Valitus lapsen metelöinnistä kerrostalossa

[Hippoliina]

Me on asuttu joskus kerrostalossa niin, että yläkerrassa asui pariskunta, joilla oli kolme lasta. Jos oltais vielä vähän pidempään asuttu siinä, olisin tehnyt valituksen. Se että olis kuulunu vaan tömistelyä olis ollu ok. Mutta kun äiti huusi kovaan äänen, heti klo.7 aamulla turpa kiinni ja lapset huutaa takas ja lopulta lapset alkoivat itkemään. Sitä kesti klo.15 asti.
Lisäks myös tämä pariskunta tappeli keskenään.
Kyllähän sinne poliisitkin kerran meni..
Heillä mies puhui meille ulkona että heillä paloi sauna ja rakensivat itse uuden. Oli siis kaupungin vuokra-asuntoja.

Heillä myös kaatu parvekkeella kaljapullo joka valui meidän parvekkeen oveen ja seinään, yök!

 

[plörö]

Meidän taloyhtiössa oli yhdessä vaiheessa ihan kunnon sota päälläTässä lyhyesti kerrottuna.
Eräs hiukan vanhempi pariskunta osti asunnon tästä, samassa tasossa on 2 lapsiperhettä nyt yläpuolella ja normaalia lapsiperhe elämää siis kuuluu.
Vaan kun he muuttivat,alkoi meidän koko talon lapsiperheiden helvettiMilloin tämä vanhempi rouva hakkasi vuorotellen meidän oviamme,milloin uhkaili poliisilla ja milloin ihan väkivallalla,isännöitsijä vain nauroi tilanteelle ja ei suostunut tekemään mitään kun lapsista ei saa valittaa joten ei näköjään me lapsiperheellisetkään saatu tästä sekopäästä valittaa.
Tämä vanhempi pariskunta jätti ihan yleisiä haukkumakirjelmiä rappukäytävämme ilmoitustaululle ja elämämme siis oli suunnilleen villasukat jalassa hiippailua jopa käytävässäkin.
Rauha tuli maahan kun tämä valittajapariskunta ei saanut poliisiakaan puuuttumaan asiaan joka heille myös nauroi jolloin he tajusivat tasan 4kk asunnon ostosta myydä asuntonsa ja muuttaa maalle
NYt valittajapariskunta asuu maalla mutta sekään ei riitä
Näin heidät kerran kaupassa kun valittivat jollekin kai ystävilleen kuinka on inhottavaa kun linnut pitää niin kovaa ääntä aamuisin ja postelijooninkin pitää sitten autollaan jakaa aamulehti vaikka ovat vaatineet että voisi tuoda sen lehden kävellenkin

 

[Wc Ankka]

Meille on seinänaapurit valittaneet noista tytön uhmiskohtauksista(jotka onneksi on huikeasti lieventyneet ) ja nyt sitten myös alakerran pappa. Neiti on tässä parina iltana saanut raivarin kun on pitänyt kerätä lelut ja siitä sitten seurannut huuto ja lattiaan potkiminen...ei hiljaisuuden aikaan tietysti kuitenkaan, eikä kuulemma häiritse, mutta katsoi silti asiakseen jakaa kasvatusneuvoja.

Ei se saisi ilmeisesti edes pettymystään ilmaista itkemällä tuo lapsi. Joko tässä talossa on seinät paperia tai meillä erityisen herkkänahkaset naapurit..

 

[Kohta jo epätoivoinen]

Huh huh,

Meillä on sota parasta aikaa päällä alakerran naapurin kanssa. Rouva ja teini-ikäinen tytär valittavat, että 1-vuotias poikani on pilannut heidän elämänsä. Poikani oppiessa kävelemään hän huomasi pattereista lähtevän kivan saudin. En tietenkään moista sallinut, mutta kieltäminen tuntui lapselle kuin leikille. Onneksi vaihe meni suht pian ohi. Ongelmat alkoivat noin kuukausi sitten, kun alakerran naapurini ilmestyi aamulla oven taakse ja selitti olleensa yön töissä ja että meiltä kuului pauketta. Ymmärsin. Pahoittelin asiaa ja lupasin tehdä parhaani asian hoitamiseksi. Kaksi viikkoa sitten ilmestyi teinitytär oven taakse huutamaan ja mouhoamaan, että eikö sille lapselle voi opettaa ettei kolista! Hieman loukkaantuneena totesin, että voi, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä. Poika rakastaa musiikkia, aamuja ja energisenä aloittaa leikkinsä herättyään kahdeksan maissa. Nokkamukia on hänestä myös kiva rummutella pöytää vasten (toki kiellän ja takavarikoin, mutta kokoaikaa en ehdi vieressä olla. Homma jatkuu helposti myös ilman mukia ja muutama isku ehtii pöytään iskeytä lähes joka aamu). Tämä toiminta on ajanut nyt naapurin raivon partaalle ja tänä aamuna sainkin todella agressiivisen teinitytön oveni taakse yhdeksältä aamulla. Uhkasi poliisilla ja huusi ja mesosi. Käskin painua takaisin alakertaan ja soittamaan poliisit. Poliiseja ei kuulunut. Sen sijaan tunnin kuluttua asuntomme ovea alettiin potkimaan ja jyskyttämään. Mennessäni avaamaan, alakerran ovi kävi. Poika itki hysteerisenä vartin. Mietin pitkään mitä tekisin. Täytin netissä rikosilmoituksen ja päätin antaa poliisin hoitaa.

Vaan toisinpa kävi. Illalla läksin kauppaan ja kaupasta tullessani odotti minua tuulikaapissa alakerran rouva ja hänen hämmentyneen oloinen alakerran naapuri. Onneksi poika ei ollut mukana. Sain niskaani valtavan solvausten ja herjauksen määrän. Pilaan heidän elämänsä, olen huono äiti, kamala naapuri, tyhmä, sivistymätön, köyhä, elämästäni tulisi helvettiä jnejne... Toinen naapuri kertoi hämmentyneenä kuulleensä myös pauketta, mutta pistäneensä sen lapsen leikin piikkiin ja lapsethan kasvaa ja kehittyy sanoi hän.

Naapurin käytös oli todella loukkaavaa ja ala-arvoista. Hänen mukaansa en voi kieltää lasta, koska se ei kuulu heille asti. Koitin selittää, että koen lapselle huutamisen turhaksi. Jotain tilanteesta kertoo se, että siinä vartin verran keskusteltuamme olin pahoitellut naapurin mielipahaa ja aiheutunutta häiriötä useamman kerran, hän vaati anteeksipyyntöä, kun ei ollut sellaista saanut... Onneksi toinen naapuri valaisi asiaa.

Olen itse tehnyt vuorotöitä vuosia ja tullut kotiin aamuvarhaisella. Minulle ei ole koskaan tullut mieleen puuttua ns normaalivuorokausirytmisten ihmisten ja lapsien menoon ja meininkiin, tähän hän kommentoi minun olevan mielisairas. Huoh.

Lupasin hankkia maton pöydän jalkojen alle ja kiristää vielä entisestään valvontaa. Naapuri kertoi, että hän ei aio edes korvatulppia hankkia, koska hänellä on oikeus saada nukkua rauhassa aamu yhteentoista. Anteeksi pyyntöä en saanut, vaan lupauksen, että hän palaa meuhkaamaan ja säikyttelemään poikaa joka aamu kunnes häntä häiritsevät melut loppuvat kokonaan. Huoh.

Ja tehdään selväksi, poikani on iloinen lapsi, joka ei hakkaa pattereita, seiniä, eikä paisko leluja. Rytmi tuntuu veressä olevan, mutta kaikki vähänkään ääntä päästävät lyömälelut on takavarikoitu :/ Meillä nukutaan 20-08 välinen aika ja rauhoittuminen alkaa kuudelta. Huuto ja kiukuttelukohtauksia ei ole, vielä

Taloyhtiön puheenjohtaja kertoi ylpeänä kuinka heidänkin yläkerrassa on pojalla sähkörummut. Rumpalia pojasta ei kuulemma kyllä tule Mutta ymmärsi tilanteen ja antoi valituslapun. Tarvisi vaan saada toinen nimi.

Aamu vähä jännittää. Mitenköhän tässä käy?

 

[motte]

Toki meteliä pitää sietää mutta joskus ns.hiljaisuuden aikaan tapahtuva kiljunta ja
juokseminen ottaa päähän. Tosin olen myös sitä mieltä että kerrostaloasujan olisi hyvä opettaa lapsillekin vähän tapoja, meillä ei juosta kotona, ei riehuta yms. Ne asiat tehdään ulkona. Eli vähän samoilla linjoilla kun päiväkodissa. Hyvin on mennyt ja ei oo tullu valituksia.
Ulos mahtuu ääntä, vai mitä?

Ensimmäinen vähänkin järkeä sisältävä kommentti tässä ketjussa.

 

[neiti Dina]

taloissa on eroja. Kannattaa naapurisovun nimissä miettiä lattiamateriaalit ja käyttää paljon mattoja. Meidänkin rivarissa viereisessä kämpässä juoksi 3 tenavaa, ja meidän kämpässä se kuullosti siltä kuin ois seinää hakattu klo 08-22

 

[kokenut saman]

voi luoja me ollaan saatu mistä milloinkin valitusta,,

huipuin oli kun isännöitsiä tuli ja sano ihan pokkana että naapureita häiritsee kun sä vollotat täällä päivin ja öin.. mä siihen että en mä kyllä oo itkenyt
juu no selvis että se oli tuo mein 1kk ikänen vastasyntynyt poika..

mutta sitten ollaan lähes joka kerrostalossa saatu valitusta mistä millonkin

yhdessä kerrostalossa hakattiin harjalla kattoon jos meiltä kuulu lasten melua itse kännispäissään tappelivat ja huusivat mut auta armias jos mein 1v kolautti jonkun lelun lattiaan ni jo kuulu nakutus..
se oli kuulemma myös mein vaunujen vika kun alakerran seinistä oli maalit lähtenyt vaikka ikinä siinä pidetty vaunuja vaan portaiden alla
tai mun polkupyörä oli väärässä paikassa kun en tiennyt että pyörävarastossakin pitää aina samalle paikalle ajaa pyörä..pari kertaa oli mun rengas puhkastukin..

toisessa kerrostalossa olikin sitten yläkerran naapurit jotka tiputtivat muutaman kerran kirjeen.
on kyllä rasittava asua sellasessa kerrostalossa missä ei muita lapsiperheitä asu. pitäs hiipiä sukkasillaan ja patteritkin vähintään vuorata patjoilla..

 

[jep]

Kyllä kerrostaloasujan tulee sietää normaaleja ääniä joka lähtee lasten leikeistä, itkusta yms. Eri asia on sitten se, kun esim tutuilla on sellainen Plaston muovimopo jolla pojat vetävät ympyrää laattalattialla... Tätä harrastavat pitempiä aikoja (koska siitä lähtee "kiva" ääni). Siitä ymmärrän kyllä kun alakerrasta olivat vinkanneet josko sen mopon vois viedä pihaleikkeihin.

Peesi! Vauvan itku ja vielä ton ikäisen juokentelu kuuluu normaaliin elämään. Vähän isompaa sit jo tuleekin totuttaa kerrostalon tavoille. Periaatteessa päivällä saa pitää ääntä. Muut kannattaa silti ottaa huomioon ja yrittää pysyä väleissä naapureiden kanssa niin on kaikin puolin mukavampaa

Yleensä aina joka talossa löytyy joku, joka häiriintyy naapurin äänistä. Mut tossa tilanteessa ei kannata hermostua enempää, jos kerran isännöitsijäkin teidän puolella.

 

[uh]

Minusta se riittää että yöllä on hiljaista, mutta osa päivästäkin pitäisi pystyä elämään ns. siivommin. Meidän yläkerrassa on useampi lapsi ja tuntuu että vanhemmat eivät juurikaan yritä estellä muksujaan- meteli tunkee läpi ja kun sitä jatkuu aika myöhään niin...

 

[Tympii]

Jump jump jump jump jump jump jump...................
jump jump jump jump jump jump jump...................
Itsekin kahden lapsen äitinä olen vienyt lapset päivisin ulos purkamaan energiaa ja huolehtinut muilla tavoin siitä, että touhua on tarpeeksi. Sisällä ei olla juostu. Mielestäni se kuuluu ihan normaaleihin tapoihin. Vahinkojakin sattuu jos sisällä juostaan. Ja jos ulkona on kavereiden kanssa saanut riehua niin sisällä sitten tyydytäänkin rauhallisempiin leikkeihin ja peleihin ja lukemiseen. Mutta siis yläkerran lapsi menee että jump jump jump jump aina vaan. Aluksi juoksua kesti puolille öin ja pari ekaa iltaa muutettuani odotin, että varmaan joku loma kun näin myöhään saa juosta. Mutta pakko siitä oli sitten käydä sanomassa kun tuntui olevan heillä normaali meininki. Nyt ei juosta enää (yleensä) klo kymmenen jälkeen mutta päivisin jump jump jump jump jump on vaan aika väsyttävää. Normaali elämän ääniä kuuluu naapureista ja käytävästä mutta tämä jatkuma jump jump jump jump jump on se mikä tympii. Joo voinhan aina myydä juuri ostamani asunnon ja muuttaa korpeen niin ei äänet häiritse...

 

["Jennis"]

Kyllä minuakin (tahatonkin) meteli häiritsee. Siksi en asukaan kerrostalossa.

 

[sivusta seurannut]

kaverilla on reilun vuoden ikäinen poika ja he asuvat vahnassa kerrostalossa. muutama kuukausi sitten alakertaan juuri samalle kohdalle muutti kaksi lasta, kaksi isoa koiraa ja hippi-isä & nyssykkä-äiti. siitä alkoi sen taloyhtiön riemu; tämän kaverini seinänaapuri hakkaa seiniä, huutelee vessassa, joku/jotkut tekee ilmoituksia isännöitsijälle yms muuta mukavaa. ja KAIKKI tämä on niiden kakkoskerroksen vapaallakasvatuksella olevien "ilopillereiden" takia. olen moooooonta kertaa todistanut sitä kiljumista (siis ihan kuin siellä sikaa tapettais), koirien räkyttämistä aamusta iltaan, pyykin pesua puolen yön jälkeen niin että koko talo tärisee (=linkoo).. ei siinä että lapset leikkii ja koira haukkuu sillon tällön mutta se on sanoin kuvaamattoman hirveen kuullosta..

 

["vieras"]

Musta on mielenkiintoista miten monet vetää herneen nenään jos naapurin koira haukkuu yhtään, mutta pennut saa muka mekastaa vaikka kuinka helvetisti kun se "kuuluu normaaliin elämään". Joku raja siinäkin pitäisi olla. Ei normaalit äänet haittaa, mutta mua kyllä ärsyttää enemmän kurittomat pennut kuin haukkuvat koirat. Eniten kyllä ärsyttää humalaiset aikuiset, jotka laulaa viikonloppuöisin.

Mulla ei muuten ole koiraa eikä lapsia enkä edes koskaan laula viikonloppuöisin.

 

["meeri"]

Miks sisällä pitäis juosta?

 

[pumputi pum]

Meeri, niinpä! Muistan omasta lapsuudestani kuinka sisällä juokseminen oli kiellettyä ettei alakerran vanha sairas täti häiriinny. Ulkona sai sitten pomppia tasajalkaa ja juosta.

Jatkuva huuto, pauke ja meteli aamusta iltaan eivät ole normaaleja elämisen ääniä. Lapsiperhe pystyy kyllä elämään häiritsemättä kohtuuttomasti muita ihmisiä.

 

["Mymmeli"]

Juuri tälläkin hetkellä kuuntelen yläkerrasta kuuluvaa jyskettä ja kiljumista, eikä siinä mitään, kyllähän lapsista saa ääntä lähteä. Lasten pitää saada leikkiä ja "olla kotonaan kuin kotonaan".
Mutta: saako sitä ääntä lähteä siltikään aamusta iltaan ihan järjettömällä voluumilla? Kuinka voisin asiasta yläkerran perheelle mainita niin, ettei kukaan vedä herneitä nenäänsä? Tuntuu, että lasten metelöinnistä ei saa sanoa mitään, mehän olemme lapseton pariskunta, emmekä vaan voi ymmärtää. Kai lasten metelöinnillekin on joku raja oltava? Viestiketjua lukiessa tulee tunne, että pitäisi sitten kai vaan muuttaa maalle. Jännä juttu, lasten meteli saa terrorisoida naapureita päivästä toiseen ja siihen puuttuminen tuntuu olevan suorastaan tabu.

 

[öglsE]

Meidän talosta tehtiin slummi.. Reilu vuosi sitten alkoi muuttamaan näitä metelöijiä samaten alkoi normaalia asumis viihtyvyyttä ja rauhaa haluavat paeta tätä kiusaa.. nyt ei asu enää kun rappuun kusijoita miten tässä näin kävi vuokra on korkea joten oletin ihmisten arvostavan viihtyisää kerrostaloa ja eivät riko sotke yhteisiä tiloja.. miten ihmeessä rauhallinen viihtyisä asuinympäristö pilattiin? Mistähän löytyisi rauhallinen talo jossa ei tarvitsis pelätä sydänkohtausta hullujen metelöinnin takia. Normaalit äänet on erikseen ja niitä mielelläni kuuntelen sekopäistä riehumista ovien paiskomista seinien potkimisiä juoksu-ääniä sisällä en pidä normaalina eikä ne valehtelulla sellaisiksi muutu.

 

[vierailija]

Minun mielestä lapsista lähtee ja saakin lähteä ääntä, mutta tietty raja siinäkin pitäisi olla.
Ei ole oikein, että lapset esim. Kokoajan sisällä ollessaan juoksee, pomppii, tömistää, kiljuu, jyrää esineitä lattiaa vasten tms.
Vanhempien pitäisi osata huomioida, että kerrostalossa asuu muitakin ja opettaa lapsilleen käytöstapoja. Ei ne pikkuset lapset sitä itse tajua, että joku asia kuuluu alakertaan niin hyvin.
On todella kurja, jos naapuri ei voi omassa kotonaan elää rauhassa... Lukea, ottaa päikkäreitä, katsoa telkkaria tms. ilman häiriötä. (Muuten kun korvatulpat korvissa tai telkkari niin isolla, että häiritsee itse naapureita).
Ja, jos jonkun mielestä lapset saa mekastaa miten sattuu naapureita häiriten joka päivä tunti tolkulla niin miksei sitten koirakin saa haukkua?

 

[vierailija]

Nämä on hankalia asioita. itse edustan kärsivää osapuolta - ollaan kuunneltu alkuun uuden naapurin lapsenkasvatusmetodia, jossa parivuotias lapsi laitettiin yksinään "rauhottumaan" (huutamaan) omaan huoneeseen. Kuunneltiin sitä sitten aikamme, lapsen jokapäiväinen itkuhuuto on erittäin stressaavaa, hätä on aito siitä onko lapsella kaikki hyvin! Otettiin yhteyttä (yritin käydä pariin kertaan oven takana, ei vastausta), ja saatiin selvitys että lapsella uhma. aha.

No, he muuttivat käytäntöään, lapsi ei enää huuda tunteja illassa, mutta päivittäin kylläkin. Välillä tietty myös öisin. Ja kaikki kuuluu. ongelma on se, että asunno(i)ssamme ei sisäisesti tuo ääni niin kuulukkaan seinien lävitse. esim, minä en kuule miestäni huoneesta toiseen, joten öiseen aikaan lapsi saa huutaa hyvän matkaa itsekseen ennenkun vanhemmat tähän virkoavat. Kerrosten välillä ääni kuitenkin välittyy aivan samalla tasolla kun olisi omassa makkarissa huudettu.

Jossakin vaiheessa metelin taso nousi moninkertaiseksi ja syykin selvisi: koiranpentu. Jolla on leluna jokin lattiaa pitkin vierivä, ihanan mukavasti koliseva asia. ja pallo toki. Meillä kotona kuulostaa, että asuttaisiin junaraiteiden alapuolella, niin mukavasti ympäri kämppää kierivän lelun meteli kuuluu, päivittäin.

Että näissä on aina kaksi puolta, harvoin kukaan huvikseen valittaa (vaikka toki niitäkin on). Itsellä alkaa olla voimat hyvin vähissä asian suhteen kun herään monena aamuna viikossa tähän koiran leluun. Sain juuri diagnoosin että olen hullu. tältä naapurilta siis, kun kehtasin valittaa, ettei ennen aamu kuutta jaksa kuunnella meteliä...

Olenkin varmasti hullu, mutta vain olosuhteiden pakosta. Aiempi yläkerran lapsiperhe noudatti näitä kerrostalon "kirjoittamattomia" sääntöjä, eli ottivat huomioon, mitä asioita tehdään sisällä ja mitä ei. Kerrostaloelämään kuuluu äänet, mutta siihen kuuluu myös tietynlainen yhteisöllisyys ja toisen aseman ymmärtäminen.