Välillä vaan en jaksa enää

["uupunut"]

Esikoinen 3kk ja mä olen niin väsynyt. En ole yh mutta välillä siltä tuntuu. Mies käy töissä, jonka jälkeen pääasiassa pelailee tietokoneella. Kotityöt ja lapsi on myös iltaisin mun vastuulla, kaikki. Vauvalla koliikki, ainoastaan minä saan sen rauhoittumaan, tai jaksan kuunnella. Kohta en enää jaksa. Mies tuo tietenkin rahaa talouteemme mutta kaipaisin apua iltaisin. Kehtaa vielä valittaa että olisi kiva saada joskus vapaa-aikaa. Mikä on mun vapaa-aikaani? Sitä ei ole, ovesta en pääse yksin mihinkään, eikä vauva mene ovesta ilman mua mihinkään.

 

["eea"]

Otat asian esille miehesi kanssa. Ja elät päivän kerrallaan. Se riittää, että saat vauvan hoidettua. Muutaman kuukauden päästä lapsen kanssa on jo helpompaa.

 

["RIIKKA"]

Oletteko jutelleet miehesi kanssa? Siis oikein kunnolla, eikä mitenkään tyyliin "voisit tehdä enemmän". Sanot suoraan asiat. Sanot ettet enää jaksa ja et tiedä mitä teet jos et saa häneltä apua.
Totta on, että miesten on vaikeampaa olla pienten vauvojen kanssa, kun äidiltä taas kaikki tuntuu sujuvan luonnostaan. Sinun on silti saatava mies tajuamaan, että et ole yksinhuoltaja. Olet yksinäine, kaikki päivät ovat samanlaisia ja jos toinen aikuinen ei ole perheen arjessa mukana, on äidin taakka liian suuri.

Tietenkin mies on töissä, mutta se ei tarkoita sitä, että sinun ainoa tehtävä perheessä olisi olla kotityöläinen ja lapsen kasvattaja. Vuorotelkaa myös vapaa-aikoja. Molemmat sitä tarvitsevat ja jos kerta mies on illat kotona, otatte omaa aikaa säännöllisesti. Jos mies haluaa omalla ajallaan pelata sinä voit omalla ajallasi mennä kampaajalle tai lenkille.

Pikkuvauva-aika on niin rankkaa ja yksitoikkoista, että molempien vanhempien on oltava toistensa tukena. Toinen paikkaa kun toinen ei jaksa. Voimia sinulle.

 

[Kaulin]

Miksi et anna sitä lasta miehen syliin ja lähde itse ulos?

 

["aloittaja"]

Miksi et anna sitä lasta miehen syliin ja lähde itse ulos?

Mies ei saa rauhoitettua huutavaa vauvaa ja menettää hermonsa.

 

[Kaulin]

[QUOTE="aloittaja";25039345]Mies ei saa rauhoitettua huutavaa vauvaa ja menettää hermonsa.[/QUOTE]

Eikä opikaan, jos ei saa koskaan harjoitella. Ei ne äiditkään äidintaitoja tietokoneella pelaamalla opi. Mies voisi nyt ottaa vähän vastuuta.

 

[Big Bang Theory]

meillä kakkonen oli koliikkivauva ja kyllä se niin oli, että heti alusta asti mies oli mukana hoitamassa. Ei sitä muuten jaksa! Ja vauva huusi välillä miehen sylissä ja välillä minun sylissä. Ja kyllä minun oli pakko lähteä välillä ulos ja mies jäi vauvan kanssa.

 

["niinpä"]

meillä kakkonen oli koliikkivauva ja kyllä se niin oli, että heti alusta asti mies oli mukana hoitamassa. Ei sitä muuten jaksa! Ja vauva huusi välillä miehen sylissä ja välillä minun sylissä. Ja kyllä minun oli pakko lähteä välillä ulos ja mies jäi vauvan kanssa.

Mä en voi katsoa kun mies tiuskii vihaisena vauvalle että ole hiljaa.Vaikka välillä itsekin kiroilen vauvalle ja käy vaikka mitä ajatuksia päässä. On vain niin vaikea katsoa kun toinen tiuskii, kymmenen minuutin jälkeen..

 

["nelly83"]

Ihan kun mun näppiksestä (erotuksen se, että yöt nukkui "hyvin", mutta hereillä ollessa ei viihtynyt missään muualla kun sylissä) sillon n.5.v sitten kun esikonen oli tuossa iässä. Mulla helpotti se kun jätin vauvan mun äidin luo muutamaksi tunniksi ja kävin miehen kanssa pitkän kaavan mukaan syömässä. Lisäksi äitini hoiti myös seuraavan yön vauvaa (oltiin siis koko poppoo mun vanhempien luona yötä) että sain yhden yön nukkua kunnolla. Kyllä helpotti ja sen turvin jaksoin monta viikkoa eteenpäin.