V
vierastan
Vieras
Hermot menee mieheen. Mies ei tee kotona oikeastaan mitään. Kauhealla narinalla voi viedä roskapussin tai joskus harvoin tyhjentää tiskikoneen. Aika menee joko tietokoneella pelatessa tai nettivideoita katsellessa. Töistä tultuaan mies asettuu koneen eteen eikä liikahda ennen kuin lapsella on iltapesun aika ja tarvitsee nukuttaa. Vaipan mies vaihtaa pyytäessä mutta ei koskaan heti vaan vaikka vasta tunnin päästä.
Minulle jää kaikki siivoaminen, tiskaus, pyykinpesu yms. Kun lähdetään ulos niin joudun huolehtimaan kahvinkeittimet, televisiot yms. pois päältä ja tietenkin huolehtimaan että kaikki tarpeellinen tavara on mukana. Mies ottaa lapsen kainaloon ja vain kävelee ovesta ulos. sitten valittaa että minulla aina kestää.
Lapsen hoito on lähinnä puolen tunnin riehumistuokio ja muuten lapsen pitäisi olla vain yksinään eikä häiritä pelaamista ym. Asunto on aina sotkuinen ja en jaksa siivota joka päivä. Minulla rv 33 ja raskaus on ollut rankka.
Mies ei koskaan herää viikonloppuaamuina aikaisin vaan vasta 12 aikaan. Minun täytää nousta joka päivä viimeistää klo 7 koska lapsi herää silloin. Miehen mielestä minäkin voisin jatkaa nukkumista ja jättää 2-vuotiaan yksin touhuamaan ja huutamaan nälissään vaippa märkänä. Teen itse asioista ongelman, miehen mielestä.
Mies ei koskaan mene lapsen kanssa ulos vaan se on aina minun tehtäväni. Joskus viikonloppuisin käydään leikkipuistossa perheenä. silloinkin minun pitää anoamalla anoa että lähdettäisiin ulos.
Ennen lapsen tuloa, mies osallistui kotitöihin säännöllisesti, mutta ei enää. En tiedä mitä teen kun vauva syntyy. Jo nyt olen hermoraunio täällä sekaisessa kodissa uhmaikäisen lapsen ja ison mahani kanssa.
Olen yrittänyt puhua asiasta miehelle mutta hän ei kuuntele eikä muuta tapojaan. Tuntuu että minua on huijattu: Mukava mies on muuttunut laiskaksi ja itsekeskeiseksi. Tällaisen miehen kanssa en perustanut perhettä vaan ihan toisenlaisen.
Miehelle ykkösasia on tietokone ja oma napa. Jos joku hänen ystävänsä pyytää apua on hän salamana paikalla ja auttaa ilman korvausta. Mutta tätä omaa perhettään ja vaimoaan hän ei auta
Tuntuu että tällaisen asian vuoksi eroaminen on liioittelua koska yksin en pärjäisi yhtään sen paremmin. Mies ei lyö, ei hauku, ei juo eikä roiku baareissa ja riitelee harvoin.
Tiedän että olen itse valinnut mieheni, mutta olisin toivonut että 4 vuotta sitten olisin tiennyt millainen miehestäni oikein vuosien aikana tulee. Tällaista miestä en olisi valinnut lasteni isäksi. Terapiaan miestä ei saa koska kaikki psykologia on "paskaa" ja muutenkin lukeneet ihmiset hänen mielestään aivan turhia.
Kiitos että sain purkaa sydäntäni. mitään neuvoja tähän tilanteeseen ei kai ole. Pakko vain jaksaa päivästä toiseen hamaan kuolemaan asti. Ehkä 20 vuoden päästä helpottaa...
Minulle jää kaikki siivoaminen, tiskaus, pyykinpesu yms. Kun lähdetään ulos niin joudun huolehtimaan kahvinkeittimet, televisiot yms. pois päältä ja tietenkin huolehtimaan että kaikki tarpeellinen tavara on mukana. Mies ottaa lapsen kainaloon ja vain kävelee ovesta ulos. sitten valittaa että minulla aina kestää.
Lapsen hoito on lähinnä puolen tunnin riehumistuokio ja muuten lapsen pitäisi olla vain yksinään eikä häiritä pelaamista ym. Asunto on aina sotkuinen ja en jaksa siivota joka päivä. Minulla rv 33 ja raskaus on ollut rankka.
Mies ei koskaan herää viikonloppuaamuina aikaisin vaan vasta 12 aikaan. Minun täytää nousta joka päivä viimeistää klo 7 koska lapsi herää silloin. Miehen mielestä minäkin voisin jatkaa nukkumista ja jättää 2-vuotiaan yksin touhuamaan ja huutamaan nälissään vaippa märkänä. Teen itse asioista ongelman, miehen mielestä.
Mies ei koskaan mene lapsen kanssa ulos vaan se on aina minun tehtäväni. Joskus viikonloppuisin käydään leikkipuistossa perheenä. silloinkin minun pitää anoamalla anoa että lähdettäisiin ulos.
Ennen lapsen tuloa, mies osallistui kotitöihin säännöllisesti, mutta ei enää. En tiedä mitä teen kun vauva syntyy. Jo nyt olen hermoraunio täällä sekaisessa kodissa uhmaikäisen lapsen ja ison mahani kanssa.
Olen yrittänyt puhua asiasta miehelle mutta hän ei kuuntele eikä muuta tapojaan. Tuntuu että minua on huijattu: Mukava mies on muuttunut laiskaksi ja itsekeskeiseksi. Tällaisen miehen kanssa en perustanut perhettä vaan ihan toisenlaisen.
Miehelle ykkösasia on tietokone ja oma napa. Jos joku hänen ystävänsä pyytää apua on hän salamana paikalla ja auttaa ilman korvausta. Mutta tätä omaa perhettään ja vaimoaan hän ei auta
Tuntuu että tällaisen asian vuoksi eroaminen on liioittelua koska yksin en pärjäisi yhtään sen paremmin. Mies ei lyö, ei hauku, ei juo eikä roiku baareissa ja riitelee harvoin.
Tiedän että olen itse valinnut mieheni, mutta olisin toivonut että 4 vuotta sitten olisin tiennyt millainen miehestäni oikein vuosien aikana tulee. Tällaista miestä en olisi valinnut lasteni isäksi. Terapiaan miestä ei saa koska kaikki psykologia on "paskaa" ja muutenkin lukeneet ihmiset hänen mielestään aivan turhia.
Kiitos että sain purkaa sydäntäni. mitään neuvoja tähän tilanteeseen ei kai ole. Pakko vain jaksaa päivästä toiseen hamaan kuolemaan asti. Ehkä 20 vuoden päästä helpottaa...
en tiia mika auttais, mutta musta taysin kasittamatonta vastuuttomuutta mieheltas! Kuulostaa hyvin lapselliselta toiminnalta, tuo ei kai ole halunnut perhe- elamaa??! :hug:
