Valitusta neuvolasta

[nyt harmaana]

Musta tuntuu et kohta menee neuvolantädin kanssa sukset ristiin. Viimeksi meinasi jo savu nousta korvista hänen neuvojensa kanssa, mutta onneksi tyydyin taas toteamaan et joo joo.

Neuvolan tädin mielestä lasten kasvatus on jatkuvaa valtataistelua vanhempien ja lapsen välillä. Lapset siis tekevät kaikkensa saadakseen vanhemmiltaan etuoikeuksia joista heidät on sitten vaikea saada luopumaan.

Esimerkki: Tädin mielestä oli järkyttävää että esikoinen 1v. nukkuu perhepedissä. Missä vauva sitten nukkuu kun syntyy? No vauva "halusi" nukkua pinniksessä (ei ole koskaan tykänny nuukkua vieressä) ja täti oli tyytyväinen, "kun opetimme vauvan nukkumaan omassa sängyssä" Täti oli kauhuissaan kun esikoinen 2v. nukkui edelleen perhepedissä "ei se ikinä suostu luopumaan tuollaisista etuoikeuksista". Esikoinen siistyi ilman ongelmia 2,5v ikäsenä omaan sänkyyn ja on pysynytkin siellä (vaikka saisi toki tulla viereenkin) koska oli valmis siirtymään omaan sänkyyn =)

Esimerkki: Tädin mielestä on huolestuttavaa että lapsemme nukkuvat 9 asti aamulla. "entäs kun niitä pitää viedä hoitoon aamulla" täti kyllä tietää että olen hoitovapaalla vielä 1,5v . Lisäksi kun menevät hoitoon, niin ei niitä tarvii ennen 10.30 viedä hoitoon. "mutta kouluun pitää herätä aikaisemmin, eivätkä lapset sitten halua herätä aikaisin jos ovat tuolleen tottuneet nukkumaan" vanhin lapsistamme on alle 3v

Esimerkki: Molemmat valvoivat vastasyntyneinä yöllä 2 asti. " ei saisi antaa tuolla lailla valvoa. kun oppivat tuollaisiin etuoikeuksiin että yöllä seurustellaan, niin eivät ne rupeakaan nukkumaan yöllä. pitäisi olla säännölliset rytmit" Kyse oli alle 3kk ikäisestä vauvasta Täti ei varmaan ole koskaan kuullut lapsentahtisuudesta? ja mainittakoon että vauvan kanssa ei seurusteltu yöllä, oltiin seurana ettei lapsen tarvinnut yksin olla. Lisäksi molemmat ovat ihan itsestään pikkuhiljaa siirtäneet unirytmiän niin että nkyisin menevät 22 aikaan nukkumaan ja tähän mitään unikouluja ole tarvittu ja kuten nytkin voi huomata, äitikin on yökukkuja ja aina olen ollutkin

Ja vastaavia esimerkkejä piisaa vaikka kuinka. Mä en tajua miten kukaan ammatti ihminen voi väittää että alle 3kk vauvalla pitäisi olla joku tarkka unirytmi? Tai että 2kk vauva yrittäisi tietoisesti hankkia itselleen jotain etuoikeuksia :| Maalaisjärjen käyttö on kielletty ja kaikki toiminta pitäisi tehdä pilkun tarkan minuuttiaikataulun kanssa, että lapsilla olisi säännöllinen rytmi. On meidän lapsilla suht säännöllinen rytmi joka muotoutunut oikeastaan ihan itsestään lapsen tahtisesti elämällä. Päiväunet ovat suunnilleen samaan aikaan joka päivä, mutta jos joskus tulee puolen tunnin heitto siihen niin ei se maailmaa kaada =) jne. enkä mä rupea herättämään alle 3v lapsia klo 7 joka aamu sen takia että vuosien päästä alkaa koulu :kieh:

Ymmärtääkö joku miksi lasten kanssa pitäisi käydä kokoajan jotain valtataistelua? Kyllä meillä menee ilman suurempia taisteluita se että aikuiset päättää isommista asioista ja lapset sellaisista jotka on heidän ikätasolleen sopivia: haluatko kissa paidan vai heppa paidan päälle? kun äiti/isä on sanonut että nyt puetaan. banaani vai päärynä jogurtti? kun vanhemmat on sanonu et nyt syödään välipala..... Tottakai uhmaikänen saa omia raivareitaan, mutta en ole kokenut sitä valtataisteluksi että uhmaikäinen vastaa joka asiaan EI tai EN Ehkäpä me olemme huonoja vanhempia ja lapsista kasvaa nuorisorikollisia kun meillä ei lasten tarvitse hakea huomiota kiukuttelemalla (saavat sitä kyllä muutenkin) vaikka neuvolan täti on sitä mieltä että kun esim. kieltäytyy syömästä jotain ruokaa, niin lapsi hakee sillä vaan huomiota?

 

[sanoisin, että]

aika pitkä kirjoitus tähän aikaan yöstä.

Yleisvaikutelmaksi tuli, että pöllö on teidän neuvolan th.

 

[ap]

niin tais tulla, mut ku kävi niin ketuttamaan se tätsy, niin jonnekin piti purkaa

 

[vieras]

no huh huh.Onpa tädillä mielipiteitä. Mun mielestä teidän toiminnassa ei ole mitään vikaa.
Meillä vähän sama meininki kotona. En ymmärrä minuutti aikatauluja, en ymmärrä aikaisia aamuja jos nukuttaa.Kouluun menoon on vielä vuosia.Kyllä ne lapset sitten ehtii herätä aikasin aamulla vaikka kuinka monta vuotta siitä eteenpäin.

Perhepeti on meillä ollu paras ja toimivin ratkaisu joka vauvan kohdalla ja ovat nukkuneet siellä n.1v3kk-1½v kunnes seuvaava vauva on syntynyt. Ei ole ollut ongelmia siirtyy omaan sänkyyn. Viereen saa tullaa nytkin.Viime yönä nukkuin 3½ v vieressämme. Musta on vaan ihanaa,että haluavat tulla viereen.On varmasti aika jolloin äidin poika ei enää haluu tulla viereen tai antaa pusuja ja haleja ja istua sylissä.
Seuraava vauva kun syntyy nukkuu varmasti perhepedissä.
Eilen mentiin nukkuu koko perhe 22-22.30 aikaan.Aamu kyllä alkoi normaalia aikasemmin,mutta sitten nukutaan pitemmät päiväunet.
miks pitäis stressaa joka asiasta.Mun mielestä lasten kanssa kotona oleminen on ihanaa.
Ainut mitä en näin viimisillään raskaana jaksa on kolmen pienen lapsen sotkujen siivoomista. Ainaista pyykinpesua,imurointia ja ruuanlaittoa.

 

[vieras]

Mä en yhtään kestäis tollaista neuvolatätiä. On ammattitaito aika hukassa. Ei ole kuullutkaan vauvantahtisuudesta muista asioista puhumattakaan. Taitaa kuulua täysin eri koulukuntaan kuin "perhepetiläiset". Lastenpsykiatri Jukka Mäkeläkin sanoo, että läheisyys auttaa vauvaa kasvamaan itsenäisyyteen jne.

Saanko kysyä kuinka vanha tuo neuvolatäti on? Ja missäpäin tuollaisia neuvoja saa?

 

[vieras]

Ruotsalainen lääkäri ja käyttäytymistutkija Tomas Ljungberg kirjoittaa vihkosensa alussa, että käsitys siitä, miten lapsia tulisi hoitaa, on vaihdellut eri aikakausina ja eri kulttuureissa paljon. Välillä on oltu sitä mieltä, että lapsi on jätettävä omiin oloihinsa, jotta hän kehittyisi itsenäiseksi. Välillä taas väitetään, että lapsi voi parhaiten, kun saa olla fyysisesti lähellä aikuista. Toisinaan on suositeltu imetystä neljän tunnin väliajoin, toisinaan taas lapsentahtista imetystä lapsen oman halun mukaan. Joskus lapsia on imetetty useita vuosia, joskus imetys lopetettu jo parin kuukauden jälkeen. Mistä voimme tietää, mikä on oikea tapa, jos vaistomme eivät sitä kerro?
Ljungberg etsii ja esittelee luonnollista, luonnonmukaista tapaa hoitaa lapsia. Hän tutkii ihmisen biologista alkuperää, ja perustelee biologian, humaanietologian ja evoluutiopsykologian avulla sitä, mikä tapa hoivata jälkeläisiä on ihmislajille luontainen.

Ljungbergin mukaan yhteiskuntamme on pahasti vinksahtanut ja vieraantunut. Monet pulmat lasten kanssa vältettäisiin, jos etsittäisiin luonnonmukaisempaa tapaa olla lasten kanssa. Vihkosensa lopuksi Ljungberg listaa näitä tapoja. Mitä nykyäiti tai -isä voi yrittää tehdä? Voi esimerkiksi, Ljungberg kirjoittaa, yrittää olla tunteva ja herkkäkuuloinen lapsensa viestien suhteen. Kiirettä olisi hyvä välttää ja antaa aikaa vanhemman ja lapsen tunnesuhteen muodostumiselle. Vanhemman pitäisi olla lapsen saatavilla - myös kantamista Ljungberg suosittelee, kun lapsi on pieni. Samoin hän suosittelee nukkumista yhdessä lapsen kanssa.

Viimeiseksi hän vielä kehottaa - erilaisten oppien ja teorioiden sijaan - vanhempia kuuntelemaan sisintään ja omia tunteitaan. "Kun seuraamme omia tunteitamme, seuraamme biologisia juuriamme ja annamme lapsillemme luonnollisemman ja alkuperäisemmän elämän alun", hän kirjoittaa. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apljungberg.html

 

[vieras]

Aiemmista AP-esittelyistä tutulla tavalla Granju suosittaa, että lasta ei jätetä yksin öiseen aikaan. Perhepeti voi taata paremman unen koko perheelle, kun vauvan yöheräämiset vähenevät. "Please, please, please don't Ferberize your baby", Granju kirjoittaa - Dr. Richard Ferber on amerikkalainen lääkäri, joka on kirjoittanut Babywise-oppaan, jossa suosittelee huudattamisunikoulua vauvoille parempien yöunien takaamiseksi.

Granjun mukaan vauvan jättäminen yksin huutamaan on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi, Granju kirjoittaa, huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.

Juliana, yksivuotiaan tyttären äiti, kertoo kokemuksensa huudattamisesta, "Ferberin metodista".

"Ferberin metodi oli itse asiassa syy, joka muutti meidät AP-vanhemmiksi. Kokeilimme sitä, kun Jenna oli puolivuotias, vaativa ja suuritarpeinen vauva. Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.

Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen. No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.

Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta. Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa. Olen todella iloinen, että löysin Tri Searsin kirjan ("The Fussy Baby: How To Bring Out the Best in Your High-Need Child", Signet 1989). Se muutti elämämme." (Juliana)

Granju lainaa myös AP-guru Searsia kirjassaan:

"Kysymys: Olen kuullut, että jos vauva tottuu nukahtamaan rinnalle tai isänsä syliin, hän ei herättyään osaa nukahtaa itsekseen. Onko tämä totta?

Tri Searsin vastaus: Totta, totta - ja entä sitten? (---) Vauva on pieni vain lyhyen aikaa, ja tänä aikana luodaan luottamuksen perusta. Mieti, mitä tapahtuu, jos vauva herää yksin ja hänet pakotetaan, ennen aikojaan, rauhoittamaan itse itsensä. Koulukunta, jonka mukaan vauvan pitäisi oppia rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan ilman äidin ja isän apua jo ihan pienenä, jättää huomiotta tärkeän asian lapsen kehityksessä: tarve, joka on tyydytetty varhaislapsuudessa, poistuu. Sen sijaan tarve, jota ei ole tyydytetty, ei koskaan poistu kokonaan, vaan ilmenee myöhemmin 'kiintymishäiriöinä': aggressiona, kiukkuna, eristäytymisenä tai vetäytymisenä ja kurinpito-ongelmina. Meillä on käytännön nyrkkisääntö: ensimmäisen vuoden aikana lapsen halut ja tarpeet ovat yleensä yhtä." (lyhentäen suomennettu) Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html

 

[Kolmen äitee]

En allekirjoita neuvolatädin muita väitteitä paitsi sen, että yöllä ei seurustella , ei edes pienen vauvan kanssa. Yöllä nukutaan.

 

[vieras]

En allekirjoita neuvolatädin muita väitteitä paitsi sen, että yöllä ei seurustella , ei edes pienen vauvan kanssa. Yöllä nukutaan.

Peesi tähän. Jännä että tuollaisia kivikautisia neuvolantätejä on vielä olemassa...

 

[Ap]

Kiva kuulla että muutkin ovat samaa mieltä tätsykän toiminnasta, kun välillä alkaa jo itselle tulla olo että tekee kaiken väärin :/

Etelä Suomesta tällanen löytyy, eikä tuolla ikääkään ku varmaan max. 40v

Tekisi tosiaan terkalle hyvää lukea vaikka nuo vieraan kirjoittamat tekstit Meillä tosiaan perhepeti oli ihan ehdoton ratkaisu esikoisen kanssa, jos halusi itsekin nukkua. Kuopus taas oli tyytyväisempi omassa sängyssään joka oli sivuvaununa meidän sängyn vieressä.

 

[zuku]

onpa erikoista käytöstä neuvola-tätiltä.. ei kaikkia lapsia/vanhempia voi laittaa samojen raamien sisään! On tainnut neuvola tädillä elämän todellisuus karata käsistä.. tietty on perheitä/lapsia, jotka elävät minuttiaikataulun mukaan, ja se käy heille, mutta ei kaikille.
Meillä taas tuo perhepeti ei ole toimunut.. toki pienempänä laps sai nukahtaa meidän väliin, jos uni ei omassa sängyssä tullut ja edelleen saa viereen tulla, mutta me kaikki kolme olemme sen verran levottomia nukkumaan, että parempi että laps nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä meidän sängyn vieressä..