudattaa ketään, jos lopputulos ei edes edistä hänen hyvinvointiaan? Jos kyse on siitä, että X iässä "pitäisi" "kaikkien/neuvolan/anopin/kaverin mukaan" nukkua tietyllä tavalla, niin kannattaa varmistaa, että lapsi on lukenut kyseiset ohjeet. Kun osa terveistä, normaaleista lapsista kävelee 8 kk iässä ja osa 1 v 8 kk iässä, niin onko ihme, jos osa nukkuu yhtäjaksoiset 10 h yössä 3 kk iässä ja osa 3 v 3 kk iässä?!

Niin no..mistä sä tiedät, ettei se edistä vauvan hyvinvointia? Ainakin hänellä on virkeämpi äiti. Voisi ajatella, että myös vauva voi hyvin nukuttuaan esim. 10h putkeen versus 10h/20 heräämistä.

Olettamuksia.

 

[heräili myös]

Lapsemme heräili n. 8-12 kk ikäisenä joka yö 20-30 minuutin välein pysyvästi. Kuten ymmärtää, en pystynyt nukkumaan öisin, joten ne kuukaudet oli poikkeusjärjestelyt vauvan hoidossa.Heräilyn tTaustalta paljastui korvatulehduskierre, jota varten lapsi sai koko ajan antibioottia, mutta se ei auttanut koko aikana, vasta putkitus paransi tilanteen ja lapsi alkoi nukkua. Mitään muita oireita korvatulehduksesta ei siis ollut, ei edes kuumeita, korvien haromisia tms, vain tuo heräily.

 

[Mustat renkaat silmien alla]

On tilanteita joissa varmaan se vanhanaikainenkin huudatuskoulu on paikallaan, jos kaikki lempeammat keinot on kokeiltu. Meilla nyt 4 kk vauva alkoi herailemaan joka tunti tai useammin kun oli 2,5 kk. Olen pitanyt paivakirjaa, koska en enaa jaksa edes muistaa kuinka monta kertaa olen ollut valveilla. Joten tunnissa saan itse vain pienet tirsat jos sitakaan kun olen jo niin jannittynyt etta nukahtaminen on vasymystilasta huolimatta vaikeaa. Minun piti lopettaa vauvan kantaminen uneen koska kompastelin vasyneena ja pelkasin kaatuvani vauvan paalle. Ensimmaisena yona vauva huusi kovasti. Olin vierella ja paijasin seka nostin syliin jos kovasti huusi, mutta istuin tuolilla enka kavellyt ja keinuttanut. Vahan aikaa (viikon) nukkui talla systeemilla paremmin (vain noin 4-6 kertaa herasi yossa), ja oli selvasti onnellisempi paivaaikaan. Me on menty takaisin noin 8-10 kertaa yossa heratyksiin. Meidan vauva luultavasti on valvonut allergioiden takia ja nyt pikkuhiljaa alkaa iho-ongelmat olla paremmalla tolalla tiukan dieetin avulla (rintasyotan ainoastaan), joten toivottavasti tama unitilanne paranee. Jos tilanne jatkuisi monta kuukautta/vuotta pitempaan niin oma terveys siina menisi ja pelottaa vauvan puolesta kun rattivasynyt aiti hoitaa - jos vahingossa vaikka vauva putoaa tai ajaa autolla kolarin kun juoksevat asiat on silti hoidettava. Voimia kovasti kaikille unettomille!

 

[kolmen lapsen kokemuksella]

Meillä esikoinen nukahti helposti, mutta heräili pitkin yötä alussa, kun hän kärsi runsaasta pulauttelusta ja koliikkivaivoista. Heräily, kanniskelu ja tutilla tyynnyttely jäi päälle, vaikka itse vaivat menivätkin ohi. Temperamenttinen ja TODELLA energinen pakkaus nukkui alusta asti varsin vähän, joten en saanut runsasunisena todellakaan niin paljon nukuttua kuin mitä olisi ollut tarvetta.

Tassuttelulla tai muilla lempeämmillä menetelmillä en saanut mitään aikaiseksi. Jos vauva nukkui yhden yön paremmin, niin seuraava yö olikin yhtä huono kuin ennenkin tai vielä huonompi.

Minä itse tein vauvalle puolivuotiaana unikoulun, kun olin varmistanut neuvolasta, että vauva kasvoi hyvin, ei itkenyt nälkäänsä eikä taustalla ollut esim. korvatulehdusta tms. kipuilua. Vauva huusi ekana yönä pari tuntia (jonka jälkeen nukkui koko yön läpeensä), tokana yönä enää vartin (ja taas sen jälkeen nukkui koko yön aamuun asti)ja sen jälkeen koko unikoulu oli ohi. Sen jälkeen päivärytmi selkiytyi, päiväunillekin nukahti paremmin ja minä olin paljon kärsivällisempi ja aikaansaavempi äiti, kun sain nukuttua kunnolla. Väsymyksen poistuminen näkyi mm. siinä, että jaksoin purkkiruokien sijasta tehdä itse soseita ja jaksoin taas leikkiä ja puuhastella lapsen kanssa ihan toisella tavalla. Mikä tärkeintä, jaksoin myös hellitellä ja halia lasta paljon paremmin, kun olin itse virkeä, joten vaikka huudatusta tulikin kahtena yönä, niin lapsi varmasti sai heti herättyään tripla-annokset syliä ja halia.

Jos joku tuossa tilanteessa itse väittäisi, että olen omaa itsekkyyttäni huudattanut vauvaani ja olen todella huono äiti, niin en todellakaan tajua, miten ihmeessä joku voi ajatella, että huudatusunikoulu olisi huono vaihtoehto, kun muut vaihtoehdot on jo kokeiltu. Meillä radikaali unikoulu toimi ja tosiaan vauva huusi yhteensä kahtena yönä VAIN reilut 2 tuntia, kun sitä ennen lempeämpien unikoulujen aikana itkumäärä oli useita kymmeniä tunteja!!!

Toinen lapseni on ollut paljon rauhallisempi, ei kärsinyt vatsavaivoista jne, joten hänen kohdallaan unikouluja ei tarvittu, vaan sain lempeämmillä keinoilla hänet nukkumaan yöt läpeensä noin 7 kk:n iässä.

Tämä kolmas vaikuttaa samanlaiselta kuin esikoinen enkä tosiaankaan pysty sanomaan, ettäkö tälläkään kertaa pystyisin välttämään radikaalia unikoulua. Tosin hän on vielä liian pieni unikouluihin, joten tässä siis menee vähintään 3 kk vielä, kun kanniskelen häntä yökaudet ja tyynnyttelen, josko saisi hänet nukkumaan edes 2 tunniksi kerrallaan...

Muuten, esikoinen on nyt jo murrosikäinen, hänellä on kavereita paljon, treenaa aktiivisesti urheilua, on sosiaalinen ja pidetty. Nukkuu yöunet kunnolla, kuten on tehnyt puolivuotiaasta asti. Hänessä ei näy jälkeäkään siitä, että hänellä olisi mitään ongelmia psyykeensä kanssa esim. sen kanssa, että ei luottaisi ihmisiin tai että kokisi olonsa turvattomaksi.

Ymmärrän, että varmasti isolle osalle lapsista sopii lempeämmät keinot, mutta joskus radikaalejakin keinoja tarvitaan. Jotkut vauvat joutuvat kokemaan kauheita asioita esim. korvanpuhkaisu korvatulehdustapauksissa tai esim. useita pistoksia laboratoriokokeita varten sairauksia tutkittaessa jne. Johan esimerkiksi valohoitoa saavat keltaisuudesta kärsivät vauvat joutuvat olemaan yksin ilman lohdutusta valolampun alla silmät peitettynä ja eiköhän niistäkin kasva ihan normaaleja yksilöitä eikä suinkaan heillä ole heti elämä täysin pilalla.

 

[Noora.81]

kertokaahan mulle, "nukkuvatko" nämä huonot nukkujat vanhempien huoneessa tai välissä?
kertokaa, onko "huonoja" nukkujia myös niissä, jotka nukkuvat omassa huoneessaan?

Meidän tyttö 1.1kk nukkuu omassa huoneessaan ja on nukkunut jo puolisen vuotta.Mutta ei todellakaan nuku öitään heräilemättä siitä huolimatta.Nukkumaan mennessä on pakko olla neidin sängyn vieressä ja laulaa tuutulauluja,sitten nukahtaa.Yöllä heräilee 2-5 kertaa ja ei osaa nukahtaa yksin.Ja mitä tulee tuohon,että kyllä lapsi nukahtaa kun tarpeeksi huutanut,niin ei pidä meillä ainakaan paikkaansa.

 

[Melli]

Meillä pidettiin unikoulu lapselle (nyt 1v1kk) omalla tyylillä. Myöskään meillä tassuttelu ei auttanut vaan kun meni sängyn viereen ja yritti koskettaa niin kiihtyi entistä enemmän ja vaati päästä syliin. Saman tekee jos näkee äidin. On tehnyt aina pienestä asti. Meillä lapsi opetettiin nukahtamaan itsekseen siten että ääntä tarkkaillaan että MILLAISTA se huuto on. Alkuun oli aika paljon mielenosoitusta, eli itkahduksia, komentamista ja mielipahaa mutta ei hätää. Näihin en siis reagoinut, hyräilin ääneen ja tein viereisessä huoneessa omia hommia niin että hän kuuli minut. Jos meni itkuksi tai sävy muuttui hädäksi niin menin paikalle. Sillon meillä nostettiin syliin, laulettiin laulu ja takasin vaan omaan sänkyyn kun rauhottui. Aina palautin omaan sänkyyn.
Lapsi oppi parissa yössä nukahtamaan itse, ja nukkui heti 10 tunnin öitä. Saattoi herätä yöll mutta ei tarviinut äitiä vaan nukahti itse. Pointti on että lapsen täytyy tuntea olonsa turvallisesksi että uskaltaa nukahtaa itse levollisesti. Turvallisen tunteen takana on että elämä on unikouluhetkellä tasaista arkirutiinia jotta ei tule sellaisia virikkeitä joka saa lapsen ylikierroksille. Sitten vanhemman pitää olla rauhallinen ja päättäväinen. Lapset vaistoavat helposti vanhempien mielialat. Jos siis itse on epävarma tilanteesta, huomaa lapsi sen. Päättäväisyys ja rauhallisuus tuo lapsellekin viestin että kaikki on hyvin, aikuinen tietää mitä tekee ja on turvana jos tarvitaan.
Nyt tuli kuitenkin meillä takapakkia hieman kun lapsi oli hoidossa ja eroahdistus puskee erityisesti iltaisin ja öisin. Välillä karjuu jos menen lähellekin hänen sänkyä ja pitäisi nukuttaa kainaloon. Olen joustanut sellaisina päivinä kun tiedän että hänellä on ollut paljon uutta ja tarvii turvallisuutta ja silloin saa tarvittaessa nukahtaa kainaloon. Muutoin pidän kiinni edelleen itse nukahtamisesta. Monesti se tarkottaa sitä että laulan ja hyssytän lasta niin kauan että silmät jo lupsuu ja hengitys on raskasta. Sitten laitan sänkyyn kun on niin väsynyt että rääkäsee kerran pari ja sitten nukahtaa. Tosin tällaisina öinä voidaan joutua kantamaan ja halimaan. Lapsilla on kausia eikä sille voi mitään, joskus se on hampaat, joskus tukkoinen nenä, joskus eroahdistus, joskus uudet taidot. Sitten on ne liiat virikkeet, jännät jutut ja pelottavat kokemukset jotka kuuluvat kasvuun. Stressiäkin voi lapsi kokea uusista olosuhteista. Meillä ainakin muutos tuli heti kun lapsi oli ollut hoidossa vaikka hoitaja on hyvä. Uusi tilanne ja ero äidistä vieraan kanssa oli se joka laukaisi äitiin takertumisen. Nämäkin menee ohi ja lapsi oppii että sekin on elämää eikä niin vaarallista. Näiden kausien yli on vain rauhallisesti jaksettava, annettava turvallisuutta ja uskottava että kun lapsi on asian käsitellyt, elämä jatkuu taas uomillaan.

Melli