Et nyt tajua, että sinä olet yhtä lailla (ellet enemmän) hoidon tarpeessa.Mä olen tehnyt monta kertaa lähtöä, mutta lähinnä etsin vertaistukea, jos mies saanut apua, joka auttanut. Ja ihan psykologisiin keinoin ja olen puhunut miehelle siitä, miten hänen pitäisi opetella reagoimaan toisella tavalla noissa tilanteissa. Lähtemään ulos, kun alkaa mennä kontrolli.
Lapsille isä on tärkeä, ei mikään hirviö. He kärsivät siitäkin, jos isää eivät näe kuin valvotusti. Mies häpeää omaa toimintaa eikä hyväksy ja oikeastaan vähättelee, mutta kun näkee jäljet, on oikeasti selvästi järkyttynyt.
Ap
Terve ihminen ei olisi tuollaisessa suhteessa päivääkään. Eli hoida nyt ensin oma pääkoppa kuntoon, ja mieti sitten vasta toisten auttamista.