Väljähtynyt avioliitto

[vg,g,x]

oo onnellinen että sulla on mies joka huolehtii susta ainakin taloudellisesti. Minä en kyllä tuollaista vikisijä akkaa katsois kauaa. Saatana ku vituttaa tollanen.
Oisitko sitten esim tyytyväinen jos miehesi heittäis veivinsä. Ei tarttis nupista kuka siivoo ja käy töissä Saisit tehd kaiken ihan itse ja rauhassa... Mukavaa

 

[dzzz]

Täällähän keskustelu käy kuumana. Ohjeita tulee pilvin pimein, mutta eipä ap:tä näy ei kuulu!

Oliko sittenkin provo, vai kävikö niin ettei kestä keskustelua ja kannanottoja, vai rupesiko koko asia tuntumaan yhtäkkiä niin niin pieneltä VAI tapahtuiko IHME, että se mies rupesikin yks kaks sitä hellyyttä antamaan oikein olan takaa ja enää ei aika riitä kirjoitteluun....toivotaan niin!

 

[?]

Siis ymmärsinkö oikein, että miehesi käy raskaassa työssä ja sinä olet kotiäiti? Siis kotiäidin toimenkuva on kodinhoitaminen. Lisäksi lasten hoito kun mies on työssä, iltaisella toki lastenhoito on molempien juttu. kotiäiti siivoaa, pyykkää, tiskaa yms. kodin viihtyvyyttä ylläpitäviä toimia. Mieshän huolehtii omassa työssään siitä, että sinulla on se koti, pöydässä leipää. Eli mielestäni on väärin vaatia työssäkäyvää tekemään kotitöitä, jos toinen on kotona tittelillä kotiäiti tai koti-isä. Se puolison palkkahan mahdollistaa hyvin sen sinun kotona olemisen. Toki, lapsi on jo yli vuoden, niin voithan kokeilla myös sitä, miltä tuntuu raahata väsynyttä lasta hoitoon, olla päivä töissä ja illalla tehdä miehen kanssa yhdessä kotitöitä tai pahimmillaan siitäkin huolimatta yksin.
Enemmänhän teille jää perheenä aikaa tehdä kivoja juttuja kun ei yhteisiä iltoja vaivaa mikään kotityöt, varmasti ehdit ja olisi syytä myös jaksaa tehdä ne sinä aikana päivällä kun miehesi on palkkatyössä.
Ongelma lähinnä on vain se, että mitä te sitten tekisitte niiden monien tuntejen aikana, jolloin teillä on mahdollisuutta viettää aiaka perheenä. Siinä on ydinongelma, johon sun mielestäni kannattaisi keskittää ajatuksesi, eikä niihin miehen osallistumisiin kotitöihin.
Koko perheenä voisitte esimerkiksi käydä uimassa, kyläilemässä, kutsua itse vieraita, metsäretkillä, kävelyillä jne.
Ja halutessanne tehdä kaksin jotain, niin kyllä toisetkin osaavat hoitaa lastanne yön yli eikä vain paria tuntia kerrallaan. Eli avuliaita ystäviä tai mannerheimin lastensuojeluliiton lapsenvahti??? ja jos ette halua koko yötä olla lapsen luota pois, niin miten olisi illan reissu esim. leffaan ja syömään tai johonkin yhteiseen harrastukseen, johon ei vielä 1-vuotiasta voi ottaa mukaan.
Nykyisellä menollanne voit olla varma, että ennen pitkää te ette voi sovussa puhua edes siitä jauhelihasta tai lapsesta, eikä teillä enää ole mitään haluakaan tehdä toisen kasnsa mitään kun toinen on jo aivan vieras ihminen, sitten pahimmillaan kuvioihin tulee pettämistä (paljon todennäköisempää pareilla, jotka ovat teinistä asti olleet yhdessä ilman suurempia kokemuksia muusta elämästä) ja lopputuloksena ero. Eli tosi hyvä, että olet huoamnnut jotain olevan vialla ja sinulla ainakin tuntuu olevan halua muuttaa asiat ennen kuin on myöhäistä. Toivottavasti miehelläsikin on haluja.
saattaa olla että kirjoitukseni kuullostaa tylylle, mutta asioiden suoraan sanominen on joskus tylyä.
Parempaa huomista toivotellen, ?

 

[Äiti ja Vaimo]

dzzz: Enpä ole joutanut käydä kommentoimassa, kun minulla on tätä muutakin elämää kuin netissä roikkuminen Ja toisekseen kyllästyttää hirveästi toistaa samoja asioita miljoona kertaa, kun ihmiset eivät lue ketjua kokonaan läpi.

Ei, minulla ei ole mahdollista saada lapselle hoitajaa. Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, enkä tunne täältä vielä ketään. En voi noin vain ottaa mll:stä hoitajaa, koska lapsi vierastaa aivan tolkuttoman paljon. Vakihoitajan toki voisi hommata, joka pari kertaa viikossa hoitaisi tyttöä, ja näin ollen tulisi tutuksi tytölle. Mutta ketä tahansa mll:n hoitajaa en noin vain ottaisi tänne meille kotiin tyttöä YÖKSI hoitamaan. Jonkun tutun kyllä voisin helpostikin ottaa, mutta kun niitä yöhoitajia tytöllemme ei vain löydy mistään!

Ja en missään vaiheessa varsinaisesti ole pitänyt ongelmana sitä, että minä teen kaikki kotityöt. Oleellisimman asian olette jättäneet huomioimatta (siis sen, että kaipaan hellyyttä) ja takerrutte yhteen sivulauseeseen. Jossain aiemmassa viestissä mielestäni jo sanoinkin, että YMMÄRRÄN erittäin hyvin miestäni, 13 tunnin työpäivän jälkeen ei varmaan hirveästi ole energiaa tehdä kotitöitä. Arvostan sitä, että mieheni käy töissä ja mahdollistaa näin minulle tilaisuuden olla kotona pienen tyttömme kanssa. Siksi minusta on ihan oikeutettua, että MINÄ teen kotityöt. Mutta olettaisin kuitenkin, että viikonloppuisin mies edes veisi ne roskat joskus ulos, ripustaisi pyykkiä tai edes joku kerta viikonloppuna syöttäisi lapsen, vaihtaisi vaipan tms. NÄMÄHÄN ON PIKKUJUTTUJA! Noihin menee aikaa max pari minuuttia, mutta silti joudun kaikki nuo pikkujututkin tekemään itse. Monesta pikkujutusta kertyy yllättävän pitkä aika.

SUURIN ONGELMANI on se, että kaipaan hellyyttä. Haluaisin, että meillä miehen kanssa yhä edelleen olisi puhuttavaa toisillemme. En ymmärrä teitä, jotka sanotte etten saisi valittaa kyseistä asiaa, sillä toisilla on asiat jopa huonommin tms. Siis tästähän voisi vetää johtopäätöksen, että koskaan ei saa valittaa, ei kukaan eikä mistään, sillä AINA löytyy joku, jolla on asiat huonommin

Mielestäni hyvänyönsuukkojen yms. antaminen ei voi olla niin raskasta, etteikö sitä jaksaisi tehdä. Meidän avioliittomme on väljähtynyt, sitä samaa hellyyden ja rakkauden tunnetta ei enää ole, joka viimeiset viisi vuotta ainakin oli välillämme erittäin vahvana. Tiedän toki, että näin siinä yleensä käy, avioliitot väljähtyy, ja välillä on ""hiljaisempiakin"" aikoja. Mieheni on hyvä mies, hyvä isä, mutta koska joskus asiamme ovat olleet paremmin, niin on mielestäni ihan luonnollista kaivata sitä aikaa, kun asiat olivat paremmin, vaikka nytkin on ihan ok.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa alkuperäisen viestin kirjoittajalta, Äidiltä ja Vaimolta...

 

[Äidille ja Vaimolle]

Niin, ihmiset ovat joskus tympeitä. Ärsyttää minuakin tuo asian vierestä löpiseminen, pitkiä kirjeitä, mutta suurin osa pelkkää moralisointia.
Johtuisikohan siitä,että kukaan ei oikein tiedä, mitä tuohon enää voisi lisätä..
Kaikki on hyvin, mutta ei ole. Ja kaikkeen tilanteessasi on sinulla itselläsi niin hyvät perustelut, että niitä on vaikea kumota. Jos taas kysyisit vain sen ydinkysymyksen, eli miten avioliittoon saa hellyyden takaisin, niin sitten ihmiset olisivat todennäköisesti vaatimassa lisää yksityiskohtia, jotta voisivat perustella vastauksensa paremmin.
Vaikea tietää, mikä saisi miehen virkoamaan..Hyvä jos tietää miten oman miehen saa virkoamaan, saati sitten jonkun toisen miehen.
Suosittelen ammattiauttajaa, ja jos miehesi ei suostu esim.pariterapiaan, niin älä anna sen lannistaa, vaan mene siinä tapauksessa itse terapeutille. Sinun onnestasihan tässä on kyse, ja mieluummin se, kuin että rupeaisit esim. pettämään.

 

[Äiti ja Vaimo]

Niin, pettämistä en ole varsinaisesti edes harkinnut, en tunne siihen tarvetta. Mutta välillä sitä silti haikailee sitä vihreämpää ruohoa aidan takana, vaikka tietää ettei siihen hommaan ryhtyisi kuitenkaan

Ehkäpä tähänkään tilanteeseen ei ole ehdotonta ratkaisua, tyyliin kun teet niin ja näin, niin saatte hellyyden takaisin. Ehkä pitäisi vielä kerran puhua ja puhua, sillä se ainakin välillä, hetkellisesti auttaa, kun osaa puhua oikeaan aikaan. Ehkä pitäisi itse rohkeammin kiehnätä toisen kyljessä sohvalla, antaa ohimennen suukkoja, kuten meillä molemmilla oli aiemmin tapana. Kukapa näihin asioihin oikeaa vastausta tietää?

 

[co-star]

Olitpa saanut melkoisen vyöryn niskaasi... Huhhuh... Osalla kommentoijista oli jäänyt aloituksesikin lukematta, mutta silti on otsaa neuvoa ja syyllistää = (.

Noh, enpä tiedä osaanko itsekään ihmeitä tehdä, mutta yritän antaa oman osuuteni tähän itselleni kovin tuttuun aiheeseen, eli parisuhteen nikkaroimiseen.

Pieni lapsi on ihmeellinen. Se saa meissä vanhemmissa aikaan monenlaisia tuntemuksia. Joinakin päivinä iloa ja toisinaan suunnatonta surua ja pelkoa. Vastuun taakka kasvaa ja kasvattaa.

Vaikka on raskasta ja välillä lähes mahdotonta ajatellakaan, olisi pystyttävä järjestämään vanhempien omaa kahdenkeskistä aikaa. Pieni loma aikuisten kesken. Lapsi ei siihen kuole, vaikka joutuisi olemaan hoidossa, vieraallakin ihmisellä.

Olet oikeilla jäljillä, kun sanot, että sinun ehkä kannattaa olla itsekin aktiivisempi hellittelyissä. Aina ei voi vain odottaa, että toinen osapuoli tekee aloitteen. Joskus on itse oltava se ensimmäinen, se joka suukottaa, se joka haluaa...

 

[!!!]

Ettekö te idiootit jo tajua, että kaikki vaikeudet alkavat niistä kersoista! Onko niitä pakko pukata tähän maailmaan, kun sitten alkaa se iänikuinen valitus!

 

[hui hai]

Ja auttaisiko sen yöhoitajankaan saaminen siihen hellyysasiaan sitten mitään. Mahtaisiko tuo ukko pussata sen enempää siellä hotellinvällyissäkään, jos ei kerran kotosallakaan....

 

[Äiti ja Vaimo]

Kyllä mä vaan uskon että yöhoitajan saaminen auttaisi asiaa... Pääsisi kaikessa rauhassa ilman keskeyttämisen pelkoa herättelemään niitä haluja ja viettämään romanttista ilta... Jos se mieskin siitä sitten muistaisi, miten kivaa se silloin aikoinaan oli Seksistä ei siis ole kyse, sitä meillä kyllä on, mutta se muu hellyys...

 

[Niin tai näin]

Kertomasi asiat suhteestasi kuulostivat liiankin tutuilta.

Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta. 4 ja 2 vuotiaat. Hän sanoi aikanaan olevansa väsynyt työpäivän päätteeksi ettei jaksa keskustella kanssani tai tehdä kanssamme yhteisiä asioita joita ns normaalit ihmiset tekevät, osallistua kotitöihin jne. Minä kun vain olin kotona päivät pitkät lapsen ja sitten lasten kanssa.
Tilanne hänen kanssaan on edelleen sama. Emme puhu tai tee mitään yhdessä. Erillailla on vain se että nyt minä olen se joka käy töissäsekä teen edelleen kotityöt ja hän on kotona lasten kanssa. Kummallista on vain se että emme edelleenkään puhu mitään kun hän on niin väsynyt.

Ja minä olen yksinäinen parisuhteessani. Rakkaus on olemassa. Kun vain vielä löytäisin sen miehen johon rakastuin. Sen miehen joka oli minun ystäväni tämän ventovieraan tilalle.

 

[mies]

Kannattaa sitten varmaankin lempata ne miehet pihalle, kun eivät osaa teitä onnellisiksi tehdä. p)

 

[Ritva]

Olen samaa mieltä. Minkä ihmeen takia suuri osa naisista (ja miksei miehistäkin) puhuu siitä vuodesta toiseen, että miten on mieheensä pettynyt, moittii miestä, toivoo toisenlaista miestä, haluaisi miehensä muuttuvan jne. valitusta valituksen perään. Kuka ihme teidät pakottaa elämään sen epämiellyttävän ihmisen kanssa epämiellyttässä suhteessa? Ei kukaan!

 

[mies]

Minäkin ihmettelen negatiivista asennetta. Oli sitten kysymyksessä naapurikateus tai jokin muu, niin aina pitää olla mollattavaa. Jos ei muuta löydy , niin oma mies on hyvä kohde.

On niin pirun turvallista valittaa, kun on koti ja perhe. Varmaankin on eri ääni kellossa, kun toteuttaa valituksensa ja on rahaton yh, silloin voi jopa toivoa, että saisi takaisin sen sian.

 

[elli]

Ehkä se on sitä, että nykyisin ei oikeasti ole ihmisillä murheita? Pelkoja? Kuolemaa ei tarvitse pelätä kuten 100 vee siitten. Silloin oli tavallista, että jos perheessä oli 4 lasta niin toiset 4 oli kuolleet (eli 8 syntynyt). Ja oli hammassärkyä ym. ""valitettavaa"" oikeasti.

Ehkä ihmisen luonteeseen kuuluu, että aina valittaa? Kun aina jokin asia voisi olla paremmin? Eli vika on mielikuvituksessa... kun voi kuvitella sen vihreämmän ruohon aidan toisella puolella?

Ja nykyihmiset ovat melko itsekkäitä - eli minä minä. Miehet on aina olleet ja nyt naisetkin (oikeutuetusti mielestäni - miehet on aina olleet itsekkäitä eli ""minulle minulle ja minä minä"") - mutta siitä tulee tietysti lisää ongelmia.

 

[Simpukka]

Kyllä se totta on että niitä valituksen aiheita löytyy aina. Mutta hyvä myös jos HALUAA tehdä asialle jotain että sen valituksen saisi loppumaan. Minusta se on terve merkki ihmisessä!

Niinhän tämä alkuperäinenkin kirjoittaja ryhtyi täältä kyselemään, mitä asialle voisi tehdä saaden monenmoista neuvojaa, Hyvä! Ehkä joku näistä ""nappaa"" ja ongelmaan löytyy ratkaisu.

Sellaista elämä on tulee ongelmia, isompia ja pienempiä ja kyllä (terve) ihminen haluaa asioitaan hoidella. Tavalla tai toisella.

Eikös keskustelu, vaikka nyt täällä netissä, ole hyvä asia. Jos ei niitä ""reaali-immeisiä"" aina löydy.

Sitten on tietysti niitä valittaja-valittaja-valittaja -tyyppejä joille valitus on ainaista ja pelkkää huomionhakua muilta.

Mielestäni tämän aloittajan ""huoli"" on aito. Kannattais kai vastaajienkin vähän miettiä, millä tavoin lähestyy.
Tietysti myös kysyjä voi varautua että mielipiteitä tulee laidasta laitaan...ja - niitä haukkujakin saa.
Meitä kun on NIIN MONTA MIELTÄ, KUIN MIESTÄKIN, eikö.

 

[mies]

Voin sanoa suoraan, että varmaan loukkaavillakin mielipiteilläni haluan herättää ajatuksia, että onko todellakin huonoon olooni syy miehessä vai omassa kyllästymisessä. Mielestäni pitää lähteä rakentamaan mielekästä toimintaa, kuin pysähtyä ja alkaa arvostelemaan. Ihminen on siitä hassu, että jos tulee seesteinen kausi, niin sitten aletaan kaivelemaan, mutta jos on naapurin kanssa rajariitaa, niin kaikki onkin ""hyvin"" ja perheellä on yhteinen ""harrastus""

 

[yks]

>>""Mutta olettaisin kuitenkin, että viikonloppuisin mies edes veisi ne roskat joskus ulos, ripustaisi pyykkiä tai edes joku kerta viikonloppuna syöttäisi lapsen, vaihtaisi vaipan tms. NÄMÄHÄN ON PIKKUJUTTUJA!""

Tässä olet oikeassa, kyllä miehelle kuuluu myös vastuu vauvasta ja pitäähän hänenkin joskus (viikonloppuna) vaippa vaihtaa tai syöttää lapsi !

>>""Seksistä ei siis ole kyse, sitä meillä kyllä on, mutta se muu hellyys... ""

Nyt kun tuli tämäkin selväksi, niin hellyyttä voit vaatia!
(Seksissä on oltava hienovaraisempi, ettei tule paineita.)

Voit hyvin pyytää hyvänyönpusua ja kotiintulohalia. Todellakin, jos liitto alkaa väljähtää, sille täytyy tehdä jotain. Ja jos se olet sinä, joka sen huomaa ensin, niin sitten sinun tulee olla aktiivisempi ja KERTOA toiselle hellyyshaluistasi.

Ja vielä, että myös MLL:n kautta saa sen vakituisen hoitajan, kun on aluksi järjestön kautta saanut yhteystiedot. Voit esittää myös toiveita hoitajista, joita on eri-ikäisiä. Jos luotatkin paremmin omia lapsia kasvattaneeseen 40 v. hoitajaan, kuin 18-vuotiaaseen, niin muista esittää toiveesi... Sitä kautta löytää myös vertaistukiryhmiä ja jopa perhekahvilatoimintaa, josta voi löytyä jopa leikkikavereita lapsellesi

Tsemppiä jatkoon !

 

[Äiti ja Vaimo]

Mies: En mielestäni syytä tai hauku miestäni, enkä valita kuinka hän on huono mies. Ei suinkaan. Mielestäni oma aviomieheni on ihan kunnon mies. En varsinaisesti ole häneen tyytymätön (ne kotityötkin on pikkujuttuja silti), vaan lähinnä tähän meidän tämänhetkiseen tilanteeseen, hellyyden puutteeseen.

Vähäinen hellyys suhteessamme on meidän molempien syy, ei tietenkään vain mieheni. Mutta minä olen se, joka yrittää tehdä asialle jotain, mies taas ei tunnu enää kaipaavan samalla tavalla hellyyttä, mikä minusta tuntuu ihmeelliseltä.

Kyllä minä tiedän, että mieheni rakastaa minua, mutta silti olisi mukava kun sitä hellyyttäkin välillä olisi. Ja jotain keskinäistä puhuttavaa. Aina ennen sitä oli. Ja vaikka lapsestakin on mukava puhua, onhan hän meille molemmille rakas, niin kyllä kai avioparilla pitäisi muutakin puhuttavaa olla? Varsinkin kun puhuttavaa aina ennen riitti vaikka millä mitalla.

Eihän tämä iso ongelma ole, mutta minusta tuntuu kammottavalta ajatella, että tällaisessa liitossa eläisin vielä neljä-, viisikymmentä vuotta! :O Mitä ihmettä me sitten puhuttaisiin, kun lapsi (lapsetkin) on jo isoja? Kyllä kai avioparilla pitäisi olla jotain muutakin yhteistä kuin lapset? Meillä ei enää ole...

 

[Mies 40 wee]

Luuletko, joku muu mies olisi se oikea sinulle ja lapsellesi? Lapsesi tulisi aina olemaan uudelle miehellesi tämän nykyisen lapsi ja mielestäni nyt pitäisi ajatella lapsen parasta. Ajattele itseäsi sitten myöhemmin. ""Lapsen kuulumiset"" ja ""jauhelihan kilohinta"" on sitä arkea, joka tulee väistämättä joka suhteeseen ja se on hyväksyttävä, varsinkin kun teillä on lapsikin. Mitä oikein kuvittelit arjen olevan?.

Tuskin pitäisit siitä, että miehesi haikailisi toisia miettien oletko sinä se oikea. Miehelläsi voi olla täysin eri kuva siitä, kuka on yrittänyt toimia suhteenne parhaaksi.

Muutaman vuoden kuluttua teillä on enemmän aikaa toisillennekin ja jos sitten vielä tuntuu samalta kuin nyt, niin mieti sitten uudelleen.

 

[Vaikka olenkin mies...]

Älä vähättele ongelmaa, vaan puhu miehellesi suoraan mitä tarkoitat. Meillä oli viime talvena osittain sama tilanne, mutta en vain osannut reagoida ajoissa. Olin jotenkin niin väsynyt, että en osannut panostaa noihin pieniin hellyyden osoituksiin. Ja kun kosketin tai silitin vaimoani, hän tulkitse useinmiten, että kerjään seksiä johon hän yleensä suostuikin. Minullekin olisi yleensä riittänyt vain lähellä olo ja hellyys.

Kuten sanoit pienet hellyyden osoitukset eivät hirveästi vaadi aikaa ja voimia, eli ei pitäisi liikaa olla pyydetty. Päin vastoin, niistähän sitä jaksamista saisi arkeen! Kotitöiden tekeminen on paljon mukavampaa pienen pusun tai halauksen jälkeen, hymyssä suin

Vaimollani on nyt uusi poikaystävä, ja tilanne on tosiaankin paljon vaikeampi. Sain alkukesästä kuulla, että jos olisimme ajoissa osaneet tehdä asialle jotain, ei kukaan olisi päässyt väliin. Nyt minä todella kaipaan hellyyttä ja kosketusta ja kuten arvata saattaa vaimoni suuntaa hellyydenosoituksensa hieman toisaalle.

Älkää tehkö samaa virhettä, vaan puhukaa ja kertoakaa toisillenne mitä todella haluatte. Ja kertokaa toisillenne jos saitte jotain muuta kuin pyysitte. Ei se puhuminen pienen totuttelun jälkeen niin vaikeaa ole kuin miltä aluksi tuntuu!

 

[Heini N]

Jos taas kysyisit vain sen ydinkysymyksen, eli miten avioliittoon saa hellyyden takaisin, niin sitten ihmiset olisivat todennäköisesti vaatimassa lisää yksityiskohtia, jotta voisivat perustella vastauksensa paremmin.

Kyllä terapeuttikin vaatii lisää yksityiskohtia, jotta voisi tehdä johtopäätöksiä ja neuvoa paremmin...

 

[Heini N]

suosittelit nimittäin pariterapiaa tuossa samassa viestissä...

 

[köööf]

Ehkäpä se nyt kuitenkin on se muutos mikä tuonut tämän tyhjyyden, kun muutitte uudelle paikkakunnalle, lapsikin on nyt vuoden ikäinen (kirjoitit että ensimäiset 5 vuotta menivät hyvin) Mut niin se vaan on että se lapsi muuttaa asioita. ei tämä tila ole ikuinen ja jatkuva, nyt on vaan vähän väljempää kun talossa on kolmaskin osapuoli.

Ehkäpä sittenkin tunnet olevasi yksin arjessa, mies paljon töissä ja väsyneenä kotona... siksi kaipaat huomaamattas nyt kuuntelevia korvia mieheltä kun yleensä arjessa on ollut muutakin sukua/ystäviä mukana? Hoksaatko mitä ajan takaa, en osaa nyt näinä kellonaikoina paremmin itseäni muotoilla, sorii =)

 

[Erkki V.]

Mieheni tekee raskasta työtä, hän on päivittäin töissä 13 tuntia. Ymmärrän, että hän iltaisin, sen vähän mitä on kotona, haluaa vain makoilla sohvalla tekemättä mitään. Toivoisin vain, että edes sitä hellyyttä löytyisi.

Kuule, 13 tunnin työpäivä vie kyvyn ajatella ja toimia. Ei siinä ole enää kykyä antaa hellyyttä tai välttämättä edes vastaanottaa sitä. Tuosta karmeasta työmäärästä teidän pitäisi päästä eroon, että elämänne normalisoituisi hellyydenkin osalta.

Jos et usko, kokeile itse tehdä yli 10 tuntia raskasta työtä. Siinä nuppi pimenee.