Vakiintuisinko ilman seksiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Luonnonoikku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pit.:
Painottaisin, että halua ja rohkeutta tulisi löytyä molemmilta. Itse en usko hetkeäkään, että vehkeen koko korreloi seksuaaliseen nautintoon, mikäli rakkaus ja mielenkiinto kohdistuu siis mieheen kokonaisuutena, eikä miestä kohdella kuin jotain kalunkantoetelinettä. Ja mikäli ylipäätään suhde on sillä tasolla, että näistä asioista voi keskustella.

...
Kaikki on tosiaan kiinni halusta ja rohkeudesta.

Tuossa viimeisessähän sen sanotkin hyvin "halusta ja rohkeudesta". Intohimosta. Ilman niitä on vain sisar-velisuhde. Voihan sitä tietysti niinkin elämänsä kuluttaa, mutta en suosittele. On aika järkytys huomata 20 vuoden kuluttua, ettei ole koskaan nauttinut seksistä kumppaninsa kanssa tai tuntenut intohimoa häntä kohtaan.
 
Moni voi kokea sisarellisen parisuhteen parempana vaihtoehtona kuin yksinäisyyden. Enkä minä ainakaan oikein osaa tuomita sitä. Jokainen valitsee itselleen tärkeimmät asiat ja toimii niiden mukaan. Eivät kaikki edes lähtökohtaisesti ole niin kiinnostuneita seksistä. Intohimoisesti voi elää muutenkin.

Elämässä niin moni asia voi tilapäisesti tai lopullisesti viedä joko seksuaalisen kyvyn tai halun. Oispas kurjaa jos kalun koko tai edes olemassaolo ois välttämättömyys intohimoiselle parisuhteelle.

 
pit:
"Painottaisin, että halua ja rohkeutta tulisi löytyä molemmilta. Itse en usko hetkeäkään, että vehkeen koko korreloi seksuaaliseen nautintoon, mikäli rakkaus ja mielenkiinto kohdistuu siis mieheen kokonaisuutena, eikä miestä kohdella kuin jotain kalunkantoetelinettä. Ja mikäli ylipäätään suhde on sillä tasolla, että näistä asioista voi keskustella."

Noin sen tietenkin pitäisi mennä, mutta Huom.!kommentoin pelkästään ap:n tilannetta ja hälle tuntuu seksi ja koko olevan tärkeää, koska suunnitelee jo vieraissa käyntiä, joten sitä haluakin opiskella yhdessä epäilen.

Ja "Pikku tissinen Tyttö" oikeesti, älä viitsi.
 
karisma, no jotenkin arvasin, että noin sä ajattelet, mutta vähän pelästyin silti.

Tissitypy. Monilla on tosiaan ollut täällä tapana kertoa sekä sanoin että kuvin omastaan tai kumppaninsa varustuksesta.

Minulla ei sinänsä ole mitään ongelmia keskustella vaikka kuinka yksityiskohtaisella tasolla seksielämästäni, menneestä ja nykyisestä, mutta en koe sitä tarpeelliseksi tällä foorumilla.
 
pitkolle.
Jos en osannut julkituoda tuntojani ymmärrettävästi, niin kuin oli ajatus. Eli:
Ja siksi olisi reilua miestä kohtaan erota, jos seksi ja kalun koko on ylitse kaikkien muiden niin hyvien ominaisuuksien, ennen kuin aletaan petkuttamaan toista, oli sanomani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja karismaako.:
pitkolle.
Jos en osannut julkituoda tuntojani ymmärrettävästi, niin kuin oli ajatus. Eli:
Ja siksi olisi reilua miestä kohtaan erota, jos seksi ja kalun koko on ylitse kaikkien muiden niin hyvien ominaisuuksien, ennen kuin aletaan petkuttamaan toista, oli sanomani.

Juuuu....uuu.

Alukperäisen kannattaa sitten seuraavan miehen kohdalla tarkistaa varustukset hetimiten, ettei tuu pettymyksiä. Laittaa minimimitat heti deitti-ilmoon ja pyytää suosituksia entisiltä hoidoilta..
 
"Alukperäisen kannattaa sitten seuraavan miehen kohdalla tarkistaa varustukset hetimiten, ettei tuu pettymyksiä. Laittaa minimimitat heti deitti-ilmoon ja pyytää suosituksia entisiltä hoidoilta.. "

Mittanauhaa mukaan vaan.
 
Miehen kalun koko ei vaikuta, ei voi vaikuttaa suhteeseen. (Poislasken pikkurillikokoiset, sori)
Kaikki muu sitten vaikuttaakin. Vapailla markkinoilla törmännyt uskomattoman tumpeloihin tapauksiin, siis aikuisiin miehiin joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä vastakkaisen sukupuolen "aakkosista".
Prkl!
Voisin tähänkin pistää naisenkäyttöohjeita, mutta niitä on varmaankin netti pullollaan.
Sama varmaan pätee toisinkin päin, mutta nyt on kyse naisen nautinnosta???
Jos olet ok näköinen ja aina yksin + jätetty, eti pls niitä ohjeita!
 
Alkuperäinen kirjoittaja häkellyttääkö tämä:
Aloittaja ap ajattelee samalla tapaa kuin perheen perustamista suunnitteleva mies. Miehet hakevat vaimoainesta, turvallista vaimoa. No, miksei nainen voisi ajatella samoin. Turvallinen ja mukava, kotona viihtyvä mies puolisoksi ja lasten isäksi.

Monella miehellä on kiltin vaimon ohella rakastajatar, jolla on kaikki avut tyydyttää miehen seksitarpeet, muttei nainen ole ehkä sellaista kotiäitityyppiä. Samalla tavoin seksuaalinen nainen voi ajatella ottavansa rakastajan, joka olisi liian arvaamaton lastensa isäksi. Lisäksi seksuaalinen jännitys pysyy, kun ei tarvitse ajatella toista lasten kautta.

Mutta eiväthän miehet tällaista "feminismiä" sulata. Aika monelle naisellekin se on mahdottomuus jo ajatuksena.

Totta, näitä on olemassa, mutta antaa aika kylmän kuvan ihmisestä joka näin toimii.

Ihmisellä on jonkinlainen tunnevamma, jos pystyy täysin tietoisena vedättämään alusta alkaen puolisoaan. Aika harvassa taitavat olla ne liitot, joissa jo alunalkaen on sovittu tietyistä kulisseista ja vapaasta "itsensä toteuttamisesta".

Tälle tämän kertaiselle nylkylle, oli sitten nasse tai "joku" vaan (joka ilm. myös tuolla toisaalla nostelee vanhoja ketjuja esiin) en viitsi sanoa mitään. Henkisesti sairaita ja tuulimyllyjä vastaan on mahdotonta ja turhaa "tapella".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pyhjapah:
Miehen kalun koko ei vaikuta, ei voi vaikuttaa suhteeseen. (Poislasken pikkurillikokoiset, sori)
Kaikki muu sitten vaikuttaakin. Vapailla markkinoilla törmännyt uskomattoman tumpeloihin tapauksiin, siis aikuisiin miehiin joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä vastakkaisen sukupuolen "aakkosista".
Prkl!
Voisin tähänkin pistää naisenkäyttöohjeita, mutta niitä on varmaankin netti pullollaan.
Sama varmaan pätee toisinkin päin, mutta nyt on kyse naisen nautinnosta???
Jos olet ok näköinen ja aina yksin + jätetty, eti pls niitä ohjeita!

Kun on tarpeeksi vertailukohdetta, tietää miesten olevan erektiossa melko samankokoisia. Normipoikkeamat suuntaan tai toiseen ovat harvassa. Siksi kalun koon miettiminen on turhaa.
Ulkonäöllisistä seikoista otetaan aivan liikaa paineita, suurin ja merkittävin sukupuolielin ihmisellä on kuitenkin aivot.

Tämä että tumpeloita rakastajia, miehissä ja naisissa, on liian lukuisasti johtuu naisten tavasta teeskennellä orgasmeja. Sen siitä saa.
 
AP:n tilanteessa minä eroaisin. Jos mietit asiaa tarkemmin, niin mitäpä sitten, kun olisit vaikkapa viimeisilläsi raskaana? Juoksisitko silloinkin ison vehkeen perässä ympäri kyliä tyydyttämässä nautintoasi? Kun vauva syntyisi, niin mihin laittaisit vauvan hoitoon siksi ajaksi, että sinua "hoidetaan"? Minusta iso asia tuoreena äitinä ja isänä on se, että onnistuu pienen ihmisen kasvattamisessa ja hoitamisessa niin, että parisuhde säilyy hyvänä ja että omaakin aikaa löytyy riittävästi.

Olen itsekin seksuaalisesti aktiivinen mutta myös äiti. Jos et saa seksuaalista tyydytystä kotona etkä koe masturbointia sinun juttunasi, niin aikoisitko sitten "harrastaa" seksiä 5-7 kertaa viikossa, jotta pysyt riittävän tyydytettynä? Jos saisit panoa vieraalta kerran viikossa, niin vaikka orkut olisivat miten järeät tahansa, niin loppuajan 6 pv olisit taas pistoksissa.

Minusta suhteenne voi toimia vain siinä tapauksessa, että otat huonon seksin puheeksi miehesi kanssa ja löydätte siihen ratkaisun. Minusta voit ihan hyvin kertoa, että haluaisit sitoutua mieheen tosissasi, mutta seksimieltymyksenne ja -määränne herättävät sinussa pelkoa, että kuilu välillänne kasvaa entisestään ajan myötä. Vaihtoehdot voivat olla luvalla tapahtuva vieraissa käynti tai sitten se, että opetat miehelle sen, millaista seksiä itse haluat. Opettamalla et saa kympin arvoista seksiä, mutta oman kumppanin kanssa sekin on mukavaa, kun voi rentoutua ja tietää, että hänen oppimillaan kikoilla orgasmi tulee varmasti ja seksi on sellaista perustasoa, taattua kasia.

Omalla miehelläni kalun mitta on velttona pieni, mutta erektiossa hieman keskiarvoa vähemmän oman arvioni mukaan. Kuitenkin omalla lantionpohjalihastreenilläni ja ihan yksinkertaisesti opettelemalla ja keskittymällä tuntemusten aistimiseen olen oppinut tuntemaan hänen liikkeitään sisälläni (isoihin vehkeisiin tottuneena en aluksi tuntenut oikeastaan mitään). Olen vähitellen opastanut häntä löytämään omat alueeni, rohkaisen häntä mielikuvituksen käyttöön, olen itse aktiivinen sängyssä miettimättä sitä, kumpi meistä "antaa" enemmän seksiin ja olen opetellut myös ottamaan nautintoa. Jollemme jaksa pidemmän kaavan mukaan tai en ole niin kiihottunut, että pelkkä miehen kosketus riittäisi laukeamiseen, niin sitten vain "leluhyllystä" otetaan lisäkiihoketta aiheuttamaan minulle riittävää kiihoketta.

Jos jo nyt ajattelet 4 kk:n yhdessäolon jälkeen, että seksuaalinen nautinnonhalusi olisi yksi suhteen kulmakivistä ja siten oikeutus sinun pettämiseen, niin minusta sinä et kovin paljon arvosta ja kunnioita miestäsi. Jäät pettämisestä ihan varmasti kiinni. Toisaalta onko elämä kovin auvoisaa, jos suunnittelet avioliittoa ja lapsia, mutta että et pysty olemaan avoin asiassa, vaan joudut jatkuvasti piilottelemaan tekemisiäsi. Jaksaisitko oikeasti seuraavat 20 vuotta elää kaksoiselämää? Mietipä miltä lapsistasi tuntuisi, kun vaikkapa pojallasi olisi urheiluturnaus tänä viikonloppuna ja tyttärelläsi balettileiri ensi viikonloppuna ja sinä et pääse kumpaakaan tapahtumaa katsomaan, koska joudut menemään pantavaksi? Et voi sanoa, että seksisi vaikuttaisi vain sinuun, koska se vaikuttaa koko perheeseen, vaikket jäisikään kiinni nimenomaan siksi, että ajankäyttösi ja mielenkiintosi asioissa suuntautuu oman kodin ulkopuolelle liian voimakkaasti. On myös mahdollista, että rakastut johonkin panoosi, jolloin avioero on edessä ja joudut rikkomaan paitsi miehesi elämän, niin myös lastesi elämän.

Kaikista edellämainituista syistä johtuen helpoimmalla pääset, kun etsit itsellesi sellaisen miehen, jonka kanssa sinulla on samat seksimieltymykset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisään oman tarinani:
Sinulle joka kirjoitit nimimerkillä Mielipide naiselta.. Tuo on NIIN hyvin sanottu. Olen ollut tähän pitkään suhteeseeni tähän asti tyytyväinen. Mies on uskomattoman kiltti ja rakastaa minua. Mutta. Seksielämämme ei ole koskaan ollut tyydyttävää. Ensi metreiltä asti se on ollut maksimissaan muutaman minuutin ähinä ja siinä se. Jossain vaiheessa en edes kaivannut seksiä ollenkaan, mutta nyt kun ihastuin toiseen niin tajusin kuinka paljon olen kaivannut intohimoa elämääni. Asia olisi ehkä ollut korjattavissa jollakin tasolla aiemmin, välineillä tai muilla, sillä mieheni nyt vain on aina ollut sellaista heti laukeavaa tyyppiä. Nyt minua ei enää kiinnosta korjata tätä asiaa. Ei se vain riitä näin neljäkymppisenä että nyt jo eläisin samanlaisessa suhteessa kuin jotkut vanhukset, mukavaa ja tasaista kyllä, mutta täysin intohimotonta. En tiedä kadunko ratkaisua myöhemmin mutta tämä nyt menee näin.

Olen päättänyt erota, mutta miten tämmöisen asian voi selittää ulkopuolisille. Oli helppo tulla kertomaan tilanteestani anonyyminä, mutta mitä hätävaleita keksin ystävilleni, jotka ihmettelevät mikä teillä nyt on vikana. Saati miten tämä selitetään anopille! Enkä halua loukata miestäni huutelemalla ympäriinsä miten hän ei onnistu seksielämässä. Pulmasta toiseen siis. Kertokaa ihmeessä minulle tähän hyviä vinkkejä, kiitos!

Alkuperäiselle vielä, tilanne voi siis jossain vaiheessa tulla kestämättömäksi, mutta toisaalta miehesi kuulostaa muuten mahtavalta. Ehkä kannattaa vielä kokeilla, koska olette niin tuore pari.


Ei sinun tarvitse selitellä eron syitä kenellekään muulle, kuin miehellesi ja lapsillenne, jos teillä lapsia on. Eikä sinun tarvitse sanoa suoraan, että seksi on huonoa ja mies tulee heti... Puhu vaikkapa intohimosta. Voit kertoa niille, kenelle eroa haluat selittää, että intohimo välillänne on kuollut ja rakkautenne toisianne kohtaan on muuttunut enemmänkin ystävyydeksi, eikä sellaiset tunteet yksinkertaisesti riitä avioliittoon. Itse olen myös aikoinani eronnut kymmenen vuoden liitosta seksin ja intohimon puuttumisen vuoksi ja nimen omaan sen vauhdittamana, että olin voimakkaasti ihastunut toiseen, joten ymmärrän kyllä sinua. Kaikki ystäväni ymmärsivät minua. Äitini halusi uskoa, että palaan vielä mieheni kanssa yhteen, koska hän piti vävystään niin paljon. Tädilleni kun kerroin asiasta, hän ihmetteli, että mikäs vika siinä on, jos olette ystäviä miehesi kanssa? Sanoin, että ei ystävyydessä mitään vikaa ole, kyllä sekin parisuhteeseen kuuluu, mutta yhtä lailla kuuluu myös intohimo. Ystävyydessä ei intohimoa tarvita, mutta se ei silloin olekaan parisuhde, vaan ystävyyssuhde. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella sinun päätöstäsi ja tunteitasi; Kyse on sinun elämästäsi ja se saa ja sen pitääkin olla sinulle maailman tärkein asia. Sinulla on oikeus tehdä valintoja oman onnesi saavuttamiseksi, eikä kukaan voi olettaa, että uhraisit oman onnesi vain siksi, ettet ikinä loukkaisi ketään. Ei sinun miehesikään olisi onnellinen, jos eläisi elämänsä naisen kanssa, joka oikeasti haluaa erota.

Kun erosin omasta suhteestani, se kävi yllättäen yhteisymmärryksessä. Seksi oli ollut todella heikkoa jo pitkään ja lopulta uusi ihastus vei voiton sydämessäni... No se uusi ihastus olikin lopulta ihan väärä mies, mutta ainakin se auttoi minua tekemään vaikean eropäätöksen. Tuo entinen pitkäaikanen avomieheni löysi itselleen myös uuden naisen ja he ovat tällä hetkellä todella onnellisia ja rakastuneita ja myös minä löysin lopulta omani ja nyt olemme kaikki onnellisempia oikeissa suhteissa, sopivat kumppanit löydettyämme. Ja myös tuo väliaikainen ihastukseni, jonka vuoksi uskalsin erota, hän erosi myös tuolloin vaimostaan minuun ihastumisen voimalla, mutta hänkin on nyt löytänyt sen todellisen suuren rakkautensa. Eli kaikki voittivat ja löysivät onnensa tässä tapauksessa!:) Jos siis suhde tuntuu voimakkaasti väärältä, se myös on sitä, tunne ei tule tyhjästä. Mene rohkeasti eteen päin ja uskalla etsiä ja löytää oma onnesi ja toivo sitä samaa miehellesi.
 
Hyvä, että kaikki ovat onnellisia. Mutta sitä ihmettelen, että ette uskalla tehdä päätöksiä ilman että teillä on "varaverkko" turvana.

Melkein tuntuu pettämistäkin pahemmalta tuo, että ei tunne itseänsä eikä luota itseensä sen vertaa, että pystyisi tekemään eropäätöksen omien tuntemustensa perusteella.

Varsinkin kun eroavassa perheessä on lapsia, niin on tärkeää että ero sujuu niin mallikkaasti kuin mitä se on mahdollista. Luulisi sen tuovan lisäkatkeruutta (mikä taasen hankaloittaa ehkä lasten asioista sovipiessa) jätetyn taholta jos ja kun paljastuu että nurkan takana on uusi odottamassa.

Lisäksi vielä, että vaikka olisi kuinka parisuhdeihminen, niin eikö pitkän liiton jälkeen olisi hyvä antaa itselleen aikaa olla yksin? Eikö olisi hyvä miettiä mitä itseltään, tulevalta kumpanilta ja yleensäkin elämältä haluaa? Monesti, varsinkin nuorina solmituissa suhteissa ollaan vahvasti "me-henkisiä" ja unohdetaan oma itsensä äitiyden/isyyden myötä, ollaan "vain" puolisoita ja vanhempia.

Jossain tutkimuksessa on todettu, että toinen liitto päättyy vielä helpommin kuin mitä ensimmäinen. Olisiko näin juuri siitä syystä, että syöksytään ojasta allikkoon sen kummempia pohtimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mielipide naiselta..:
Alkuperäinen kirjoittaja lisään oman tarinani:
Eli kaikki voittivat ja löysivät onnensa tässä tapauksessa!:) Jos siis suhde tuntuu voimakkaasti väärältä, se myös on sitä, tunne ei tule tyhjästä. Mene rohkeasti eteen päin ja uskalla etsiä ja löytää oma onnesi ja toivo sitä samaa miehellesi.

Minäkin näen punaista, kun joku sanoo saaneensa onnen, kun löytää puolison. Varmaankin pitäisi ymmärtää, että hän on onnellinen, kun on löytänyt puolison ja on onnellinen suhteestaan. Mutta siltikin tulee se käsitys, että onnellinen voi olla vain parisuhteessa. Jos onni rakentuu parisuhteen varaan, niin paljon hatarammalla pohjalla ei ihminen voi elää. Minusta onnellisuus pitää olla itsessä ja kokea plussana kaikki muu.
 
Mies1. Näin on. Onnellisen ja etenkin tasapainoisen ihmisen on helppo olla myös suhteessa onnellinen. Myös kun ajattelee kumppanin kannalta, niin on helppoa rakastaa ja rakastua onnelliseen ihmiseen.

Tottakai jokaiselle tulee huonojakin päiviä, mutta sellainen perusonnellisuus ja tasapaino on hyvä löytää ensin itsestään, ei toisen kautta.
 
Mitä onni ja onnellisuus oikeastaan on? Tyytyväisyyttä ja mielihyvää, vai jotain muuta? Määritteleekö jokainen oman onnensa, jolloin onni löytyy itsestä, omasta mielihyvästä?

Uskon tietäväni millainen on oma onnen tunteeni, vaikka siinä on tilanteiden tuomia eroja. Mutta onko se jotain sellaista, että sen toinenkin voi nähdä tai aistia, jopa rakastua minun onneeni?

Kaikki havittelevat onnea, sen merkitys ja arvo on kyllä suuri. Silti uskoisin, että onni on niin yksilöllistä, ettei hänen onnensa vuoksi kannata toiseen rakastua, vaikka ajatellaan, että iloinen, hyväntuulinen, tyytyväinen ihminen siirtää omaa mielialaansa toiseen. No, ehkä hetkellisesti, mutta silti jokaisella on omat onnellisuutta tuovat tyytyväisyyden lähteensä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja seksitön:
Vanha viisaus: Kun loppuu seksi, niin loppuu kaikki muukin.

Ja jos seksi ei edes ole alkanut, on turha edes kuvitella, että suhteesta tulisi onnellinen ja tasapainoinen. Alkuperäiselle sanoisin vinkkinä: etsi itsellesi sopivampi mies, nykyinen ei sitä ole.

Tässä onkin ongelman ydin. Olen etsinyt "sitä oikeaa" nyt viitisentoista vuotta (jos lasketaan, että noin 15-vuotiaana aloin katsella poikaystäviä). Olen seurustellut useasti, välillä vakavammin, välillä kepeämmin. Mutta ei ole tullut vastaan sellaista, jonka kanssa synkkaisi henkisellä tasolla nykyistä miesystävääni paremmin. Eli "etsi itsellesi sopivampi mies" on helpommin sanottu kuin tehty. Mitä jos sellaista ei tule vastaan? Mitä jos hylkään muutoin sopivan miehen "pelkän" epätyydyttävän seksin takia?

Mitä seksiin tuolee, niin voin saada ihania orgasmeja myös ventovieraiden kanssa yhden illan suhteissa, en tarvitse siihen vakikumppania ja rentoutumista tutun ihmisen seurassa. Toki seksi noin kokonaisuutena on yleensä parempaa pitempiaikaisissa suhteissa. Toisaalta olen havainnut, että joidenkin miesten kanssa seksi vain mystisesti toimii riippumatta siitä, kuinka tuttuja ollaan. Joku yhteinen intohimo ja vetovoima on vain niin vahva. Meillä tätä vetovoimaa ei ole.

Kalun koko ON mielestäni ongelma, koska kaiken muun voi toiselle opettaa (millaisesta kosketuksesta pidän, millainen on rytmini, miten kiihotun jne.), mutta kokoon ei voi vaikuttaa.
Ja kyllä, treenaan lantionpohjan lihaksiani ja kyllä, pidän itsetyydytyksestä ja teen sitä paljon, mutta kaipaan SILTI isoa kyrpää sisälleni ja juuri oikeanlaisia otteita, joita joillain tapaamillani miehillä on ollut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Luonnonoikku:
Alkuperäinen kirjoittaja seksitön:
Vanha viisaus: Kun loppuu seksi, niin loppuu kaikki muukin.

Ja jos seksi ei edes ole alkanut, on turha edes kuvitella, että suhteesta tulisi onnellinen ja tasapainoinen. Alkuperäiselle sanoisin vinkkinä: etsi itsellesi sopivampi mies, nykyinen ei sitä ole.

Tässä onkin ongelman ydin. Olen etsinyt "sitä oikeaa" nyt viitisentoista vuotta (jos lasketaan, että noin 15-vuotiaana aloin katsella poikaystäviä). Olen seurustellut useasti, välillä vakavammin, välillä kepeämmin. Mutta ei ole tullut vastaan sellaista, jonka kanssa synkkaisi henkisellä tasolla nykyistä miesystävääni paremmin. Eli "etsi itsellesi sopivampi mies" on helpommin sanottu kuin tehty. Mitä jos sellaista ei tule vastaan? Mitä jos hylkään muutoin sopivan miehen "pelkän" epätyydyttävän seksin takia?

Ota huomioon myös se, että sitoutumalla mieheen, jonka kanssa et seksistä nauti, menetät samalla mahdollisuuden löytää juuri "sen oikean" kumppanin, joka on sinulle kaikilla osa-alueilla sopiva. Jatka vain sen oikean etsimistä! Kyllä se löytyy, olet vielä nuori.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Luonnonoikku:
mutta kaipaan SILTI isoa kyrpää sisälleni ja juuri oikeanlaisia otteita, joita joillain tapaamillani miehillä on ollut.

Tuo on kyllä vaarallinen tie. Miten voit hakea jotakin sellaista mitä jollakin muulla on ollut. Jos minä olen kokenut jotakin erityistä joskus, niin en kyllä missään tapauksessa ala vaatimaan samaa muilta, vaan hyväksyn heidät sellaisina kuin he ovat.

 

Similar threads

Yhteistyössä