Valvoin taas yöllä miettien vähän tyhmää asiaa - onko tää kuitenkin asiaankuuluvaa hermoilua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen aiemminkin valvonut jonain yönä tämän takia.

Eli tilanne on se, että olen vaihtamassa työpaikkaa. Tai oikeastaan siis työpaikka pysyy samana, mutta menen vain eri liikkeeseen. Tällä hetkellä olen tehnyt töitä samalla paikkakunnalla missä asutaan ja työmatkaa on 2km. Toiseen työpaikkaan on 25km tai vähän alle eli ei pitkästi sinnekään. Tarkoitus olisi kuitenkin käyttää työmatkoihin jonkun verran linja-autoa niin säästäisi bensoissa aika paljonkin ja miehellä olisi sitten auto käytössä täällä päässä.

Olen ollut tuossa liikkeessa töissä aiemminkin jotain yksittäisiä päiviä tai viikkoja eli se ei ole vieras paikka ollenkaan ja tykkäänkin siitä paikasta. Ihmiset on kaikki tuttuja, kun liikkeitä eiole kuin nämä kaksi siis.

Olin lasten kanssa kotona 6vuotta ja nyt olen reilun vuoden tehnyt töitä 2-4 päivää viikossa. Nyt kun syksyllä vaihdan tuonne toiseen paikkaan niin alan tehdä töitä 4-5 päivää viikossa. Yksi arkivapaa on aina eli kuopus ei joudu kuin maks. neljäksi päiväksi hoitoon. Keskimmäinen aloittaa koulun ja se hermostuttaa myös.

Nyt mulla jauhaa siis kaikkia ajatuksia päässä siitä miten vaikeaa se linja-autolla kulkeminen mahtaakaan olla. Ja toisaalta jos ajelen autolla niin se maksaa hirveästi. Ja lapset näkee äitiä paljon vähemmän. Isä pääsee kyllä jo neljältä töistä eli koululaiset ei ole kauaa keskenään ja kuopuskin siis vain neljään asti hoidossa.

Mietin yöllä kaikkia juttuja siitä miten pitää ajaa kauppareissut minimiin niin, että teen viikonloppuna oikein jättiostokset ettei tarvi viikolla kuluttaa sellaiseen aikaa. Harrastan itse aktiivisesti liikuntaa ja sitä aion jatkossakin harrastaa eli siihen menee oma aikansa. Punttisalikäyntejä tosin on mahdollista ajoittaa siihen, kun lapset menee nukkumaan.

Nyt on sekavaa tekstiä, mutta kuuluuko tämä siis asiaan? Olen keksinyt kaikkia kauhujuttuja siitäkin miten toi tuleva ekaluokkalainen jättää täällä kaikki laitteet päälle ja ovet auki jne. :/
 
Olet vaan uuden tilanteen edessä. Turhaa stressaat,asiat lutviutuu omiin uomiinsa kyllä. Ja lapset oppii ja tottuu EIKÄ TRAUMATISOIDU. Elämähän on tuollaista, ja siihen kai lapsienkin olisi tarkoitus hiljalleen kasvaa ja tottua;) . Eikös heidät ole tehty elämään tämän maailman mukaan, ei niin että maailma elää heidän mukaan?

Rutiinit löytyy hyvinkin nopeaan. usko pois. Luottavaisin mielin kohti uutta =)
 
Eiköhän tuo ole ihan normaalia.
Itse olen kans palaamassa takaisin työelämään, viimeiset 4v olen ollut kotona.

Jokseenkin saman tyylisiä ajatuksia päässä pyörii. Mutta uskon että asioilla on tapana järjestyä..
 
Joo noinhan se on. Ja sen tietysti tajuan itsekin.

Vuosi ennen töiden alkua mulla oli hirveää hermoilua. Olin suorastaan paniikissa. Sitten kun työt alkoi ja aloitinkin tekemään vajaata viikkoa niin se oli tosi hyvä ratkaisu. Pehmeä lasku sekä minulle että lapsille. Se ei enää hermostuttanut.

Nyt sitten tämä. Kuopus on pian 4,5v eli eiköhän se sentään pärjää. :)
 

Yhteistyössä