Valehteleva kaveri

["Hoplaa"]

Miksi kaverille pitää valehdella? Miten ton sais loppumaan, tekis mieli unohtaa koko tyyppi kun ärsyttää valehtelu.

Ystäväni kertoo asioistaan minulle aina ns. paremman puolen tai sen mitä luulee että haluan kuulla. Eikä ymmärrä että hän on maailman huonoin valehtelija (vaikka olen monesti sanonut). En ole edes mitenkään erityisen tuomitseva, vaan ennemminkin pitänyt hänen puoliaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Valehtelua esiintyy yleensä isoissa asioissa, ystävä on vähän sellaista tyyppiä että pettää miesystäviään, kyllästyy helposti, diiva, kaikki mulle heti nyt. Ja selittää nää tapahtumat itselleen ja muille aina parhain päin tietty.

Olen enemmän sivustaseuraajatyyppiä eli yleensä kuuntelen naureskellen näitä tarinoita ja heittelen kysymyksiä väliin. Kerron sitten myöhemmin vasta että no kyllä tiesin jo heti alusta asti että mikä on tarina eikä tapana ole ollut suuttua tai mitään. On ollut monesti puhetta että hän on huono valehtelemaan mutta silti jatkaa.

Hänessä on se hyväkin puoli miksi olemme ystäviä mutta tää jatkuva valheiden syöttäminen on saanut mut miettimään että kannattaisko antaa ystävyyden hiipua omalla painollaan. Mitä te tekisitte?

 

[vvii]

Miks ihmeessä kuuntelet naureskellen jos sua ärsyttää??? Annat hyväksynnän tuolle valehtelulle. Sanoppa seuraavan kerran, et "hei mua ei kiinnosta kuunnella valheita kerroppa se asia niinkuin se oikeasti on"
Et sääkään kovin hyvältä ystävältä kuulosta, jos ensin annat naureskellen valehdella ja sitten takanapäin valitat. Ota itseäsi niskasta kiinni ja koita muuttuuko ystävyys, jos ei niin sit annat ystävän mennä.

 

[vvierasss]

Jaa-a, eikös se ole aika yleistä ja inhimillistä, että asioista kerrotaan vain se oma näkökulma (meinaan palstallakin aika yleistä). Itsekin tykkäisin tuollaisesta rehellisemmästä ja monipuolisemmasta käsittelytavasta ja se olisi paljon rakentavampi. En ehkä jaksais edes kaveerata jonkun kanssa, jonka arvot poikkeavat kovasti omista ja joka noin puhuu yksipuolisesti, mutta en nyt ehkä ihan valehteluksikaan sitä kutsuisi. Se on niin yleistä, puhutaan vain oma puoli asioista ja odotetaan myötäkarvaan silittelyä ystävältä, eikä nähdä omaa osuutta asioihin, vaikka juuri sen oman osuuden ymmärtämisessä olisi yleensä ratkaisun avaimet.

 

[Peyote]

Äläs nyt. Täällä palstalla pidetään tommosta valehtelua ihan vakiojuttuna ja täysin normaalina.

 

["Hoplaa"]

Tosiaan, ehkä vois sanoa todellakin heti suoraan. Oon huono kohtaamaan ongelmia siinä mielessä. Ja ehkä joku tyhmä osa minusta haluais uskoa ettei mulle tarvi valehdella/pitää tyhmänä, että asiat ois kuten hän kertoo. Jos kyseessä on lapsuudenystävä jne jne. Ja siis valehtelu-nimitystä käytän siksi että minusta se on valehtelua jos muka ei 'ystävälle' voi kertoa että on pettänyt miestään ja 'rakastunut' uuteen nyt yks kaks pitää keksiä että miehessä se vika onkin vaikka tähän asti ei ole ollut jne. Eikä oo kyse yhdestä tai kahdesta kerrasta.

Ehkä asiaan ratkaisu on oma suorempi suhtautuminen ja siitä seuraa varmasti jotain.

 

["hihih"]

Niin mikä on normaalia kenellekin.