Välillä mä mietin, millaista tämä elämä oliskaan...

[kolmen äiti]

en voi sanoa että tiedän miltä susta tuntuu, mulla ei ole sillä tavalla sairaita lapsia, mutta kaikilla kuitenkin on jonkinlainen tuleva diagnoosi.... Pojalla ADHD, tytöllä dyspraxia, ja pikkupojalla infektioastma. Tuntuu siltä et koko ajan pitää juosta lääkärillä tai terapialla....

:hug: :hug: :hug: sinnepäin

:hug: Kyllä mä uskon että se rumba rasittaa ihan yhtä tehokkaasti vaikkei kyse olisikaan hengenvaarasta joka kerta. Eihän meilläkään ole. Mutta silti se...no rasittaa. Ja mä en jaksais nyt enää yhtään helvetin paperiakaan täyttää. Mua ei vaan huvittais. Ei ollenkaan. Vaan pakko se on :headwall:

Koko se paperisota.... Ja nyt kesällä kun kaikki seisoo paikoilleen kun kaikki ovat lomalla. Turun seudulla ei ole kun pari ruotsinkielistä puheterapeuti, ja niillä talvisin ihan täynnä, tyttö saa sit kesällä terapia, maksulappu ei ole vaan näkyny... Eilen soitin sit ja kysyin missä se viipyy kun on puoltoistkuukautta kun laittoin paperit sisään, se nainen joka päättää näistä asiosta on vielä kolme viikkoa lomalla.... Et saa nyt nähdä jos tyttö saa ollenkaan puheterapia.

Sama kävi pojan tuen kanssa, piti lähetä suoraan sairaalasta kelaan se lappu, mut kun eilen kävin kysymässä kelassa ei siellä ollutkaan todistusta. No soitin sairaalan, lastenpolikliniikka kiinni vielä tän viikkon...

Joo, just tommosta hemmetin sekavaa touhua aina joka paikassa :headwall:

Mulle sanottiin sentäs nyt ihan suoraan että jos ei fyssarista kuulu mitään parin viikon sisällä niin ala pommittaa sitä, kun "näin kesäaikaan meillä on kaikki vähän sekaisin, ja onpahan noita papereita mennyt hukkaankin..."
No, ihme kyllä, se aika tuli nyt kuitenkin meille asti ilman hätyyttelyjä.

Onneks pääsimme koululaisen kanssa mielenterveyskeskukseen, siellä sit olimme koko perhe kolme kerta puhumassa psykologi ja sairaanhoitajan kanssa. Oli aika helpottunut olo kun ne sanoi et ne näkee pojassa ihan samat ongelmat mikä minä jo kauan olen nähnyt. Seuraavaksi poika men puhumaan psykoterapeutin kanssa.

Pikkupoika mene astmatutkimuksiin syyskuussa. joskus tule pikkasen huono omatunto kun töissäkin pitäis joskus olla, muut saa aika usein tehdä mun työvuorot ja mä saan sit tehdä ne mikä olen toivonut.

 

[Nauku]

MendedHearts :hug: ja jaksamisia siulle.

Meilläkin tämä huoli ja pelko alkoi esikon syntyessä -02 ja jatkuu edelleen nyt myös kuopuksen osalta,vaikka ei mitään noin vakavaa kun teillä mutta kyllä tämäkin välillä pistää miettimään et mitäs jos pojat olis terveitä eikä mikään vaivais,kuinka sitä osais elää ja olla koska kauppa käynnitkin lyhenisi tunnilla kun ei tarvitse tavata joka paketin sisällysluetteloa.