I
ikinaeikannatavalehdella
Vieras
Tapasin miehen keväällä. Kesällä hän halusi pitää hieman taukoa jutustamme ja silloin ajattelin että tämä on tässä. Hän halusi kuitenkin jatkaa ystävinä. Näimme silloin tällöin, aina vannoin rakkauttani ja joka kerta sanoi että ei voi juuri nyt muuta tarjota kun ei ole aikaa. Halusi olla vapaa. Eräänä päivänä sen kummemmin miettimättä tein päätöksen, kerroin hänelle olevani raskaana vaikka todellisuudessa en ollut. Halusin päätökseen sen tilanteen mikä meillä oli. Ajattelin hänen lähtevän karkuun. Yllätyksekseni hän jäikin rinnalleni. Ei heti mutta noin kuukautta myöhemmin tuli näkemään ja sanoi miettineenä asioita.
Odotin oikeaa hetkeä kertoa raskauden menneen kesken mutta sitä hetkeä ei tullut. Syyllisyys kasvoi ja suhteemme eteni yhä lämpimämmäksi. Aloin näkemään painajaisia koko tilanteesta. Mies alkoi lopulta kysyä ultra aikoja ja minä näin tilanteen edenneen liian pitkälle. Ahdistuin enemmän. Minulle selvisi että hän välittää minusta aidosti ja vain raskausasia on ollut välillä hänelle hankala sisäistää. Toivoin, että tästä ei jäisi hänelle traumoja ja suhteemme jatkuisi kaikesta huolimatta.
Vihdoin sain kerrottua kuukausi sitten raskauden menneen kesken. Kerroin samana päivänä hänelle ja annoin mahdollisuuden tulla sairaalaan. Ei se koskaan tullut. Soittelimme sen jälkeen ja puhuttiin asiasta ihan hyvällä yhteishengellä. Hän oli pettynyt mutta puhuttiin että voisimme alkaa yrittämään uudelleen.
Sen jälkeen alkoi hiljaiselo.. ajattelin että hän tarvitsee aikaa sulatella tapahtunutta.
Tänään hän tuli tapaamaan minua ja kertoi että suurin ongelma meijän suhteen jatkon kannalta on luottamusongelma. Hän epäilee raskautta. Huolimatta siitä että yhdessä asiasta kuukausitolkulla puhuimme ja kaikki mitä tapahtui oli hänestä tuolloin uskottavaa. Kuitenkin epäilykset heränneet keskenmenon jälkeen koska mitään konkreettista en ole koskaan näyttänyt, paitsi raskaustestin ja muutaman ultrakuvan.
Nyt hän vaatii todisteita. En voisi koskaan tunnustaa joten sen vaihtoehdon voitte jättää pois. Kaksi ihmistä tietää valheestani ja kumpikaan heistä ei tietenkään halua sekaantua.
Kysyin että onko sillä merkitystä niin kuulemma hän ei ole varma onko hänelle edelleenkään aikaa parisuhteelle kun on tulossa armeija tammikuussa mutta haluaa nyt tämän asian pois alta ja sitten voidaan puhua ja miettiä jatkoa.
Olen umpikujassa. En voi jättää asioita vaan tähän enkä halua valehdella lisää mutta kai se on pakko. Todisteitahan minulla ei ole ja en tiedä mistä niitä voisin edes saada.
Odotin oikeaa hetkeä kertoa raskauden menneen kesken mutta sitä hetkeä ei tullut. Syyllisyys kasvoi ja suhteemme eteni yhä lämpimämmäksi. Aloin näkemään painajaisia koko tilanteesta. Mies alkoi lopulta kysyä ultra aikoja ja minä näin tilanteen edenneen liian pitkälle. Ahdistuin enemmän. Minulle selvisi että hän välittää minusta aidosti ja vain raskausasia on ollut välillä hänelle hankala sisäistää. Toivoin, että tästä ei jäisi hänelle traumoja ja suhteemme jatkuisi kaikesta huolimatta.
Vihdoin sain kerrottua kuukausi sitten raskauden menneen kesken. Kerroin samana päivänä hänelle ja annoin mahdollisuuden tulla sairaalaan. Ei se koskaan tullut. Soittelimme sen jälkeen ja puhuttiin asiasta ihan hyvällä yhteishengellä. Hän oli pettynyt mutta puhuttiin että voisimme alkaa yrittämään uudelleen.
Sen jälkeen alkoi hiljaiselo.. ajattelin että hän tarvitsee aikaa sulatella tapahtunutta.
Tänään hän tuli tapaamaan minua ja kertoi että suurin ongelma meijän suhteen jatkon kannalta on luottamusongelma. Hän epäilee raskautta. Huolimatta siitä että yhdessä asiasta kuukausitolkulla puhuimme ja kaikki mitä tapahtui oli hänestä tuolloin uskottavaa. Kuitenkin epäilykset heränneet keskenmenon jälkeen koska mitään konkreettista en ole koskaan näyttänyt, paitsi raskaustestin ja muutaman ultrakuvan.
Nyt hän vaatii todisteita. En voisi koskaan tunnustaa joten sen vaihtoehdon voitte jättää pois. Kaksi ihmistä tietää valheestani ja kumpikaan heistä ei tietenkään halua sekaantua.
Kysyin että onko sillä merkitystä niin kuulemma hän ei ole varma onko hänelle edelleenkään aikaa parisuhteelle kun on tulossa armeija tammikuussa mutta haluaa nyt tämän asian pois alta ja sitten voidaan puhua ja miettiä jatkoa.
Olen umpikujassa. En voi jättää asioita vaan tähän enkä halua valehdella lisää mutta kai se on pakko. Todisteitahan minulla ei ole ja en tiedä mistä niitä voisin edes saada.
.
Onhan siinä riskinsä että totuus paljastuisikin mutta emme ainakaan vielä ole tavanneet pahemmin toistemme kavereita, olen kyllä kutsunut hänet synttärikahveille perheeni kanssa, ystävien tupareihin yms. mutta ei ole tullut. Tällä hetkellä ei ole siis riskiä että kuulisi mistään muualta koko asiasta. 
.