Valmis äidiksi vasta 35-vuotiaana? Muita samoin ajattelevia linjoilla?

[juuei]

Tämä ikä on minulle paras aika tulla äidiksi.
On saanut mennä, vain itsestään huolen pitäen. On opiskellut, ja tehnyt töitä. On vakipaikka töissä, ja taloudellinen tilanne hyvä.

Mutta tärkeintä lienee se, että nyt olen seesteisempi, ja kärsivällisempi, kuin mitä parikymppisenä.
Jaksaisin kuunnella lapsen kiukuttelut paremmin menettämättä hermojani, ja tuntematta lasta vain kiusankappaleeksi, joka ilkeyttään kiukuttelee.
Ymmärrän nyt paremmin lapsen tunne-elämää, ja osaan olla oikeasti empaattinen.

tuonhon kaikkeen oppii vasta kokemuksen myötä. ei ikää katsomalla.

Jotkut asiat on parempi oivaltaa ensin itse, eikä käyttää lasta harjoituskappaleena asian ymmärtämiseen. Itse esimerkiksi tajusin vasta reilusti päälle parikymppisenä, että lapsi on oma persoonansa, eikä äitinsä "tuotos". Tuskin olisin osannut hyväksyä niillä tiedoillani esim. lapsen ujoutta tai omapäisyyttä, koska pohjimmiltani kuvittelin, että lapsesta saa kasvattamalla sellaisen kuin itselle sopii. Ymmärrän itseäni paremmin ja tunnen omat rajani paremmin kuin nuorempana ja siltä osin lienen parempi äiti nyt kuin 10 vuotta sitten.

 

[Lumivalkoinen]

Toiset aikuistuvat hitaammin.

Mun mielestä ei ole kyse tästä kun itseäni ajattelen.
Olen mä ihan vastuuntuntoinen aikuinen ollut pitkään mutta toisista vastuunottaminen on eri asia.

 

[ap]

Mikä sun pointti on? Mitä sun mies miettii?

Kyselen vaan, että onko muita "vanhempia" vauvakuumeisia linjoilla?
Mies on tehnyt selväksi jo aiemmin olevansa valmis lapseen.

 

[ap]

Toiset aikuistuvat hitaammin.

Ei aikuisuus = vanhemmuus!

 

[ap]

Tämä ikä on minulle paras aika tulla äidiksi.
On saanut mennä, vain itsestään huolen pitäen. On opiskellut, ja tehnyt töitä. On vakipaikka töissä, ja taloudellinen tilanne hyvä.

Mutta tärkeintä lienee se, että nyt olen seesteisempi, ja kärsivällisempi, kuin mitä parikymppisenä.
Jaksaisin kuunnella lapsen kiukuttelut paremmin menettämättä hermojani, ja tuntematta lasta vain kiusankappaleeksi, joka ilkeyttään kiukuttelee.
Ymmärrän nyt paremmin lapsen tunne-elämää, ja osaan olla oikeasti empaattinen.

tuonhon kaikkeen oppii vasta kokemuksen myötä. ei ikää katsomalla.

Jotkut asiat on parempi oivaltaa ensin itse, eikä käyttää lasta harjoituskappaleena asian ymmärtämiseen. Itse esimerkiksi tajusin vasta reilusti päälle parikymppisenä, että lapsi on oma persoonansa, eikä äitinsä "tuotos". Tuskin olisin osannut hyväksyä niillä tiedoillani esim. lapsen ujoutta tai omapäisyyttä, koska pohjimmiltani kuvittelin, että lapsesta saa kasvattamalla sellaisen kuin itselle sopii. Ymmärrän itseäni paremmin ja tunnen omat rajani paremmin kuin nuorempana ja siltä osin lienen parempi äiti nyt kuin 10 vuotta sitten.

Aivan. Olen samaa mieltä kanssasi.

 

[f]

No on hiukan...ja vähän pelottaa tulevan puolesta, kun on tottunut niin "itsekkääksi" näitä tarinoita olen niin paljon kuullut että jos saan suositella niin 20-30v
Mutta jos tuo on paras ikä varmasti sinulle niin sitten se on!

 

[Elli]

Mun mielestä on oikeastaan aika surullista, että nainen huomaa 35-vuotiaana olevansa valmis äidiksi. Biologia kun voi jo tuossa iässä asettaa esteitä/vaikeuttaa lapsensaantia. Synnytyksestä puhumattakaan. Lisäksi sisarrusten hankkimiselle tulee todella kiire jos lapsia toivoo enemmän kuin yhden. Yhteiskuntako naisia tähän ajaa? Miehet? Nuoruudenkaipuu ja pitkään jatkuva rilluttelu? Joku vanha ajatus siitä, että pitää olla ensin se lähes maksettu omakotitalo ennenkuin lapsi on tervetullut? Sitten itketään kun lasta ei tulekaan. Ei tajuta, että hedelmällisimmästä iästä on kulunut jo kymmenen vuotta ja munasulotoiminta hidastuu.. :/

No en halua aiheuttaa ap:lle harmaita hiuksia, kunhan pohdiskelin vain. Onnea ja tsemppiä vauvahaaveille.

 

[niin]

Tämä ikä on minulle paras aika tulla äidiksi.
On saanut mennä, vain itsestään huolen pitäen. On opiskellut, ja tehnyt töitä. On vakipaikka töissä, ja taloudellinen tilanne hyvä.

Mutta tärkeintä lienee se, että nyt olen seesteisempi, ja kärsivällisempi, kuin mitä parikymppisenä.
Jaksaisin kuunnella lapsen kiukuttelut paremmin menettämättä hermojani, ja tuntematta lasta vain kiusankappaleeksi, joka ilkeyttään kiukuttelee.
Ymmärrän nyt paremmin lapsen tunne-elämää, ja osaan olla oikeasti empaattinen.

tuonhon kaikkeen oppii vasta kokemuksen myötä. ei ikää katsomalla.

Jotkut asiat on parempi oivaltaa ensin itse, eikä käyttää lasta harjoituskappaleena asian ymmärtämiseen. Itse esimerkiksi tajusin vasta reilusti päälle parikymppisenä, että lapsi on oma persoonansa, eikä äitinsä "tuotos". Tuskin olisin osannut hyväksyä niillä tiedoillani esim. lapsen ujoutta tai omapäisyyttä, koska pohjimmiltani kuvittelin, että lapsesta saa kasvattamalla sellaisen kuin itselle sopii. Ymmärrän itseäni paremmin ja tunnen omat rajani paremmin kuin nuorempana ja siltä osin lienen parempi äiti nyt kuin 10 vuotta sitten.

Aivan. Olen samaa mieltä kanssasi.

Aijaa, mä kyllä tajusin ton parikymppisenä kun lapsen tein.

 

[ev]

Tämä ikä on minulle paras aika tulla äidiksi.
On saanut mennä, vain itsestään huolen pitäen. On opiskellut, ja tehnyt töitä. On vakipaikka töissä, ja taloudellinen tilanne hyvä.

Mutta tärkeintä lienee se, että nyt olen seesteisempi, ja kärsivällisempi, kuin mitä parikymppisenä.
Jaksaisin kuunnella lapsen kiukuttelut paremmin menettämättä hermojani, ja tuntematta lasta vain kiusankappaleeksi, joka ilkeyttään kiukuttelee.
Ymmärrän nyt paremmin lapsen tunne-elämää, ja osaan olla oikeasti empaattinen.

tuonhon kaikkeen oppii vasta kokemuksen myötä. ei ikää katsomalla.

Jotkut asiat on parempi oivaltaa ensin itse, eikä käyttää lasta harjoituskappaleena asian ymmärtämiseen. Itse esimerkiksi tajusin vasta reilusti päälle parikymppisenä, että lapsi on oma persoonansa, eikä äitinsä "tuotos". Tuskin olisin osannut hyväksyä niillä tiedoillani esim. lapsen ujoutta tai omapäisyyttä, koska pohjimmiltani kuvittelin, että lapsesta saa kasvattamalla sellaisen kuin itselle sopii. Ymmärrän itseäni paremmin ja tunnen omat rajani paremmin kuin nuorempana ja siltä osin lienen parempi äiti nyt kuin 10 vuotta sitten.

Aivan. Olen samaa mieltä kanssasi.

Aijaa, mä kyllä tajusin ton parikymppisenä kun lapsen tein.

tähän. minä sain esikoiseni 18v ja kuopukseni 20v ja ymmärsin tuon kaiken jo silloin.

ja jos kysytään "onko outoa" ja siihen vastaa niin miksi ei hyväksytä sitä vastausta...?

 

[Respect]

Täällä yksi samanlainen. Tai no, ikää 32 vuotta ja en vielä halua edes yrittää lasta, mutta ehkä juuri siihen 35 ikään mennessä haluan.

Eli ei ole outoa

Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa ja siihen ei muiden mielipiteet saisi vaikuttaa. Ihmettelen ihmisten jyrkkiä mielipiteitä näihin asioihin, miksi ketään liikuttaa muiden lastenteko iät sun muut??!!I Outoa...

Itselleni on ihan yksi lysti tekeekö joku lapset 18 tai 42-vuotiaina tai (jättää kokonaan tekemättä!) kunhan pitää lapsistaan hyvää huolta.

 

[juu]

aikas vanha on :O kyl ton ikäsellä olis hyvä olla lapset tehtynä korkeintaan iltatähden aika

 

[vieras]

Toiset aikuistuvat hitaammin.

Ei aikuisuus = vanhemmuus!

Aikuisuus=kyky ottaa vastuuta=kyky ottaa vastuuta myös lapsista

Olet siis myöhään aikuistunut mielestäni.

 

[juuei]

Tämä ikä on minulle paras aika tulla äidiksi.
On saanut mennä, vain itsestään huolen pitäen. On opiskellut, ja tehnyt töitä. On vakipaikka töissä, ja taloudellinen tilanne hyvä.

Mutta tärkeintä lienee se, että nyt olen seesteisempi, ja kärsivällisempi, kuin mitä parikymppisenä.
Jaksaisin kuunnella lapsen kiukuttelut paremmin menettämättä hermojani, ja tuntematta lasta vain kiusankappaleeksi, joka ilkeyttään kiukuttelee.
Ymmärrän nyt paremmin lapsen tunne-elämää, ja osaan olla oikeasti empaattinen.

tuonhon kaikkeen oppii vasta kokemuksen myötä. ei ikää katsomalla.

Jotkut asiat on parempi oivaltaa ensin itse, eikä käyttää lasta harjoituskappaleena asian ymmärtämiseen. Itse esimerkiksi tajusin vasta reilusti päälle parikymppisenä, että lapsi on oma persoonansa, eikä äitinsä "tuotos". Tuskin olisin osannut hyväksyä niillä tiedoillani esim. lapsen ujoutta tai omapäisyyttä, koska pohjimmiltani kuvittelin, että lapsesta saa kasvattamalla sellaisen kuin itselle sopii. Ymmärrän itseäni paremmin ja tunnen omat rajani paremmin kuin nuorempana ja siltä osin lienen parempi äiti nyt kuin 10 vuotta sitten.

Aivan. Olen samaa mieltä kanssasi.

Aijaa, mä kyllä tajusin ton parikymppisenä kun lapsen tein.

Hyvä sun lapsesi kannalta. Mä en asiaa kunnolla sisäistänyt, enkä häpeä myöntää sitä. Mut eiköhän jokainen opi ainakin itsestään paljon ikävuosien 20 ja 30 välillä, vaikka olo parikymppisenä olisi kuinka "valmis". Ja sama tietty jatkuu koko elämän.

 

[pp]

Mun mielestä on oikeastaan aika surullista, että nainen huomaa 35-vuotiaana olevansa valmis äidiksi. Biologia kun voi jo tuossa iässä asettaa esteitä/vaikeuttaa lapsensaantia. Synnytyksestä puhumattakaan. Lisäksi sisarrusten hankkimiselle tulee todella kiire jos lapsia toivoo enemmän kuin yhden. Yhteiskuntako naisia tähän ajaa? Miehet? Nuoruudenkaipuu ja pitkään jatkuva rilluttelu? Joku vanha ajatus siitä, että pitää olla ensin se lähes maksettu omakotitalo ennenkuin lapsi on tervetullut? Sitten itketään kun lasta ei tulekaan. Ei tajuta, että hedelmällisimmästä iästä on kulunut jo kymmenen vuotta ja munasulotoiminta hidastuu.. :/

Ensinnäkin kaikki eivät löydä elämänkumppania 20-vuotiaina ja toiseksi, jos lueskelette myös tämän palstan lapsettomuus/vauvakuumeiluketjuja, huomaatte, että niissä vuosia vauvaa yrittäneissä on yllättävän paljon parikymppisiä. Eli tuo hedelmällisyys ja biologia ei aina kulje käsi kädessä iän kanssa.

t. 36-vuotias äiti + esikoistyttö 3kk

 

[***]

Sain esikoiseni 35-vuotiaana, nyt odotan neljättä ja ikää 42v. Mä olin ainakin alle kolmikymppisenä ite niin "kersa", et musta ei ois ollu aikasemmin äidiksi..

 

[Jenis]

Ei ole outoa.

Itse en edes ollut ajatellut lasta / perhe-elämää ennen 30 ikävuotta, joten 5 vuotta sinne tänne ei oo mitään.

muoks Esikoinen synty kun olin 32v.

Peesi. Kuopus syntyi kun olin/olen 35, ja nyt tää perhe onkin valmis

 

[vvvcccc]

En lukenu muita ja vastaan KYLLÄ. Nytkin tuntuu oonko täysin aikuinen (40V) en taida koskaan kasvaakkaan aikuiseksi...mutta oikeesti mä olin vielä 30v kova bailaaja ja aika huithapeli. Nyt kun lapsi (joka tarkoituksella 35v alettiin tehdä) niin kaik ne bailailut on taaksejäänyttä, ei tee edes mieli - mä menin niin että riitti se elämä.

 

[vieras]

En lukenu muita ja vastaan KYLLÄ. Nytkin tuntuu oonko täysin aikuinen (40V) en taida koskaan kasvaakkaan aikuiseksi...mutta oikeesti mä olin vielä 30v kova bailaaja ja aika huithapeli. Nyt kun lapsi (joka tarkoituksella 35v alettiin tehdä) niin kaik ne bailailut on taaksejäänyttä, ei tee edes mieli - mä menin niin että riitti se elämä.

Mä menin kans, samoin opiskelin, mutta kyllä itse olin täynnä sitä itsekeskeistä elämäntyyliä jo 25-vuotiaana...

 

[Minun tarina]

Ei mitään outoa. Itse olen 35v ja laspet jo 14v,12v ja 10v. Minusta minulla on ollut paras ikä äitiyteen.Kun lapset oli pieniä olin energinen ja jaksoin leikkiä,olla kotiäiti ja samalla opiskella.Jaksoin monta asiaa, en stressanut ja nautin.Nyt kun lapset murrosiän kynnyksellä,on minulla varaa heidän harrastuksiin ja menoihin,on vakaa ura ja jää enemmän omaa aikaa omille harrasteille.Silti olen vielä nuori äiti.Kaikille on oma aika.Omalla kohdallani en voisi kuvitella enää synnyttväni ja aloittaa äitityttä,en enää jaksaisi,kun ura on vaativampaa tässä iässä kuin nuprena.

 

[Jenis]

Mun mielestä on oikeastaan aika surullista, että nainen huomaa 35-vuotiaana olevansa valmis äidiksi. Biologia kun voi jo tuossa iässä asettaa esteitä/vaikeuttaa lapsensaantia. Synnytyksestä puhumattakaan. Lisäksi sisarrusten hankkimiselle tulee todella kiire jos lapsia toivoo enemmän kuin yhden. Yhteiskuntako naisia tähän ajaa? Miehet? Nuoruudenkaipuu ja pitkään jatkuva rilluttelu? Joku vanha ajatus siitä, että pitää olla ensin se lähes maksettu omakotitalo ennenkuin lapsi on tervetullut? Sitten itketään kun lasta ei tulekaan. Ei tajuta, että hedelmällisimmästä iästä on kulunut jo kymmenen vuotta ja munasulotoiminta hidastuu.. :/

No en halua aiheuttaa ap:lle harmaita hiuksia, kunhan pohdiskelin vain. Onnea ja tsemppiä vauvahaaveille.

No, mä oon tullut molemmilla kerroilla raskaaksi lähes kertalaakista ja synnyttänyt 2 kertaa luomuna ilman mitään ongelmia. Oon fyysisesti(kin) paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä, ja AIKA paljon timmimpi kun monikin nuorempi pulskismamma. Ei ole omaa kuvitelmaani vaan synnytyslääkäriltä kuultua Ne tilastot kun ei välttis yksilötasolla merkkaa yhtään mitään.

 

[Halikatti]

minusta on outoa.

kukaan ei mielestäni ole koskaan ikinä täysin valmis lapsiin. sitä kasvaa asiaan raskauden myötä ja vauvan syntymän myötä.

Olen vähän samaa mieltä tästä. Tai että ikä ei ole kauhean ratkaiseva tekijä, enemminkin halu ja ulkoiset olosuhteet yhdessä. Mä sain itse esikoisen vasta 35:na ja se ongelma tässä on, että olin jo ehtinyt sopeutua siihen vain itsestäni huolehtimiseen. On raskasta ottaa vastuuta lapsista kun haluaisi just viihtyä ja olla täällä keskustelupalstalla, huuto.netissä, kaupungilla ilman lapsia, lukea kirjaa, syödä "soopaa" kun haluaa eikä vain joskus tai lasten nukkuessa... Tai katsoa muutaman tunnin putkeen tv:tä...

Mutta kaikki aikanaan, olen kuitenkin nyt omassa elämässäni parhaassa vaiheessa olemaan äiti. Aiemmin mä en olis halunnut edes.