N
nappi
Vieras
VALAS VAI MERENNEITO? Äskettäin Ranskassa, suuren kaupungin erään kuntosalin ikkunaan ilmestyi juliste. Siinä oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta naisesta ja teksti, joka kuului: "Haluatko sinä olla tänä kesänä valas vai merenneito?!" Keski-ikäinen nainen, jonka fyysinen olemus ei ollut samankaltainen kuin ku...van naisella, vastasi julkisesti kysymykseen joka julisteessa esitettiin.
Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja uteliaita ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa elämää delfiinien kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät ja uivat meressä ja näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja Polynesian koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti ja ovat jopa levyttäneet laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole lainkaan luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki ympäri maailman ja ne ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.
Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden identiteettikriisiä ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja. Niillä ei ole seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden lähelle. Kuinka ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia ja kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka haisee kuin kalatori?... Näytä lisää
Valinta on minulle itsestäänselvyys. Minä tahdon olla valas.
P.S. El... Näytä lisääämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia siitä, että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön jätskiä lasteni kanssa, hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut värisemään tai palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme lisääntyy koska sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei enää mahdu päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme ole painavia, vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja onnellisia. Alkaen tästä päivästä, aina kun katson peilistä takapuoltani, ajattelen: "Herran pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä olen!"
Suomentanut: S-H Harjajärvi
Pointtina tässä ei mielestäni ole niinkään ne kilot, vaan se että osaa rakastaa itseään minkälaisena tahansa ja että osaa olla itselleen armollinen. Siitä huolimatta, että ei ehkä enää olisikaan ulkoisesti niin "täydellinen". Tärkeää on, että on sitä sisäisesti. Sen jälkeen ulkoisesti "täydellisen" olemuksen hankkimisesta/ylläpitämisestä tulee terveempää. En usko, että liika ulkonäkökeskeisyys olisi kellekään hyväksi. Kohtuus kaikessa.
Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja uteliaita ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa elämää delfiinien kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät ja uivat meressä ja näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja Polynesian koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti ja ovat jopa levyttäneet laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole lainkaan luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki ympäri maailman ja ne ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.
Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden identiteettikriisiä ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja. Niillä ei ole seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden lähelle. Kuinka ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia ja kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka haisee kuin kalatori?... Näytä lisää
Valinta on minulle itsestäänselvyys. Minä tahdon olla valas.
P.S. El... Näytä lisääämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia siitä, että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön jätskiä lasteni kanssa, hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut värisemään tai palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme lisääntyy koska sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei enää mahdu päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme ole painavia, vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja onnellisia. Alkaen tästä päivästä, aina kun katson peilistä takapuoltani, ajattelen: "Herran pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä olen!"
Suomentanut: S-H Harjajärvi
Pointtina tässä ei mielestäni ole niinkään ne kilot, vaan se että osaa rakastaa itseään minkälaisena tahansa ja että osaa olla itselleen armollinen. Siitä huolimatta, että ei ehkä enää olisikaan ulkoisesti niin "täydellinen". Tärkeää on, että on sitä sisäisesti. Sen jälkeen ulkoisesti "täydellisen" olemuksen hankkimisesta/ylläpitämisestä tulee terveempää. En usko, että liika ulkonäkökeskeisyys olisi kellekään hyväksi. Kohtuus kaikessa.
