Miten tärkeitä teille on valokuvat?
Tuntuu välillä että valokuvat on ihan hirmusen tärkeitä ja ne pitää plastaa esim. ekana palavasta talosta. Ja hyllyjenreunat on täynnä sukulaisten ja kavereiden kuvia, samaten esim. makuuhuoneen seinät.
Mulle itelle ei kuitenkaan ole näin. Mä en tykkää pitää kuvia hyllyissä. No, muutama lapsten kuva on siellä esillä kun on oikein hienosti onnistuneita ja koulussa kuvattu ryhmäkuva koko omasta pikkusten katraasta. Lisäksi hyllyn reunalle on päässyt vasta edesmennyt ukki. Mutta muita en sinne halua ja nämä nykyisetkin on siinä ja siinä.
Ja makuuhuoneen seinä...huh....mä en vois miehen kanssa vehtautua sängyssä jos ois lasten kuvat siinä pään yläpuoolella tuijottamassa. Siinä tulis väkisinkin mukelot mieleen ja en mä niitä halua ajatella sillon kun olen miehen kanssa...no, ehkäsynä ne vois tietty toimia.
Ja sit ne kansiot. Niitä on joitakin, mutta viimeaikoina on jäänyt sähköiseen muotoon kuvat. Kerran tuhoutui koneelta vuoden kuvat eikä se edes harmittanut. Tuntuu että niitä muistoja on silti sydämessä vaikka ja miten.
Joitakin kuvia haluan säilyttää lapsille että voivat katsoa miltä näyttivät pikkusina. Ja joitakin kuvia on otettu rakennusajalta että sitten kun tuntuu että on ihan poikki, voi katsoa kuvista miten sitä on ennen oltu poikki ja saatu paljon aikaan...niitä kun ei ehkä muuten muista just oikealla hetkellä.
Mutta palavasta talosta en todellakaan valokuvia lähtisi pelastamaan. Ne ei vaan tunnu niin tärkeiltä.
Kertokaahan omia tuntemuksianne =)
Tuntuu välillä että valokuvat on ihan hirmusen tärkeitä ja ne pitää plastaa esim. ekana palavasta talosta. Ja hyllyjenreunat on täynnä sukulaisten ja kavereiden kuvia, samaten esim. makuuhuoneen seinät.
Mulle itelle ei kuitenkaan ole näin. Mä en tykkää pitää kuvia hyllyissä. No, muutama lapsten kuva on siellä esillä kun on oikein hienosti onnistuneita ja koulussa kuvattu ryhmäkuva koko omasta pikkusten katraasta. Lisäksi hyllyn reunalle on päässyt vasta edesmennyt ukki. Mutta muita en sinne halua ja nämä nykyisetkin on siinä ja siinä.
Ja makuuhuoneen seinä...huh....mä en vois miehen kanssa vehtautua sängyssä jos ois lasten kuvat siinä pään yläpuoolella tuijottamassa. Siinä tulis väkisinkin mukelot mieleen ja en mä niitä halua ajatella sillon kun olen miehen kanssa...no, ehkäsynä ne vois tietty toimia.
Ja sit ne kansiot. Niitä on joitakin, mutta viimeaikoina on jäänyt sähköiseen muotoon kuvat. Kerran tuhoutui koneelta vuoden kuvat eikä se edes harmittanut. Tuntuu että niitä muistoja on silti sydämessä vaikka ja miten.
Joitakin kuvia haluan säilyttää lapsille että voivat katsoa miltä näyttivät pikkusina. Ja joitakin kuvia on otettu rakennusajalta että sitten kun tuntuu että on ihan poikki, voi katsoa kuvista miten sitä on ennen oltu poikki ja saatu paljon aikaan...niitä kun ei ehkä muuten muista just oikealla hetkellä.
Mutta palavasta talosta en todellakaan valokuvia lähtisi pelastamaan. Ne ei vaan tunnu niin tärkeiltä.
Kertokaahan omia tuntemuksianne =)
Ja itse tykkään näperrellä kaikkea sellasta. Hyllystä löytyy tällä hetkellä 3 kuvaa lapsesta, pienissä kehyksissä, mein hääkuva ja pikkuveljeni kuva.
. Meillä on esillä kirjahyllyssämme tärkeimmiksi katsotut kuvat ja olohuoneen seinällä lastemme isot kuvat ja kansioita löytyy paljon 
! Mä teen kaikille kolmelle lapselleni omat valokuvakansiot syntymästä ekaluokkalaisiksi - aiheella, ja tarkoitus olisi, että lapset saavat ne sitten omakseen lähtiessään omilleen...
