Valakaa luottamusta kolmannesta haaveilevaan...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hiuko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

hiuko

Jäsen
03.01.2007
78
0
6
Päiviä kaikille!
Kuopus päiväunilla ja esikoinen leikkii kiltisti. Elämä hymyilee ja vauvakuume nostaa kovasti päätään. :attn: Sitten välillä miettii, että onkohan se ihan hölmöyttä, välillä tuntuu, ettei näidenkään kanssa jaksa. Miehellä kiireinen työvaihe, ihana olisi ja auttavainen kyllä, muttei käytännössä viikolla ole kotona. Mitenkä ootte selvinneet muut? Iät olisi sitten kolmosen syntyessä 4-5 ja 2-3 :heart:
 
Meillä on lapset 5 vuotta, 3 vuotta ja kolmas 2kk. Voisihan sitä varmaan helpommallakin päästä, mutta olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin olen jaksanut, vaikka miehellä on töissä tosi kiireistä.
 
Meidän kolmonen syntyi reilu vuosi sitten, isosisarukset olivat 5-v ja vajaa 3-v. Hyvin on vuosi mennyt =) oikeastaan kolmas on helpompi kuin kakkonen, koska on jo ruutineita miten selvitä useamman lapsen kanssa. Isommista oli myöskin seuraa toisilleen, joten eivät olleet ihan koko ajan "lahkeessa roikkumassa" kun vauvaa hoitelin. Tosin meillä oli/on huippu rauhallinen vauva, joten sekin on helpottanut elämää kummasti.

Rohkeasti vaan haaveet todeksi, kyllä sitä aina selviää =)
 
Meidän lapset 5 vuotta,3 vuotta ja kolmas 3kk.Mies jatkuvasti töissä eli issekseen on arki pyöritettävä.Myös minä positiivisesti yllättynyt ettei tämä niiiiin raskasta ole kuin ensin "pelkäsin".Nytkin isommat ulkona leikkimässä ja pienin nukkuu!!!!!
 
Mulla välillä jännittä, että onko kolmen kanssa jo pelkkää huisketta ja hulinaa, ettei kerkeä ennää nauttia lasten seurasta ja antaa niille omaa aikaa ja huomiota. Meillä siis lapset 3,5 ja 4,5 vuotta ja la on 31.12. Aika monelta oon kuitenki kuullu, että kolmanest anauttii eniten, eli oisko kuitenki jotenki pienempi se ero kiireeseen kahen ja kolmen lapsen välillä entä yhen ja kahen...
 
:) voi vitsi, kyllä tää oma pää rupeaa tuntumaan siltä, ettei tästä ilman vauvaa selvitä... ja tiettyhän suunnittelu on eri asia, kuin se että kaikki sitten menisi omien aikataulujen ja suunnitelmien mukaan, kun raskaus ja synnytys jne on kuitenkin aina vähän riskialtista. Joku kaveri lohdutti mua jossain vaiheessa, että kaksilapsiseksi perheeksi muuttuminen on paljon isompi muutos kuin kolmilapsiseksi, mutta riippuu varmaan paljon lasten persoonista ja mahdollisista koliikeista tms. Nyt kun kakkosen vauvavaihe on takana (ikää 1v4kk), niin unirytmit jne on aika vakiot ja elämä varsin hyvin rutinoitunutta. Sitä unohtaa aika äkkiä ne valvotut yöt ja alkuraskauden ankeuden, vai mitä :whistle:
 
Täällä kanssa saman asian kanssa pähkäillään. Hirvee vauvakuume ja halu tuohon kolmoseen, mutta tuo kakkonen vasta täytti vuoden. Ja välillä tuntuu ettei näiden kahdenkaan kanssa meinaa jaksaa mutta sitten taas tulee vahva tunne että tahtoo vielä yhden jalkoihin pörräämään.
Mutta mulla tuo synnytys siinnä mielessä vähän pelottaa, kun molemmila tytöillä sydämensyke pomppas aika korkeelle synnytyksessä. Esikolta mentiinkin sektioon, mutta kakkoselta onneks helpotti kun saatiin kalvot puhki.
Että mietityttää miten kolmosen kanssa käy, ja uskaltaako sitä ottaa riskin että sama homma taas toistuu. :(
 
Meillä esikoinen 3v 3kk ja tämän hetkinen kuopus 1v 9kk, laskettuaika ens keväänä. Eikä yöheräämiset (vielä) kummittele mielessä, vaikka kumpaakin olen syöttänyt öisin kahden tunnin välein vauva-aikana.

Meilläkin lasten hoitaminen on tosi paljon vain minun harteillani, kun mies kans paljon menossa. Ei muuta kuin lisää lapsia tekemään, jos kumpikin haluaa.
 

Yhteistyössä