Valaiskaa mua - epiduraalista ja sen antamisen käytännöstä

[SaSaSi]

\

Siis kerro mulle Sasasi, miksi joissakin sairaaloissa toimitaan niin kuin mun sairaalassa Jenkeissä ja toisessa annetaan vasta 10cm auki tai jätetään täysin antamatta kun pantu sinnittelemään niin pitkälle ilman, että siinä vaiheessa on jo myöhästä antaa. Toi, ettei oo anestesialääkäriä käsillä pienemmissä sairaaloissa on tietty tuttu ja selkeä ongelma. Mutta miksi nämä isot erot toimintatavoissa sitten?

no sairaaloissa on eroja, samoin lääkäreissä. ja kukakohan tässä muuten haastaa riitaa? "siis kerro mulle"..

jos sairaalassa on vain yksi anestesialääkäri, joka on kiireellisessä sektiossa kiinni, niin se taitaa mennä tärkeysjärjestyksessä kivunlievityksen edelle. jos vaikka synnyttäjä on toivonut epiduraalin kun on 5cm auki, ja lääkäri pääsee paikalle vasta tunnin päästä, voi kohdunsuu olla jo auki lähelle kymmentä.

joskus vaan on niin pirunmoinen kiire, vaikka talossa olisi 10 anestesialääkäriä! ja kyllä kiireisinä päivinä heillä on taatusti muutakin tekemistä kun epiduraalin antaminen synnyttäjälle jolla on hädintuskin kohdunsuu auki.

toki kannatan yhtenäistä hoitosuunnitelmaa kaikille sairaaloille, mutta tuskimpa missään sairaalassa se anestesialääkäri vaan istu p.rseellään ja haukottele, ja kiusallaan odottele että epiduraalin anto on liian myöhäistä!

ja hemmetti kun niitä kivunlievityksiä on muitakin, löytyy kohdunkaulan puudutetta, pudendaalia, ilokaasua, lääkkeettömiä, kaikkea mihin ei tarvita sitä erikoislääkäriä! mikä pakko se on juuri epiduraali olla? testaamatta ei taatusti voi tietää tehoisiko joku "miedompi" kivunlievite!

ja edelleen, otin epiduraalin molemmissa synnytyksissä, mutta vasta kun tuntui etten enää kestä. en etukäteen, varmuuden vuoksi. ja sitä ennen kyllä otin ilokaasut ja hieronnat.

 

[RouvaHuldaHuoleton]

Mun paras ystävä synnytti viime vuoden puolella myös jenkeissä, ja kokemuksena synnytys oli samanlainen kuin alkuperäisellä. Hän tosin synnytti sen maratoonin verran, mutta silti ei 30h synnytyksestä ja 3h ponnistuksesta ollut huonoa sanaa sanottavana juuri tuon kunnolla hoidetun kipulääkityksen takia. Itsellä ensimmäinen synnytys oli taas ihan päinvastainen... (tosin mie rakastuin ilokaasuun). Mie kaipaisin aika pitkälti samaa kuin sinä ap, eli sitä kunnon kipulääkitystä, mutta tietysti siten että se on vauvan kannalta turvallista. Ja tottakai haluan suoda valinnan, eli jos joku tykkää luomummasta niin minusta kipulääkeasioissa ei sitten saisi tyrkyttää. Mutta kuten kaikessa, minusta valinnan pitäisi olla potilaalla/asiakkaalla, vaikka ne asiantuntijaneuvot tulee sitten henkilökunnalta. Minusta tässä synnytyksessä "kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat"- ajattelu menee metsään. Ja kiire asiast ja olosuhteet on tietenkin otettava huomioon, en sitä kiellä. Mutta mie ehdin kitua pitkälti yli 10h (ja alle 4cm auki) ennen mitään kipulääkettä (paitti ilokaasu). Eli aina ei ole kiiruskaan. <br><br>

 

[RouvaHuldaHuoleton]

\

\

Siis kerro mulle Sasasi, miksi joissakin sairaaloissa toimitaan niin kuin mun sairaalassa Jenkeissä ja toisessa annetaan vasta 10cm auki tai jätetään täysin antamatta kun pantu sinnittelemään niin pitkälle ilman, että siinä vaiheessa on jo myöhästä antaa. Toi, ettei oo anestesialääkäriä käsillä pienemmissä sairaaloissa on tietty tuttu ja selkeä ongelma. Mutta miksi nämä isot erot toimintatavoissa sitten?

no sairaaloissa on eroja, samoin lääkäreissä. ja kukakohan tässä muuten haastaa riitaa? "siis kerro mulle"..

jos sairaalassa on vain yksi anestesialääkäri, joka on kiireellisessä sektiossa kiinni, niin se taitaa mennä tärkeysjärjestyksessä kivunlievityksen edelle. jos vaikka synnyttäjä on toivonut epiduraalin kun on 5cm auki, ja lääkäri pääsee paikalle vasta tunnin päästä, voi kohdunsuu olla jo auki lähelle kymmentä.

joskus vaan on niin pirunmoinen kiire, vaikka talossa olisi 10 anestesialääkäriä! ja kyllä kiireisinä päivinä heillä on taatusti muutakin tekemistä kun epiduraalin antaminen synnyttäjälle jolla on hädintuskin kohdunsuu auki.

toki kannatan yhtenäistä hoitosuunnitelmaa kaikille sairaaloille, mutta tuskimpa missään sairaalassa se anestesialääkäri vaan istu p.rseellään ja haukottele, ja kiusallaan odottele että epiduraalin anto on liian myöhäistä!

ja hemmetti kun niitä kivunlievityksiä on muitakin, löytyy kohdunkaulan puudutetta, pudendaalia, ilokaasua, lääkkeettömiä, kaikkea mihin ei tarvita sitä erikoislääkäriä! mikä pakko se on juuri epiduraali olla? testaamatta ei taatusti voi tietää tehoisiko joku "miedompi" kivunlievite!

ja edelleen, otin epiduraalin molemmissa synnytyksissä, mutta vasta kun tuntui etten enää kestä. en etukäteen, varmuuden vuoksi. ja sitä ennen kyllä otin ilokaasut ja hieronnat.

Mitään muita kipulääkityksiä ei mulle tarjottu ilokaasun lisäksi. Olin sairaalassa n 14h ennen kuin lapsi oli ulkona ja se oli epiduraali tai ei mitään. Kun olin kipusokista tajuttomana, ei kai mun oleteta itse pyytävän "saisinko pudendaalin kiitos"? Seuraavassa synnytyksessä MINÄ toivoisin saavani sen varmuuden vuoksi epiduraalin, mutta se ei tarkoita että muiden tarttee haluta. <br><br>

 

[SaSaSi]

\

[

Mitään muita kipulääkityksiä ei mulle tarjottu ilokaasun lisäksi. Olin sairaalassa n 14h ennen kuin lapsi oli ulkona ja se oli epiduraali tai ei mitään. Kun olin kipusokista tajuttomana, ei kai mun oleteta itse pyytävän "saisinko pudendaalin kiitos"? Seuraavassa synnytyksessä MINÄ toivoisin saavani sen varmuuden vuoksi epiduraalin, mutta se ei tarkoita että muiden tarttee haluta.

[/quote]

no tuossahan teki kyllä kätilö virheen, kun ei esitellyt muita kivunlievityksiä. mutta onneksi nykyään nettiaikakaudella synnyttäjillä on jo paljon tietoa eri kivunlievityksistä, ja niitä osataan pyytää. tai kirjoittaa esitietolomakkeeseen.

 

[vierailija_]

Mä oon synnyttänyt kaksi lasta pelkällä ilokaasulla. En olis mitään muuta ehtinyt saadakaan, kun on olleet niin nopeita. No, ehkä olis saattanut ehtiä tuikata paracervikaalin.

Viime viikolla tuli telkasta discoveryn amerikkalainen ohjelma sikiön kehityksestä ja siinä oli sitten synnytyksiäkin kolme kappaletta dokumentoituna. Mä katsoin aika järkyttyneenä sitä, että ne äidit makasi sen 12 tuntia peittojen alla sängyllä epiduraalissa. Siis sen vuoksi järkyttyneenä, että itse haluan kyllä päästä liikkeelle ja mennä aktiivisesti mukaan synnytykseen.

Tietty kuulosti ihan kivalta yhden kirjoittajan kokemus leffojen katselusta synnytyshuoneessa. Mutta on se puudutusaine kuitenkin aika tujua, ja sitä sit vauva saa sen 12 tuntia. Noista kolmesta ohjelman synnytyksestä yhdellä oli pitkittynyt ponnistusvaihe, leikkurin uhkalla hän sai kaksi tuntia ponnistettuaan lopulta vauvan tulemaan. Aikamoinen savotta, sanoisin.

En ihannoi kipua, vaan nyt parin viikon sisällä synnyttämään menossa ja melkein luomun synnytyskivun kokeneena jännitän sitä kyllä. Enemmän silti kammoan epiduraalin neulaa ja siihen puudutustapaan liittyviä riskejä. Siksi ensisijaisesti olen ajatellut olla "vaatimatta" sitä, ellei jotain yllättävää satu.

Ei tää varmaan valaise epiduraalista, mutta tässä mun mielipiteeni asiaan. Haluan siis olla aktiivinen osallistuja oman vauvani synnytyksessä ja päästä liikkeelle, vaihtaa asentoa jne. jos vaan haluan.

 

[Vieras alias ap]

\

\

Siis kerro mulle Sasasi, miksi joissakin sairaaloissa toimitaan niin kuin mun sairaalassa Jenkeissä ja toisessa annetaan vasta 10cm auki tai jätetään täysin antamatta kun pantu sinnittelemään niin pitkälle ilman, että siinä vaiheessa on jo myöhästä antaa. Toi, ettei oo anestesialääkäriä käsillä pienemmissä sairaaloissa on tietty tuttu ja selkeä ongelma. Mutta miksi nämä isot erot toimintatavoissa sitten?

no sairaaloissa on eroja, samoin lääkäreissä. ja kukakohan tässä muuten haastaa riitaa? "siis kerro mulle"..

jos sairaalassa on vain yksi anestesialääkäri, joka on kiireellisessä sektiossa kiinni, niin se taitaa mennä tärkeysjärjestyksessä kivunlievityksen edelle. jos vaikka synnyttäjä on toivonut epiduraalin kun on 5cm auki, ja lääkäri pääsee paikalle vasta tunnin päästä, voi kohdunsuu olla jo auki lähelle kymmentä.

joskus vaan on niin pirunmoinen kiire, vaikka talossa olisi 10 anestesialääkäriä! ja kyllä kiireisinä päivinä heillä on taatusti muutakin tekemistä kun epiduraalin antaminen synnyttäjälle jolla on hädintuskin kohdunsuu auki.

toki kannatan yhtenäistä hoitosuunnitelmaa kaikille sairaaloille, mutta tuskimpa missään sairaalassa se anestesialääkäri vaan istu p.rseellään ja haukottele, ja kiusallaan odottele että epiduraalin anto on liian myöhäistä!

ja hemmetti kun niitä kivunlievityksiä on muitakin, löytyy kohdunkaulan puudutetta, pudendaalia, ilokaasua, lääkkeettömiä, kaikkea mihin ei tarvita sitä erikoislääkäriä! mikä pakko se on juuri epiduraali olla? testaamatta ei taatusti voi tietää tehoisiko joku "miedompi" kivunlievite!

ja edelleen, otin epiduraalin molemmissa synnytyksissä, mutta vasta kun tuntui etten enää kestä. en etukäteen, varmuuden vuoksi. ja sitä ennen kyllä otin ilokaasut ja hieronnat.

Sä et ymmärtäny mun olennaisinta kysymystä, joten aukikirjoitan sen vielä kertaalleen. Eli, jos pääsääntö on, että epiduraali hidastaa synnytyksen kulkua ja sitä tulisi välttää mahdollisimman pitkälle, eli kipuja tulisi sietää mahd. pitkään ja muut kivunlievityskeinot ovat ensisijaisempia, niin miksi kuitenkin toisissa sairaaloissa ollaan antamassa aikaisinkin ja toisissa sitten myöhään. Tuskin se nyt voi siitä olla pelkästään kii, milloin anestesialääkäri on paikalla. Miksi siis jotkut ovat valmiita antamaan epiduraalia hyvissä ajoin vaikka avautumisvaihe vaiheessa (jos epiduraali kerta hidastaa niin paljon synnytyksen etenemistä), tukevat tätä hyvissä ajoin annettua lääkitystä, ja sitten toiset taas patistaa kärsimään kivuissa niin pitkään kuin mahdollista. Tuntuu, että toiset hyväksyvät epiduraalin aikaisen annon ja synnytyksen edistämisen siinä oheessa toisella lääkkeellä. Miksi joissain sairaaloissa näin ja joissain toisin? Siis jos se todella on niin paha tämä epiduraali kuin sinä tässä painotat. Mä vähän ihmettelen todellista haitta/hyöty suhdetta kun kerta asiassa voidaan sairaaloissakin olla eriä mieltä.... Jos ei olis resurssi ja rahakysymys, niin annettaisiinkohan meille kaikille epiduraalia hyvissä ajoin, koska se kenties on pitkäkestoisin, useimmille toimiivin kivunlievitys ja yleisesti hyväksyttävissä eikä suinkaan aiheuta vaaroja vauvalle oikein käytettynä, etenkin kuin synnytyksen etenemistä voidaan tukea turvallisesti muilla tukilääkkeillä.... Vai onko näin, että tukilääkityksen käytön kalleus taas kauhistuttaa ja lyö kapuloita kehityksen rattaisiin ja sen käyttöönottoa halutaan välttää juuri noista eikä sitten oikeista syistä. Ymmärrän, että lapsen turvallisuus, samoin äidin turvallisuus pitää olla keskiössä kun näitä asioita pohditaan. Mutta onko se aina näin vai onko se se RAHA.

 

[RouvaHuldaHuoleton]

\

\

[

Mitään muita kipulääkityksiä ei mulle tarjottu ilokaasun lisäksi. Olin sairaalassa n 14h ennen kuin lapsi oli ulkona ja se oli epiduraali tai ei mitään. Kun olin kipusokista tajuttomana, ei kai mun oleteta itse pyytävän "saisinko pudendaalin kiitos"? Seuraavassa synnytyksessä MINÄ toivoisin saavani sen varmuuden vuoksi epiduraalin, mutta se ei tarkoita että muiden tarttee haluta.

no tuossahan teki kyllä kätilö virheen, kun ei esitellyt muita kivunlievityksiä. mutta onneksi nykyään nettiaikakaudella synnyttäjillä on jo paljon tietoa eri kivunlievityksistä, ja niitä osataan pyytää. tai kirjoittaa esitietolomakkeeseen.


[/quote]

Ja se minusta onkin ongelma, että laskujeni mukaan näin yhteensä 6 kätilöä eikä kukaan puhunut mitään muista jutuista. Eli siis sairaalan yhteinen käytäntö taitaa puuttua... Ja sitähän tässä kai kaivataan?

 

[Vieras alias ap]

\

Mä oon synnyttänyt kaksi lasta pelkällä ilokaasulla. En olis mitään muuta ehtinyt saadakaan, kun on olleet niin nopeita. No, ehkä olis saattanut ehtiä tuikata paracervikaalin.

Viime viikolla tuli telkasta discoveryn amerikkalainen ohjelma sikiön kehityksestä ja siinä oli sitten synnytyksiäkin kolme kappaletta dokumentoituna. Mä katsoin aika järkyttyneenä sitä, että ne äidit makasi sen 12 tuntia peittojen alla sängyllä epiduraalissa. Siis sen vuoksi järkyttyneenä, että itse haluan kyllä päästä liikkeelle ja mennä aktiivisesti mukaan synnytykseen.

Tietty kuulosti ihan kivalta yhden kirjoittajan kokemus leffojen katselusta synnytyshuoneessa. Mutta on se puudutusaine kuitenkin aika tujua, ja sitä sit vauva saa sen 12 tuntia. Noista kolmesta ohjelman synnytyksestä yhdellä oli pitkittynyt ponnistusvaihe, leikkurin uhkalla hän sai kaksi tuntia ponnistettuaan lopulta vauvan tulemaan. Aikamoinen savotta, sanoisin.

En ihannoi kipua, vaan nyt parin viikon sisällä synnyttämään menossa ja melkein luomun synnytyskivun kokeneena jännitän sitä kyllä. Enemmän silti kammoan epiduraalin neulaa ja siihen puudutustapaan liittyviä riskejä. Siksi ensisijaisesti olen ajatellut olla "vaatimatta" sitä, ellei jotain yllättävää satu.

Ei tää varmaan valaise epiduraalista, mutta tässä mun mielipiteeni asiaan. Haluan siis olla aktiivinen osallistuja oman vauvani synnytyksessä ja päästä liikkeelle, vaihtaa asentoa jne. jos vaan haluan.

Taisin kirjoittaa tonne aiemmin, että sain epiduraalin siinä 2-3 aikaa ja lapsi synty klo 7. Eli en ollu ite 12h epiduraalissa kii.

Mäkään en kannata siis sitä, että epiduraali otettaisiin heti ko vähänkään mahaa nipistää. Tällä tavoin mä en oo asiaani esittänyt ja toivon, ettei sitä niin kukaan ymmärtänytkään. Mut mä haluan, että kun kivut on todelliset ja siinä ei liikkumiset tuu enää mieleen, niin epiduraali on tarjolla ja käytettävissä niille, jotka sitä haluavat!!!! Ja kohtuullisessa ajassa. Mä haluan epiduraalin, kun liian koviksi kivut käy. Mä olin sairaalassa 9.30- ton 2-3pm ajan ilman mitään kipulääkitystä, koska en tarvinnut ja jaksoin supistusten kanssa aivan hyvin tonne asti. Mulle vauvan vierihoito oli todella todella tärkeä juttu ja olen onnellinen, että mulla oli voimia siihen ja että myös nautin joka hetkestä uuden perheemme kanssa olematta uupunut. Ja sain mä asentoa muuttaa vaikka epiduraalilääkitys oliki. Miksen olis saanu?

 

[Vieras alias ap]

Mä en ollu missään vaiheessa mitenkään tokkurainen epiduraalista, joten en tiedä miksen olisi ollut aktiivinen oman lapseni synnytyksessä. Mulle epiduraali autto vain niihin supistuskipuihin ja sillä selvä. En mä mitenkään tunnoton suuri avuton valas siellä ollu. Vaikka ehkä valas-olo saattoi olla raskauden loppu metreillä toki ihan muista kuin epiduraalisyistä =)

 

[RouvaHuldaHuoleton]

Mie muistelen just niitä syntyvyys lukuja joita ystävä kertoi niiden synnytyssairaalasta jenkeistä... taisi olla jotain 700-100 lasta vuodessa. Ja tämä siis yksi sairaala yhdessä kaupungissa. On minusta aika outoa että tuon kokoisessa paikassa ei oltaisi luovuttu tietyistä käytännöistä jos se on niin vaarallista (eli siis että epiduraali "irtoaa" suomeen nähden helposti ja aikaisin). En sitten tiedä, mutta mieleen tulee taas se että miksi eri maissa on niin eri käytännöt ja miksi se oma on aina paras? Kun luulisi lääketieteen ja turvallisuuskysymysten kehittyvän rajoista huolimatta samoihin suuntiin :/

 

[RouvaHuldaHuoleton]

\

Mä en ollu missään vaiheessa mitenkään tokkurainen epiduraalista, joten en tiedä miksen olisi ollut aktiivinen oman lapseni synnytyksessä. Mulle epiduraali autto vain niihin supistuskipuihin ja sillä selvä. En mä mitenkään tunnoton suuri avuton valas siellä ollu. Vaikka ehkä valas-olo saattoi olla raskauden loppu metreillä toki ihan muista kuin epiduraalisyistä =)

Mie olin ennen epiduraalia pari tunia tajuton, tai siis tajuton-eitajuton-tajuton (kipusokki). Mies itki jo sängyn vieressä kun ei saanut minuun kontaktia... epiduraali ei tosiaan minustakaan tehnyt tokkuraista vaan sai minut edes jotenkin kiinni ympäröivään maailmaan ja synnytykseen.

 

[Vieras alias ap]

\

\

Mä en ollu missään vaiheessa mitenkään tokkurainen epiduraalista, joten en tiedä miksen olisi ollut aktiivinen oman lapseni synnytyksessä. Mulle epiduraali autto vain niihin supistuskipuihin ja sillä selvä. En mä mitenkään tunnoton suuri avuton valas siellä ollu. Vaikka ehkä valas-olo saattoi olla raskauden loppu metreillä toki ihan muista kuin epiduraalisyistä =)

Mie olin ennen epiduraalia pari tunia tajuton, tai siis tajuton-eitajuton-tajuton (kipusokki). Mies itki jo sängyn vieressä kun ei saanut minuun kontaktia... epiduraali ei tosiaan minustakaan tehnyt tokkuraista vaan sai minut edes jotenkin kiinni ympäröivään maailmaan ja synnytykseen.

Oho! Tämäkin muuten mielenkiintoinen juttu! Kertokaa muutki, miten epiduraali on teihin vaikuttanu/miltä tuntunu, ja ihan kiva on tietty kuulla muistaki kivunlievityksistä ja niiden vaikutuksista. Ihan jännähän tuo on vertailla, miten kullakin on mikäki mömmö tuntunu.

Kommentteja sinulle RouvaHuldaHuoleton. Mä synnytin tosiaan yhdessä USAn 10 parhaan synnytyssairaalan joukkoon rankatussa sairaalassa. Iso sairaala miljoonakaupungissa. Mietin itsekkin samaa kuin sinä, että ei se sairaalan koko ja potilaiden suuri määrä voi tosiaan vaikuttaa siihen, saako epiduraalia vai ei. Tai siis toki voi vaikuttaa, mutta siis pystyy ne isotkin sairaalat suurine potilasmäärine sen silti asianmukaisesti hoitamaan. USAssa lääkärien ja sairaaloiden vastuu potilaistaan on jotakin ihan älytöntä. Virheistä menettää lääkärilupansa ja joutuu keskelle repiviä oikeuskiistoja. Ei niin kuin Suomessa, että hät hätää potilasturvakeskus antaa jonku huomautuksen rikkeestä, joka maallikosta tuntuu ihan hirveältä, lapsi vaikka vammautunut. Lääkäri sitten pyyhkäisee peppunsa moisella varoituksella. Siksi mäkään en jaksa uskoa, että Jenkeissä tehtäisiin toimenpiteitä, jotka olisivat vaarallisia. Päin vastoin, siellä toimitaan varmasti se huomioiden, mikä on kaikista pienin "paha". Maassa syntyvien määrä on niin suuri, että kokemusta synnytysten hoidosta on monin verroin enemmän kuin esim. Suomessa.

Tokihan Jenkkilässä on paljon ihme juttuja enkä sano, että kaikki hommat siellä menis meikäläisten jakeluun mutta kyllä siellä on paljon hyvääkin ja sieltä löytyy sellaista teknologiaa ja osaamista, mistä meillä voidaan vain haaveilla.

 

[SaSaSi]

\

\

Mä en ollu missään vaiheessa mitenkään tokkurainen epiduraalista, joten en tiedä miksen olisi ollut aktiivinen oman lapseni synnytyksessä. Mulle epiduraali autto vain niihin supistuskipuihin ja sillä selvä. En mä mitenkään tunnoton suuri avuton valas siellä ollu. Vaikka ehkä valas-olo saattoi olla raskauden loppu metreillä toki ihan muista kuin epiduraalisyistä =)

Mie olin ennen epiduraalia pari tunia tajuton, tai siis tajuton-eitajuton-tajuton (kipusokki). Mies itki jo sängyn vieressä kun ei saanut minuun kontaktia... epiduraali ei tosiaan minustakaan tehnyt tokkuraista vaan sai minut edes jotenkin kiinni ympäröivään maailmaan ja synnytykseen.

no eipä ollut sinulla helppo synnytys :hug:
kyllä tuollaisissa tilanteissa se hyvä kivunlievitys on välttämätöntä saada..

 

[HeMa05]

mulla epiduraali vei ponnistamisen tunteen ihan kokonaa.en ota sitä enää jos vielä joskus synnytän!!! sioti sänkyyn ja teki olon puudutetuksi valaaksi.

 

[taustalla]

Sain spinaalipuudutteen, kun olin 10cm auki. Siihen asti olin selvinnyt ilokaasulla. Varoittivat, että synnytys voisi hidastua, kun puudutetaan. Puudutus tuli tositarpeeseen. Ilman puudutetta olisi alettu vetämään isoa vauvaa ulos imukupilla ja en olisi edes pystynyt ponnistamalla auttamaan tässä. En kivuitani kertakaikkiaan kyennyt ja taju olisi varmasti mennyt. Kun sain puudutteen lepäsin toistatuntia, sain lihakseni rennoiksi ja kun ponnistamisen tarve palasi, ponnistin vauvan helposti maailmaan. Imukuppia ei käytetty ja ponnistus kesti vain 5 min.

Jos vielä synnytän, pyydän toki puudutetta aikaisemmin, varmasti 4-6cm auki ollessani tai heti, kun haluavat antaa. Nyt menimme varmasti riskirajoilla. Mitenkähän olisi käynyt jos olisin mennyt tajuttomaksi? Nyt muistikuvat jäivät, mutta hyvä niin, käytiin vain pelonrajalla. Yli vuosi synnytyksesestä tuntuu, ettei minulle jäänyt mitään sellaista vaivaamaan koko synnytyksessä, mitä en voisi käsitellä. Oli sekä lapsen että äidin etu saada puudutus. Näin Naistenklinikalla.

 

[HeMa05]

\

Sain spinaalipuudutteen, kun olin 10cm auki. Siihen asti olin selvinnyt ilokaasulla. Varoittivat, että synnytys voisi hidastua, kun puudutetaan. Puudutus tuli tositarpeeseen. Ilman puudutetta olisi alettu vetämään isoa vauvaa ulos imukupilla ja en olisi edes pystynyt ponnistamalla auttamaan tässä. En kivuitani kertakaikkiaan kyennyt ja taju olisi varmasti mennyt. Kun sain puudutteen lepäsin toistatuntia, sain lihakseni rennoiksi ja kun ponnistamisen tarve palasi, ponnistin vauvan helposti maailmaan. Imukuppia ei käytetty ja ponnistus kesti vain 5 min.

Jos vielä synnytän, pyydän toki puudutetta aikaisemmin, varmasti 4-6cm auki ollessani tai heti, kun haluavat antaa. Nyt menimme varmasti riskirajoilla. Mitenkähän olisi käynyt jos olisin mennyt tajuttomaksi? Nyt muistikuvat jäivät, mutta hyvä niin, käytiin vain pelonrajalla. Yli vuosi synnytyksesestä tuntuu, ettei minulle jäänyt mitään sellaista vaivaamaan koko synnytyksessä, mitä en voisi käsitellä. Oli sekä lapsen että äidin etu saada puudutus. Näin Naistenklinikalla.

mutta miten voivat odottaa toista tuntia että aloit ponnistaa.eikös silloin vauva "roiku "liian kauan synnytyskanavassa.meillä ainakin tuosta syystä autettiin imukupilla ulos kun tytön vointi huononi kun oli niin kauan kanavassa koska en saanut omin avuin sitä ulos.

 

[taustalla]

Mullakaan ei ollu tarvetta ponnistaa, johtu just epiduraalista, mutta ei mulla ollu mitään ongelmaa ponnistaa lasta maailmaan ilman tuota tunnetta. Lääkäri sanoi, että nonniinh, kokellaanpa. Ja hyvin meni. Nopeasti sujui, lapsikin hyvän ihan normaalin kokoinen, lähemmäs 4kg. Eikö sitä voi muuten ponnistaa jos ei oon ns. tarvetta ponnistaa? Siis tämä on ihan kysymys eikä moite tai herja. Itellä sujui niin hyvin ilman tuota kropan antamaa ponnistussignaalia että en osaa ajatella, millaista se jollakin toisella on, siis miltä tuntuu. Onko silloin jotenki voimaton olla vai miten?

 

[HeMa05]

\

Mullakaan ei ollu tarvetta ponnistaa, johtu just epiduraalista, mutta ei mulla ollu mitään ongelmaa ponnistaa lasta maailmaan ilman tuota tunnetta. Lääkäri sanoi, että nonniinh, kokellaanpa. Ja hyvin meni. Nopeasti sujui, lapsikin hyvän ihan normaalin kokoinen, lähemmäs 4kg. Eikö sitä voi muuten ponnistaa jos ei oon ns. tarvetta ponnistaa? Siis tämä on ihan kysymys eikä moite tai herja. Itellä sujui niin hyvin ilman tuota kropan antamaa ponnistussignaalia että en osaa ajatella, millaista se jollakin toisella on, siis miltä tuntuu. Onko silloin jotenki voimaton olla vai miten?

no en mä ollut voimaton mutta en pystynyt käyttämään kohdun voimaa apuna eli en tuntenut supistuksia.

 

[tietoa puudutuksesta]

Sinulle "vieras alias ap". En ole ihan samaa mieltä jenkkien taidoista hoitaa synnytyksiä kuin sinä. Siellä tehdään mm. huomattavsti enemmän keisarinleikkauksia kuin Suomessa, jopa puolella ensisynnyttäjistä.

Mutta siitähän nt ei varsinaisesti ollutkaan kyse vaan epiduraalipuudutuksesta. Suomessa epiduraalipuudutukseen suhtaudutaan järkevästi ja hyvin lääketieteellisin näkökulmin. Epiduraalipuudutus on isohkoko toimenpide, jossa lävistetään selkäytimen "päälitila" eli epiduraalitila. Selittämättäkin voi ymmärtää, että kyseessä on toimenpide, jota ei turhaan haluta tehdä. Kyse ei ole rahasta. Epiduraalipuudutus saattaa aiheuttaa äidille voimakasta päänsärkyä tai selkäsärkyä. Onneksi nämä ovat suhteellisen harvinaisia. Yleisimmät sen aiheuttamat ongelmat ovat äidin vereenpaineen lasku tai tunnottomuus jaloissa. Puudutus saattaa siis jättää synnyttäjän sänkypotilaaksi, jolloin hän ei pääse edes wc:hen synnytyksen aikana. Puudutus vaikuttaa myös tähän ponnistamistarpeeseen, ei tosin kaikilla. Jos ponnistusvaiheessa äidillä ei ole kovaa ponnistamisen tarvetta, hänen on huomattavasti vaikeampi työntää vauvaa oikeaan suuntaan ja ajoittaa ponnistaminen oikein.
Epiduraalipuudutus ei ole täysin vaaraton sikiöllekään, kuten ei mikään muukaan puudute.
MUTTA epiduraalipuudutteessa on myös paljon hyviä puolia, kuten lähes täysi kivunlievitys alavatsalta ja selästä sekä synnyttäjän lantion alueen lihaksiston rentouttaminen. Epiduraalipuudutuksessa on kuitenkin tärkeintä ajoitus sen laittamisessa. Suomessa synnytys pyritään hoitamaan mahdollisimman vähillä toimenpiteillä. Näihin kuuluu mm. supistuksia aiheuttava oksitosiinitippa. Mikäli epiduraalipuudutus laitetaan liian aikaisin, se saattaa pysäyttää synnytyksen edistymisen tai hidastaa sitä paljon. Tällöin tarvitaan usein tätä oksitosiinitippaa, joka itsessään voi olla riski. Mikäli epiduraalipuudutus laitetaan hyvässä vaiheessa eli silloin kun synnytys on hyvässä vauhdissa ja supistukset riittävän voimakkaita, se ei pysty lamaamaan niitä. Tällöin puudutuksella saattaa olla päinvastoin synnytystä edistävä vaikutus -Lantion alue rentoutuu ja kohdunsuu avautuu nopeammin.
Sitten on näitä tapauksia "kun puudutusta ei ehditä antamaan". Siinä vaiheessa kun supistukset voimistuvat hurjasti ja synnytys on hyvässä vauhdissa, voi puudutus olla paikallaan. JOS puudutuksen saaminen hidastuu ja puuduttajat saapuvat paikalle vasta kun äiti jo saisi kohta ponnistaa ei ole enää mitään järkeä laittaa ponnistustarvetta lamaavaa epiduraalipuudutusta. Siinä vaiheessa voisi sitä vastoin olla onnellinen että synnytys on edennyt niin vauhdilla. Vuorossa on vauvan synnytys, ei puudutuksen laittaminen.

 

[taustalla]

\

Sain spinaalipuudutteen, kun olin 10cm auki. Siihen asti olin selvinnyt ilokaasulla. Varoittivat, että synnytys voisi hidastua, kun puudutetaan. Puudutus tuli tositarpeeseen. Ilman puudutetta olisi alettu vetämään isoa vauvaa ulos imukupilla ja en olisi edes pystynyt ponnistamalla auttamaan tässä. En kivuitani kertakaikkiaan kyennyt ja taju olisi varmasti mennyt. Kun sain puudutteen lepäsin toistatuntia, sain lihakseni rennoiksi ja kun ponnistamisen tarve palasi, ponnistin vauvan helposti maailmaan. Imukuppia ei käytetty ja ponnistus kesti vain 5 min.

Jos vielä synnytän, pyydän toki puudutetta aikaisemmin, varmasti 4-6cm auki ollessani tai heti, kun haluavat antaa. Nyt menimme varmasti riskirajoilla. Mitenkähän olisi käynyt jos olisin mennyt tajuttomaksi? Nyt muistikuvat jäivät, mutta hyvä niin, käytiin vain pelonrajalla. Yli vuosi synnytyksesestä tuntuu, ettei minulle jäänyt mitään sellaista vaivaamaan koko synnytyksessä, mitä en voisi käsitellä. Oli sekä lapsen että äidin etu saada puudutus. Näin Naistenklinikalla.

Spinaalipuudute annettiin, kun vauva ei lähtenyt liikkumaan synnytyskanavaan yrittäessäni ponnistusta. Kätilö puhui ääneen, että vedetään vauvaa sitten imukupilla, jos ei ponnistamalla tule. Minä sanoin, että puudutetaan mieluummin, kun en ilman puudutetta kestä olla ja en pysty jostain syystä edes ponnistamaan (toinen synnytys). Tuntui, että jotain oli menossa pieleen. Puuduttivat ja myöhemmin vauva syntyikin helposti ihan omilla ponnistuksilla. Ehkä vauvan pää oli aluksi väärässä asennossa? Pitivät sitä aivan mahdollisena. Miksi vetää vauvaa imukupilla synnytyskanavaan? Toinen asia olisi, jos vauva olisi jo kanavassa ja pitäisi saada nopeasti ulos. Onneksi kätilö kertoi aikeistaan ja imukuppia ei sitten käytetty. Vauvan sydänäänet pysyivät koko ajan hyvinä.

 

[yozara]

Vaatikaa hyvät äidit TIETOA, minkälaista kivunlievitystä kussakin vaiheessa VOI saada! Ja pyytäkää sitä äänekkäästi, ei kuiskaillen, silloin kun tarvitsette.
Jos sattuu synnyttämään ruuhkaiseen aikaan, epiduraalia ei kenties saa silloin,kun tarvitsee. Me suomalaiset olemme niin #&%?$!* kilttejä ja valmiita kestämään mitä vaan, hyväksymme itkien puolitajuttomana sen,mitä tulee.

 

[Vieras alias ap]

\

Sinulle "vieras alias ap". En ole ihan samaa mieltä jenkkien taidoista hoitaa synnytyksiä kuin sinä. Siellä tehdään mm. huomattavsti enemmän keisarinleikkauksia kuin Suomessa, jopa puolella ensisynnyttäjistä.

Mutta siitähän nt ei varsinaisesti ollutkaan kyse vaan epiduraalipuudutuksesta. Suomessa epiduraalipuudutukseen suhtaudutaan järkevästi ja hyvin lääketieteellisin näkökulmin. Epiduraalipuudutus on isohkoko toimenpide, jossa lävistetään selkäytimen "päälitila" eli epiduraalitila. Selittämättäkin voi ymmärtää, että kyseessä on toimenpide, jota ei turhaan haluta tehdä. Kyse ei ole rahasta. Epiduraalipuudutus saattaa aiheuttaa äidille voimakasta päänsärkyä tai selkäsärkyä. Onneksi nämä ovat suhteellisen harvinaisia. Yleisimmät sen aiheuttamat ongelmat ovat äidin vereenpaineen lasku tai tunnottomuus jaloissa. Puudutus saattaa siis jättää synnyttäjän sänkypotilaaksi, jolloin hän ei pääse edes wc:hen synnytyksen aikana. Puudutus vaikuttaa myös tähän ponnistamistarpeeseen, ei tosin kaikilla. Jos ponnistusvaiheessa äidillä ei ole kovaa ponnistamisen tarvetta, hänen on huomattavasti vaikeampi työntää vauvaa oikeaan suuntaan ja ajoittaa ponnistaminen oikein.
Epiduraalipuudutus ei ole täysin vaaraton sikiöllekään, kuten ei mikään muukaan puudute.
MUTTA epiduraalipuudutteessa on myös paljon hyviä puolia, kuten lähes täysi kivunlievitys alavatsalta ja selästä sekä synnyttäjän lantion alueen lihaksiston rentouttaminen. Epiduraalipuudutuksessa on kuitenkin tärkeintä ajoitus sen laittamisessa. Suomessa synnytys pyritään hoitamaan mahdollisimman vähillä toimenpiteillä. Näihin kuuluu mm. supistuksia aiheuttava oksitosiinitippa. Mikäli epiduraalipuudutus laitetaan liian aikaisin, se saattaa pysäyttää synnytyksen edistymisen tai hidastaa sitä paljon. Tällöin tarvitaan usein tätä oksitosiinitippaa, joka itsessään voi olla riski. Mikäli epiduraalipuudutus laitetaan hyvässä vaiheessa eli silloin kun synnytys on hyvässä vauhdissa ja supistukset riittävän voimakkaita, se ei pysty lamaamaan niitä. Tällöin puudutuksella saattaa olla päinvastoin synnytystä edistävä vaikutus -Lantion alue rentoutuu ja kohdunsuu avautuu nopeammin.
Sitten on näitä tapauksia "kun puudutusta ei ehditä antamaan". Siinä vaiheessa kun supistukset voimistuvat hurjasti ja synnytys on hyvässä vauhdissa, voi puudutus olla paikallaan. JOS puudutuksen saaminen hidastuu ja puuduttajat saapuvat paikalle vasta kun äiti jo saisi kohta ponnistaa ei ole enää mitään järkeä laittaa ponnistustarvetta lamaavaa epiduraalipuudutusta. Siinä vaiheessa voisi sitä vastoin olla onnellinen että synnytys on edennyt niin vauhdilla. Vuorossa on vauvan synnytys, ei puudutuksen laittaminen.

Kiitos vastauksestasi! Mun on vaikea teilata epiduraalimyönteistä kantaani, koska mulle kaikki meni nappiin eikä mulle sattunut kohdalle mitään noista epiduraalin haittavaikutuksista. Synnytys eteni mahtavasti ja ponnistusvaihe oli lyhyt. Syntyi terve ja hyvinvoiva lapsi, jonka sydänäänet ym olivat kunnossa läpi koko synnytyksen. En voinut huonosti, en ollut turta, päin vastoin olin elämäni kunnossa tilanteeseen nähden. Varmaan epiduraali annettiin minulle todellakin oikeaan aikaan. On hienoa, että on olemassa myös muita puudutteita ja kipulääkkeitä mutta olen edelleen sitä mieltä, että epiduraali tulisi olla saatavilla myös. Ihan hirvittää ne sairaalat, joissa anestesialääkäriä ei voida järjestää. Ja sehän nyt on kiistatta rahakysymys. Ja ihan kuten sanoit epiduraalistakin, että siinä on haittoja, niin onhan niissä muissakin. Useampi kaveri on oksentanut esim. kokeiltuaan ilokaasua. Ihan samalla lailla nekin voi aiheuttaa pahoinvointia joillekin. Olisi ihan mielenkiintoista tietää noin niin kuin tilastollisesti kunnon infoa siitä, onko oireilu/haittavaikutukset epiduraalin kohdalla sitten merkittävästi suuremmat kuin muiden kipulääkkeiden ja puudutteiden kohdalla. Jos ilmenee vaikka 30% enemmän haittavaikutuksia niin sittenhän sitä kyllä mielellään pitäytyy niin pitkään kuin kykenee niissä muissa kivunestoissa, jos ne vain ovat auttaakseen. Ei mulla sinänsä ole väliä että mitä otan, kunhan se auttaisi pirun hyvin.


Todellinen luku Jenkkien keisarinleikkauksista on noin 30%. Ei suinkaan puolet. Ja on siis yleistä suurkaupungeissa, ei suinkaan maanlaajuinen ilmiö. Näin ainakin minua tiedotettiin tässä asiassa oman lääkärini sekä sairaalani puolesta ja olen useita tutkimuksia lukenutkin kun mulle Jenkki-aikana tuli paljon vauva- ja perhelehtiä. 30% on paljon sekin, mutta tämä luku tuntuu selkeästi todellisemmalta kuin tuo puolet jo senkin takia, että olen asunut Jenkeissä pitkään ja mulla on kokemusta useista ns. landeosavaltioista kuin kasvukeskuskista eikä keisarinlaikkauksia tehdä kuin tehtailla. Media kärjistää ja yliampuu paljon kaikkea sitä, mitä Jenkeistä uutisoidaan. Kirjoitetaan liian yleistäen ja unohdetaan täysin, kuinka pinta-alaltaan ja väestöllisesti suuresta maasta on kyse ja kuinka paljon siellä onkaan ns. vaatimatonta maa- ja karjataloudella tai pienteolloisuudella itsensä ja perheensä elättäviä ihmisiä joiden elämä on hyvin kaukana esim. silikoneista jne muista kauneusleikkauksista. Jenkeistä myös sanotaan esim, ettei siellä kukaan enää imetä, vaan syydetään korviketta ja kuitenkin useimmat sairaalat ja lääkärit ovat todellakin imetysmyönteisiä ja rintaimetyksestä ja sen hyödyistä tiedotetaan todella paljon.

No, mun on pakko myöntää, että olin itsekin pitkään asenneongelmainen ja suhtauduin kaikkeen kuin meillä Suomessa nämä kaikki olisi paremmin ja vain meillä päin tehdään oikein kun nämä ovat tällästä Hollywood sakkia. Ihan pellejä ja omaan napaansa tuijottavia maailman poliiseja jokka puuttuu toisten valtioiden asioihin ilman mitään rajaa ja pitävät itiseään maailman napana. No, politiikasta ja monesta muustakin olen kyllä edelleen tiettyä mieltä mutta nyt jo onneksi kokemusteni kanssa voin jo vähän nauraakin itselleni ja myöntää että ei se ihan aina niin mee kuin mitä media antaa meidän ymmärtää ja että totta on, että siellä on paljon paljon hyvääkin.

 

[Vieras alias ap]

Tuli mieleen yks juttu. Tästä mulla ei oo mitenkään tilastollisesti varmaa tietoa, mutta noin näppituntumalla mulla olis sellainen käsitys, että Jenkeissä syntyy enemmän hedelmöityshoidoin alulle saatuja lapsia kuin Suomessa noin niin kuin väestöön suhteutettuna. Tästä johtuen siellä on myös paljon kaksoisraskauksia suhteessa Suomeen. Toki on paljon ns. suunniteltuja sektioita joista osan tulisi tietysti mielummin olla turvallisempia alatiesynnytyksiä eivätkä nämä kaksoisraskauden varmaan hirveästi kaunista niitä tilastoja. Mutta tulipahan vaan mieleen tällainenkin seikka näissä tilastoissa.

 

[Ei kukaan edeltä]

Kopioin tämän alle kirjoituksen, jonka löysin Vauva-lehden keskustelupalstan (synnytys-osio) arkistosta 21.7.2006. Nimimerkki Laura_76 toimii narkkarina jossakin HUS:in alueella pääkaupunkiseudulla. Jostain toisesta hänen kirjoituksestaan päättelin, että paikka VOISI olla Jorvi, mutta en siis mene vannomaan. Hän kertoo omasta kokemuksestaan siitä millaisiin näkemyseroihin anestesialääkäri voi synnärillä työskennellessään törmätä. Olen kuullut, että Naistenklinikalla Helsingissä oltaisiin näissä epiduraaliasioissa jotensakin samoilla linjoilla tämän kirjoittajan kanssa. Siis, että epin saa varhaisessa vaiheessa ja vielä niinkin myöhäisessä vaiheessa, että vaikutus jatkuu vielä ponnistaessakin, koskapa nykytutkimus on osoittanut ks. puudutuksen hyödyt haittoja suuremmiksi.

Lainaus:."...Kätilöillä on ilmeisesti useimmissa paikoissa vielä sellainen käsitys, että epiduraali synnytyksen varhaisessa vaiheessa pysäyttää synnytyksen. Tästä on aika vähän tehty tutkimuksia, mutta ne mitä olen löytänyt ja lukenut, ovat osoittaneet siihen suuntaan, että varhainen epiduraali saattaa jopa nopeuttaa synnytystä. Tietenkin synnytyksen täytyy olla käynnissä ennen puudutuksen laittoa, mutta varsinaisista "aukiolosenttirajoista" pitäisi päästä eroon. Samaten kätilöt ovat välillä nihkeitä antamaan lisäannoksia enää ponnistusvaiheessa, vaikka suositellaan että epiduraalipuudutuksen antoa jatkettaisiin loppuun saakka. Ja mainittakoon vielä että synnytyskivuista ei ole äidille eikä vauvalle mitään hyötyä, päin vastoin. Eli, jos on oikeasti kovasti kipeä ja synnytys edistyy etanavauhtia, kannattaa vaikka vähän voimallisemminkin epiduraalia vaatia. Jotkut kätilöt kun tuntuvat suosivan luomusynnytystä ja ehdottavat itse epiduraalia vasta sitten kun kipu on aivan sietämätöntä. Silloin tietenkin pistäminen on hankalampaa (kuten edellinen kirjoittajakin kertoi), jolloin myös komplikaatioriski nousee. Itse olen sitä mieltä että jos synnyttäjä tietää että haluaa ehdottomasti epiduraalin, voisi sen katetrin laittaa selkään heti kun synnytys on varmasti käynnissä, ne aineethan sinne voi laittaa vasta myöhemmin jos kätilö pelkää synnytyksen pysähtymistä. Tämä ei ole mennyt vielä kertaakaan läpi synnärillä sitä ehdottaessani..."

 

[Vieras alias ap]

\

Kopioin tämän alle kirjoituksen, jonka löysin Vauva-lehden keskustelupalstan (synnytys-osio) arkistosta 21.7.2006. Nimimerkki Laura_76 toimii narkkarina jossakin HUS:in alueella pääkaupunkiseudulla. Jostain toisesta hänen kirjoituksestaan päättelin, että paikka VOISI olla Jorvi, mutta en siis mene vannomaan. Hän kertoo omasta kokemuksestaan siitä millaisiin näkemyseroihin anestesialääkäri voi synnärillä työskennellessään törmätä. Olen kuullut, että Naistenklinikalla Helsingissä oltaisiin näissä epiduraaliasioissa jotensakin samoilla linjoilla tämän kirjoittajan kanssa. Siis, että epin saa varhaisessa vaiheessa ja vielä niinkin myöhäisessä vaiheessa, että vaikutus jatkuu vielä ponnistaessakin, koskapa nykytutkimus on osoittanut ks. puudutuksen hyödyt haittoja suuremmiksi.

Lainaus:."...Kätilöillä on ilmeisesti useimmissa paikoissa vielä sellainen käsitys, että epiduraali synnytyksen varhaisessa vaiheessa pysäyttää synnytyksen. Tästä on aika vähän tehty tutkimuksia, mutta ne mitä olen löytänyt ja lukenut, ovat osoittaneet siihen suuntaan, että varhainen epiduraali saattaa jopa nopeuttaa synnytystä. Tietenkin synnytyksen täytyy olla käynnissä ennen puudutuksen laittoa, mutta varsinaisista "aukiolosenttirajoista" pitäisi päästä eroon. Samaten kätilöt ovat välillä nihkeitä antamaan lisäannoksia enää ponnistusvaiheessa, vaikka suositellaan että epiduraalipuudutuksen antoa jatkettaisiin loppuun saakka. Ja mainittakoon vielä että synnytyskivuista ei ole äidille eikä vauvalle mitään hyötyä, päin vastoin. Eli, jos on oikeasti kovasti kipeä ja synnytys edistyy etanavauhtia, kannattaa vaikka vähän voimallisemminkin epiduraalia vaatia. Jotkut kätilöt kun tuntuvat suosivan luomusynnytystä ja ehdottavat itse epiduraalia vasta sitten kun kipu on aivan sietämätöntä. Silloin tietenkin pistäminen on hankalampaa (kuten edellinen kirjoittajakin kertoi), jolloin myös komplikaatioriski nousee. Itse olen sitä mieltä että jos synnyttäjä tietää että haluaa ehdottomasti epiduraalin, voisi sen katetrin laittaa selkään heti kun synnytys on varmasti käynnissä, ne aineethan sinne voi laittaa vasta myöhemmin jos kätilö pelkää synnytyksen pysähtymistä. Tämä ei ole mennyt vielä kertaakaan läpi synnärillä sitä ehdottaessani..."

Mielenkiitoista!! Ja hämmentävää kun ei tästä sopasta tosiaan saa selkoa. Synnyttäjän pitää vissin varautua ihan kaikkeen. Ihan hirvittää mennä synnärille ko ei varmuuella tiiä, millanen linja siellä on vastassa.