Valittaako muutkin naiset?

["Jepa"]

Terve!
Ajattelin kysyä ihan mielenkiinnosta, että valitatteko teki naiset miehellenne melkein joka päivä jostain? Oon ite ollu yhessä vaimoni kanssa yli 5v ja meillä on yhteinen lapsi (2v). Oon ite päivät kotona lapsen kanssa ku äiti on töissä (oon ite iltasin töissä ja teen töitä kotona). Hoidan siis aika paljon kodin juttuja (kauppa, ruuat, pyykit, luuttuaminen ja muut päivittäiset siivoomiset ja ulkoilutan koiran) toki vaimo hoitelee myös noita hommia, ku on kotona, mutta esim kaupassakäynnit ja ruuat hoidan 99% (vaimolal ei oo ajokorttia, joten käyn aina kaupassa tai käydään yhdessä).

Melkein joka päivä tulee kuitenkin napinaa jostain kun vaimo tulee töistä. Millon siitä, että päiväunien jälkeen ei oo lapsen peti pedattu ja toisinaan siitä, että meidän päiväpeitto ei oo ihan suoraan pedattu ja millon misätki.

Eilen sitten alko mitta oleen jo melkosen täys, ku hain vaimon töistä kotiin ja oli laittanu taas kodin ihan siistiin kuntoon. Vaimo kysyi, että saako hän lukea päivän lehden ja sen tehtyään kysyi, että saako mennä päikkäreille, homma oli mulle ok, ku se oli jotutunu menee aikasi töihin. Katoin siinä sit lapsen kanssa muumit ja laitoin ruuan pöytään. Vaimo heräs ja oli äkänen ku ampiainen, ku en ollu sillä välin siivonnu, vaan kattoin lapsen kanssa telkkaria.
Ite en tykkää valittaa oikein mistään (vaikka vaimo ite jättäis tekemättä ne hommat mistä mulle napisee). Musta tuntuu, että en enää kotona muuta ajattelekkaan, ku sitä, että koti on priima kunnossa ku vaimo tulee kotiin, ja sit silti on jotain pielessä. Aina ahistaa ku se tulee, ku tiiän et se valittaa jostain, ellei sillä oo superhyväpäivä (noin kerran viikossa).

Puuh, paljon jäi kirjottamatta, mutta en viitti rasittaa teitä romaanilla Mutta onko siis muutkin vaimot näin kovia valittamaan? En kyllä ite jaksais joka päivä kuunnella...

 

["vieras"]

kuulostat joka naisen unelmamieheltä, vaimollas taitaa olla korvien välissä jotain häikkää kun ei osaa arvostaa noin upeaa miestä. Tsemppiä!

 

[..]

Mä olisin onnellinen jos mun mies tekis aamukahvin joskus valmiiksi pyytämättä :O..jos tämä tarina tosi niin ei vaimosi paljon arvosta tai sitten teillä on nyt jotain muta kähinää joka ei vielä ol etullut ilmi.

 

[ugh]

Meillä se menee just toisinpäin, että mies valittaa, mutta itse tekee kotihommia vain, kun häntä huvittaa, eli n. kerran viikossa. Töitä teemme yhtäpaljon.

 

[tsemppiä minultakin]

Kyllä sinunlaisesi miehen saaneen naisen luulisi olevan tyytyväinen. Jokin on nyt naisellasi todella pielessä kun ei osaa arvostaa sinua ollenkaan. Olisko juttelusta apua? Kysy nätisti syytä kiukkuiluun, mutta älä missään nimessä kiukustu tai suutu hänelle vaan esitä asia rauhassa.

 

[Elli-]

joillekin nyt vaan ei kelpaa sitten niin mikään, eli mitä paremmin asiat ovat, sitä pienempiä valituksen aiheita löytyy... jos joku päiväpeiton vinossaolo tosiaan hiertää, niin aika vaikea sellaista ihmistä on miellyttää?? pitäisikö olla yrittämättä?

 

[:D]

ja vaimosta normaali mies.... varmaan moni nainen täälä voi samaistua sun osaan, olet itsestäänselvyys, sinun panos kotiin ja perheeseen on itsestäänselvyys

 

[kyllä,]

hyvältä kuulostaa sun toiminta,vaimos taas ihmetyttää,onko kauheen väsynyt ja strssaantunut töistään tms.
Mun mies ei kyllä saa edes tiskejä koneeseen,saati ruokaa tehtyä tai siivottua,kun on 2veen kanssa kaksisteen...mutta en mä,valita vaik joskus hiukan ärsyttää.Siitä olen joskus valittanut,kun parkkeeraa tytön kattomaan ohjelmia ja itse menee omalle koneelle (töitä) tekemään.

 

[jassåå]

vaimosi pitää sua ilmeisesti jonkinsortin koneena, eikä ymmärrä miten paljon sinä oikeasti teet kotona hommia. Jätät kaikki hommat tekemättä viikoksi(siis ihan kaikki) ja katot kuinkakauan kestää, kunnes vaimo huomaa kuka niitä kotitöitä on oikeasti tehnyt..

 

[Karju]

Kivasti kyllä vihloo korviin tuo hellasärö. Onko kenties tuon käytöksen oppinut vanhemmiltaan? Onko heillä samantapainen tilanne kotona?

 

["eukko"]

Oppisikohan vaimosi arvostamaan tekemisiäsi, jos olisit vaikka viikon tekemättä juuri mitään?? Jos napisee siitä, niin voit todeta, ett mitä väliä, kun valittaa joka tapauksessa jostakin.

 

[...]

Oletko sanonut vaimollesi että valittaminen tuntuu sinusta pahalta? Vaimosi ei välttämättä tajua käytöstään.. Kyllä minä ainakin keksisin miehelleni sanomista monesta asiasta, mutta jätän useimmiten sanomatta etten pahoittasi hänen mieltään. Miehelläni taas ei koskaan tunnu olevan valittamista, joten voi olla että nalkutus on enemmänkin meidän naisten ongelma.

 

["aapee"]

Joo kyllähän tästä ollaan juteltu ja oon monesti sanonuki, että taidat valittaa vaan valittamisen ilosta ja välillä tämän myöntääki. Mut se ahistaa ehkä eniten, että ikinä ei tiiä, että mistä se valitus taas tulee ja mitä oisin vielä voinu tehä enemmän. Ja jos ei muusta ni sitten siitä, että en oo tehny mitään ylimäärästä.
Niinku joku jo sanoki, ni musta on tullu vaimo Siltä se kyllä välillä tuntuu. Mutta minkäs teet ku tykkään miellyttää ja haluan että kaikilla on hyvä mieli Kyllä vaimon isä on aika lapanen ja äiti sitä pompottelee, mut oon kyllä monesti sanonu, etten halua olla ku se.
Mut pitänee jutella vaimokkeen kanssa ja yrittää selvittää, taas kerran.

 

["vieras"]

Ei meillä kumpikaan valita tuollaisista asioista, meil on vähän laajemmat ja isommat kuviot elämässä. Eli valitettua tulee, mutta eri asioista.

 

["aapee"]

Oletko sanonut vaimollesi että valittaminen tuntuu sinusta pahalta? Vaimosi ei välttämättä tajua käytöstään.. Kyllä minä ainakin keksisin miehelleni sanomista monesta asiasta, mutta jätän useimmiten sanomatta etten pahoittasi hänen mieltään. Miehelläni taas ei koskaan tunnu olevan valittamista, joten voi olla että nalkutus on enemmänkin meidän naisten ongelma.

Joo oon kyllä siitä sanonu ja aina lupaa yrittää olla valittamatta, mut kodin siisteys menee aina edelle. Ja sanoo, että voiski olla valittamatta jos tekisin aina kaiken, mut oikeesti en aina tiiä, että mistä se sandaali millonki puristaa, ni en vaan voi aina tietää että mitä ois taas pitäny tehä

 

["vieras"]

Ei tulis mieleenkään valittaa jos mies tekis noin paljon kaikkea. Mä oon iloinen jo pienistä jutuista. Meillä kumpikaan ei tee kotona tarpeeksi, muttei myöskään valiteta siitä toisillemme vaan sitten aina välillä ahkeroidaan yhdessä vähän enemmän.

 

["ekavekara"]

ai jai jai oispa mullakin tommonen ukko. taitaavaan olla melkosta päiväunta sanos ny vielä että hoidat emännän kunnolla makkarissakin ;D mutta kysäseppä eukoltas onko vetässy stringit liika syvälle persvakoon vai mistä se sandaali puristaa?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23109470]Ei meillä kumpikaan valita tuollaisista asioista, meil on vähän laajemmat ja isommat kuviot elämässä. Eli valitettua tulee, mutta eri asioista.[/QUOTE]

No siis ite oisin kyllä samoilla linjoilla eli valittaa voi kyllä jostain todellisista "ongelmisa". Mut ehkä oon sit liian "easy going" ku mua ei semmoset pikku jutut häiritse.

 

["vieras"]

Minä tunnustan . Olen ollut onnellisessa asemassa. Minulla oli ensimmäinen mies - kohtelias, symppis, herkkä, kunnollinen ja tunnollinen, seksuaalisesti hyvä ja kaikkea muuta. Olin 10 vuotta tosi tyytyväinen ja onnellinen. Olimme hyvin rakastuneita. Sitten tapahtui jotain, mitä en itsekään ymmärrä - tulin kriittiseksi, arvostelin ja olin tyytymätön ja torjuva. Halusin eron. Kolme vuotta vielä oltiin yhdessä. Masennuin. Sitten mies taipui eroon. Jälkikäteen tajusin, miten hieno ihminen hän oli, mutta en tietenkään katsonut oikeudekseni sotkeutua enää hänen elämäänsä. Nyt olen ollut uudessa avioliitossa seitsemisen vuotta ja huomaan samojen ongelmien alkavan. Olen usein torjuva ja kireä. Siisteysasiat rassaavat, vaikka nytkin minulla on hyvä ja kunnollinen mies, joka tekee suunnilleen saman verran kotona kuin minäkin ja arvostaa ja kohtelee minua hyvin. En tiedä, miksi tai mistä on kyse toimintamallissani, mutta totisesti haluaisin tietää - ja korjata toimintaani! Rakastan miestäni.

Tällaista minulle tuli mieleen tekstistäsi ap. Puhukaa asiasta. Yrittäkää korjata. Älä ole liian kiltti ja sopeutuva. Muista maskuliinisuus ja oma arvosi, niin ehkä vaimosikin sen paremmin huomaa. Älä silti lopeta osallisuuttasi - ei varmaan siitä pohjimmiltaan ole kyse.

 

[=)]

Ompa tympeää! :/ Toisaalta, jos hän on väsyksissä ja ärtynyt, niin valittaa normiin tapaansa. Mutta jotenkin tuntuu, että eihän nyt kukaan aina valita.
Meillä minä hoidan lapsia kotona ja mies on töissä. Mutta en todellakaan jaksais kuunnella jos mies tulis vain kotiin tyhjästä narisemaan. Saattais mammalla ääni kohota siinä kohti
Mutta puhu ihmeessä asiasta vielä, sillä eihän tuo ole kenellekään mukava tilanne!!
Tai hommaatte lapselle hoitajan ja lähdette kaksin pikku reissulle ja koitatte puhua näistä asioista siellä...

 

["aapee"]

[QUOTE="ekavekara";23109489]ai jai jai oispa mullakin tommonen ukko. taitaavaan olla melkosta päiväunta sanos ny vielä että hoidat emännän kunnolla makkarissakin ;D mutta kysäseppä eukoltas onko vetässy stringit liika syvälle persvakoon vai mistä se sandaali puristaa?[/QUOTE]

Hehe, hoitelisin kyllä mielelläni, mut eipä tuo vaimo anna ja oon sen sit antanu olla, ku sitä ei huvita... Tääki on yks asia mitä en ehkä loppuelämää jaksa, oon nyt 26 ja saan lempiä vaimon kanssa ehkä 1 kerran 2kk

 

["suski"]

Toi kuulostaa kauhean tutulta... Oma äitini alkoi aina ensimmäisenä töistä tultuaan motkottamaan jostakin ja olen huomannut itsessäni samaa. Kai se on jokin tapa purkaa stressiä ja väsymystä ja nykyään pidän tietoisesti "suuni kiinni", kun tulen kotiin etten valittaisi turhasta.

Ota asia vaimosi kanssa puheeksi. Muista käyttää minä-lauseita ja vältä ehdottomuuksia. Ei siksi, että vaimosi käytös olisi oikeutettua vaan siksi, että ihminen kuuntelee paremmin, kun ei asetu puolustuskannalle.

 

[Criminal Mind]

Huh, ota ero ja tuu tänne herkku

Omalle miehelle en jupise, en puhu paljon muutenkaan

 

[hei!!]

[QUOTE="aapee";23109519]Hehe, hoitelisin kyllä mielelläni, mut eipä tuo vaimo anna ja oon sen sit antanu olla, ku sitä ei huvita... Tääki on yks asia mitä en ehkä loppuelämää jaksa, oon nyt 26 ja saan lempiä vaimon kanssa ehkä 1 kerran 2kk [/QUOTE]

Tää on nyt ilkee kommentti, mutta eihän hällä ole säätöä jonkun toisen kanssa. Purkaa sitten sinuun kiukkunsa, kun asia vaivaa..??

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";23109500]Minä tunnustan . Olen ollut onnellisessa asemassa. Minulla oli ensimmäinen mies - kohtelias, symppis, herkkä, kunnollinen ja tunnollinen, seksuaalisesti hyvä ja kaikkea muuta. Olin 10 vuotta tosi tyytyväinen ja onnellinen. Olimme hyvin rakastuneita. Sitten tapahtui jotain, mitä en itsekään ymmärrä - tulin kriittiseksi, arvostelin ja olin tyytymätön ja torjuva. Halusin eron. Kolme vuotta vielä oltiin yhdessä. Masennuin. Sitten mies taipui eroon. Jälkikäteen tajusin, miten hieno ihminen hän oli, mutta en tietenkään katsonut oikeudekseni sotkeutua enää hänen elämäänsä. Nyt olen ollut uudessa avioliitossa seitsemisen vuotta ja huomaan samojen ongelmien alkavan. Olen usein torjuva ja kireä. Siisteysasiat rassaavat, vaikka nytkin minulla on hyvä ja kunnollinen mies, joka tekee suunnilleen saman verran kotona kuin minäkin ja arvostaa ja kohtelee minua hyvin. En tiedä, miksi tai mistä on kyse toimintamallissani, mutta totisesti haluaisin tietää - ja korjata toimintaani! Rakastan miestäni.

Tällaista minulle tuli mieleen tekstistäsi ap. Puhukaa asiasta. Yrittäkää korjata. Älä ole liian kiltti ja sopeutuva. Muista maskuliinisuus ja oma arvosi, niin ehkä vaimosikin sen paremmin huomaa. Älä silti lopeta osallisuuttasi - ei varmaan siitä pohjimmiltaan ole kyse.[/QUOTE]

Hehe, aika lohduttavaa kuulla, että en siis ole ainoa tässä asemassa oleva