Toggle sidebar

vanha petos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

itkuinen

Vieras
Mieheni petti minua jokin aika sitten. En millään meinaa päästä siitä yli vaikka aikaa onkin kulunut ja arkipäivä toimii. Aina nousee mieleen ne valheet ja se kesti sentään yli vuoden. Suhteen piti loppua, niin annettiin ymmärtää, mutta kaiken laista yhteydenpitoa oli silti. Se tavallinen tarina: hysteerinen nainen pitää muka väkisin kiinni.

Minua arvosteltiin harrastuksistani ja koulutuksestani (olen koulutetumpi kuin mieheni ja tämä toinen), sukulaisiani vähäteltiin, minua käytettiin taloudellisesti hyväksi. Kavereille kehuttiin kuinka jännä kuvio on menossa. Jopa perhetuttujemme miehelle! Itselläni oli hyvin raskas aika työssäni ja omassa perheessäkin. Valheet kyllä huomasin, mutta ei ollut tarpeeksi voimia toimia, ja mitä olisin voinut tehdä?

Lähes aikuiset lapsemme olivat pettyneitä ja tuomitsivat isän täysin.

Kävin terapiassa. Yksin. Mies ei halunnut puhua koko asiasta. Olen ihan ok, mutta silti tunnen katkeruutta ja surua. Välillä jopa vertaan itseäni tuohon toiseen naiseen. Siihenhän ei ole mitään syytä, se olisi voinut olla kuka tahansa. Vaikka olisin Marilyn Monroe, näin olisi voinut käydä. Mieshän valitsi. Se oli hyvin suunnitelmallista toimintaa, ei mitään humalaisen hairahduksia.

Nyt mies on ihan ok. Halusi välttämättä jatkaa kanssani. Entiseksihän mikään ei muutu, mutta kuinka kauan hän on ok? Onhan hänellä aina jotain vispiläkauppaa ollut, en tiedä kuinka vakavia ja kuinka pitkälle menneitä. En halua kytätä.

Silti pohdin huonoa päivänä että kostan jotenkin ja lähden ja olen loppuikäni yksin, kissan voisin ottaa? Pääsenkö sittenkään tästä asiasta eroon. Älkää neuvoko että ota uusi mies, pahemmaksi menisi niin luulen.

Mikä neuvoksi?
 
Vaikkei minua ole petetty, niin ymmärrän hyvin tunteesi.

En usko, että itse pystyisin antamaan anteeksi - niitä valheita! Jos itse on rehellinen, niin sitä olettaa myös toisen olevan. Ja kun huomaa, että on pistetty ihan 1-0 niin silloin on jotain arvokasta romutettu.

Ihailen heitä (kuten erästä ystävääni) joka pystyvät antamaan anteeksi. Ilman että joka käänteessä kaivaa asian esiin. Se on vaikeaa.

Kosto ei ole ratkaisu - mutta sen suunnitteleminen saattaa helpottaa oloasi. Toivon sinulle paljon voimia.
 
Surullinen juttu kun pitkä yhteinen tarina takana.Mutta kyllä mäkin neuvon eroamaan kun kerran ennenkin on jotain peliä ollut.Tuskin koira karvoistaan enää siinä vaiheessa pääsee... :( Ei heti kannatakaan uutta miestä vaivoikseen ottaa vaan opetella elämään yksin,lapsesi kyllä ovat tukenasi ja varmasti muitakin.Uusi rakkaus voi tulla sitten aikanaan jos niin haluaa...Tai sitten vaan kostoksi pidät omaa peliäsi ja annat miehesi huomata tämän,mutta enpä tiä tuleeko sellaisestakaan mitään.Voimia mitä ikinä päätätkään.
 
Ei muu auta kuin aika. En itse sitä oikein halunut aikanaan lähes samassa tilanteessa uskoa, mutta nyt kun aikaa on mennyt 3 vuotta tapahtuneesta alan huomaamaan, etten joka päivä edes enää ajattele asiaa ja aidosti on onnellisia hetkiä. katkeriakin on ja ikäviä ajatuksia, mutta olen opetellut päästään niistä irti. Älä odota mieheltäsi mitään, tee oma elämä ja ota mitä se tuo tulleessaan, jos mies haluaa olla mukana, niin iloitse siitä.
En itse kadu, että jäin tähän.
 
Jos mies sinut tosiaan haluaa ja yhdessä olla, niin kyllä sen pitäisi edes pariterapiaan sun kanssas lähteä. On se sen verran särkenyt, että saisi osallistua korjaamiseenkin, jos on tosissaan.
 
Pettäminen syö petettyä.
Itsekin olin samassa tilanteessa, pitkä seurustelu takana ja äkkiä miehellä onkin suhde ja piti mukamas lopettaa suhde, mutta jatkui ja jatkui( puolisen vuotta). Minulle valehdeltiin ja minua mollattiin uudelle naiselle ja toisinpäin. Selvisi, ettei ollut ensimmäinen juttu miehellä. Lähteminen oli pirun vaikeaa ja pitkää olin onneton, mutta suhteeseen en voinut jäädä sillä tein aivan samaa vertailin itseäni( koulutetunpana, nuorempana ja vielä kauniimpana) itseäni tuohon naiseen ja toki se vaikutti itsetuntoon.
Erosin siis vaikka mies olisi halunnut jatkaa. Ja nyt olen löytänyt IHANAN miehen johon voin luotta 100%:sti ja en ole ollut ikinä näin rakastunut, en exääni koskaan( juuri tuon kunnioituksen puutteen vuoksi) vaikka luulin etten ikinä löydä miestä jota rakastaisin edes yhtä paljon kuin exääni.
Alkuperäiselle; se kirpaisee, mutta jos mies on ollut noin kusipää ( leveillyt jutulla kaikille, jatkanut suhdetta yms....) eikä ole heti kiinnijäätyään tajunnut arvoasi.
 
Mies mollaa (eli tuntee alemmuudentuntoa sinua - mukaanlukien harrastuksiasi, koulutustasi - kohtaan?), mies pettää, mies ei halua panostaa parisuhteeseenne käymällä terapiassa (mutta panostaako jotenkin muuten sitten?).

Minusta on huolestuttavaa, että miehesi ei arvosta sinua, että hän mollasi sinua pettämisen lisäksi. Miksi hän haluaa jatkaa? Miksi sinä haluaisit jatkaa?

Käytkö vielä terapiassa? Minusta kuulostaa siltä, ettet itsekään arvosta itseäsi. En tarkoita, että sinun pitäisi lähteä noin vain kävelemään, mutta on asioita, joita sinun pitää vaatia mieheltäsi ja itseltäsi. Teidän on vähintääkin pakko puhua asiasta, molempien. Miehen on PAKKO ottaa vastuuta menneistä tekemisistään ja suhteenne tulevaisuudesta - SINUT huomioiden. Jos hän ei halua sitä tehdä, herää kysymys miksi hän sitten on sinun kanssasi.

Voihan hyvin olla, että pohjimmiltaan pelkää yksinjäämistä. Mutta ehkä hän ajattelee, että jos tähänkään asti ei ole tarvinnut panostaa suhteeseen siten, että joutuu kritiikille alttiiksi, ja on vaan voinut vältellä parisuhteen hoitoa, niin pitäisihän se sinulle nytkin kelvata.

Ei tarvitse kelvata. Älä sinäkään välttele toistelemalla itsellesi, että 'olet ihan ok'. Rohkeutta ja voimia!
 
Mitä enemmän tulee lukeneeksi tämän tyyppisiä tarinoita petetyksi tulemisesta, vahvistuu yksi ajatus. Eli sellainen teoria, että vahva itsetunto auttaa selviämään. Pitäisi olla niin vahva henkisesti, ettei koko maailma romahda vastoinkäymisiin. Ei saisi pelata yhden kortin varassa. Tarkoitan tällä sitä, että elämässä pitäisi olla muutakin kuin parisuhde. Ketään et voi omistaa, jos toinen pettää, se koskee, tottakai, mutta minkä teet? Viha, suru, katkeruus ja tämän tyyppiset tunteet syövyttävät ja kuluttavat. Toisen petos ei muutu vähemmäksi, vaikka kuinka siinä piehtaroit. Kun rakastaa ja arvostaa itseään on helpompi päättää asioita eteenpäin, jatkaako liitossaan vai lähteekö eri suuntaan.
 
Ylipääseminen on todella vaikeaa. Jotkut väittävät siinä onnistuneensa, ja onnea heille. Monet eivät pääse koskaan yli. Jouduin petetyksi jo vuosia sitten, mutta vieläkään asia ei ole järjestynyt mielessäni. Mtä kummallisimmista ärsykkeistä asia hyppää silmilleni - ja tuntuu ihan tuoreelta. Kuten täällä joku toteaa, jotain meni pysyvästi rikki.

Vaimo on kyllä lopettanut ulkopuolisen suhteen, mutta sekään ei auta. Pahinta on itsesyytökseni siitä, miksi en lähtenyt heti lätkimään. Toki asiaan vaikutti se, että totuus paljastui vasta vähitellen, valheiden, puolitotuuksien ja peittelyn jälkeen. Nyt elän kuin varmistamaton ase kädessä: jos tulee esille merkkiäkään ulkopuolisista seikkailuista, mitään ei enää selvitellä. Asia on heti valmis. Ihan täyttä sekuntiakaan ei kulu. Mutta eihän tällainen varuillaan olo ole oikeaa elämää.

Kyse on lopulta siitä, että itseään ei pitäisi pettää - uskottelemalla itselleen viisi hyvää ja kuusi kaunista. Näkemällä myönteistä siellä, missä sitä ei ole. On oltava ihan ehdoton joidenkin perusasioiden suhteen: asiat joko ovat niin tai eivät ole. Niistä ei pidä neuvotella. Muuten menee loppukin itsekunnoituksesta.

Tämä siis ap:lle ja samalla itselleni.
 
halaus:

En odotakaan enää mitään. Paitsi että yhtään naista ei enää kuvioissa pyöri. Sen olen hyvin selvästi julki tuonut. Normaalia arkea odotan mieheltäni, en muuta. Ikään kuin hyvä kämppis.
 
Sanna:
Kyllä hän leveili jutulla, jatkoi suhdetta. Kiristi minua saamaan tahtonsa läpi eräässä isossa asiassa. Vaikka mitä.
En tiedä tajusiko arvoni vai tajusiko mitään. Anteeksi on pyytänyt, terapiaan ei suostunut. Jos joskus otan puheeksi nousee kamala äläkkä että älä nyt taas...
 
anna:
Panostaa suhteeseen taloudellisesti. Helyillä kaikki muka unohtuu?

Minä haluan jatkaa perheen tähden. En halua mitään uusiokuvioita. Lapsia tuskin uusia tulee mutta monta muuta mutkaa kuitenkin. Onhan meillä myös pitkä yhteinen aika takana.

Miehen syytä jatkaa en tiedä. Minulle sanoi, että ei koskaan olisi tuon toisen naisen luo muuttanut mutta en usko siihen. Nainen ainakin jo järjesteli asioita siihen malliin.

Hän ei puhu. Mitä muuta voin vaatia? Esimerkkejä? Mitä hänen pitäisi panostaa jos nyt luovun tuosta puhumisen vaatimisesta?
 
Petetty mies:

Tarkentaisitko, on oltava ehdoton joidenkin perusasioiden suhteen...niistä ei pidä neuvotella.

Mitä esim. sinä koet näiksi perusasioiksi nyt tuon läpikäyneenä?

Olen täysin samassa tilanteessa. Yksikin lipsahdus mieheltä jonkun naikkosen suuntaan - vaikka se klassinen humalaisen haksahdus yhtenä yönä, niin siinä se sitten on. Ei kulu sekuntia minultakaan. Tämän olen myös hyvin selvästi miehelleni kertonut. Olen jopa niin pitkällä että selusta on turvattu, eli tämän vaihtoehdon olen mielessäni selväksi tehnyt. Mutta elän tätä päivää. En kyttää. En vakoile puhelinta. Luotan edelleen vaistooni.

Sama tilanne minulla, jos olisin koko totuuden heti tiennyt tästä suhteesta olisin lähtenyt heti. Nyt käsitin ensin että jotain vähän vain...ja lisää ihmeellisyyksiä ilmaantui ajan mittaan. Siinä vaiheessa olin niin sekaisin, etten PYSTYNYT mihinkään järkevään toimintaan vaan lupasin itselleni aikaa.
Mutta ajan voittaminen ilmeisesti oli miehelläkin mielessä. Pah.
 
Kiristi minua eräässä isossa asiassa. Olikohan kyseessä raha asia yleensä nämä pettäjät jää juuri sen rahoittajan harteille vaikka ei ole tarjota muuta kuin kämppis kivaa.
Itkuinen ihan oikeasti. Mitä saat suhteelta jossa vanhanaikaisesti vain roikut ??
Minullakin oli vakava masennus ja itsetunto hukassa lähes 20 v. kummasti alan toipua 5v jälkeen kun tuo tuhoisa suhde on ohi.
Toivon itsesi takia että tajuat erota. Miehelläsi tulee aina olemaan näitä naisia joilla on jotain sitä mitä hän ei sinussa näe. Näin ikävä kyllä on vaikka kuinka se asia satuttaisi.

Minunkin arvoni aleni vasta silloin kun en enää jaksanut kaikkia tempauksia sietää. Rakastuin onneksi hetkellisesti ulkopuoliseen ihmiseen joka tietämättään antoi voimia irrottautua. Toivon tosiaan että uskot että parempi huominen alkaa vasta silloin kun jätät tämän tuhoavan miehesi ja alat elämään omaa elämää..
Jos mies kerran pitää vispilän kauppaa aina tiedät ihan tarkkaan että kohta jäädään taas kiinni...
Meneekö teillä sängyssä kuitenkin hyvin kun pidät kynsin hampain henkisesti hajottavasta ihmisestä kiinni ?
Mieti näitä mitä kukin sinulle on sanonut ja rauhassa tee ratkaisusi.
Itsekin terapiassa aikoinaan käyneenä opin ainakin sen että aina on tehtävä ratkaisu jotta kriisistä pääsee eroon.
 
ymmärrys:
tavallaan oli kyse rahastakin, mutta en joudu maksumieheksi sentään. Järki minulla pelasi ja pelaa rahan suhteen entistä valppaammin nyt. Olen meistä se varakkaampi puolisko. Voi olla että todellinen syy hänen jäämiseensä onkin taloudellinen, vaikka rakkautta vannoo. On luvannut hyvittää kaiken. On kertonut ystävälleni yrittäneensä parhaansa.

Se kai nyt on sanomattakin selvää miten sängyssä menee tuon kaiken jälkeen.

Omaa tilaa olen ottanut. Hän oli aiemmin suunnattoman mustasukkainen, hänhän tiesi kuinka heikko ihminen on ;) Moniin vanhoihin käyttäytymiskuvioihin en kerta kaikkiaan suostu.
 
Alkuperäiselle, minua kiinnostaa miksi on niin tärkeää mainita heti alkuun, että olet paremmin koulutettu kuin 'rakastajatar'? Tai siis mistä tiedät sen, oletko tavannut hänet? Onko hän vapaa/varattu/lapsia/ei lapsia? Nuorempi vai vanhempi kuin miehesi? Olisiko heillä sinun mielestäsi ollut mahdollisuus yhteiseloon? Tiedätkö varmasti että miehesi jätti hänet...? Vai kävikö toisin päin..
 
www:
Mainitsin sen koska se oli asia josta minua pilkattiin. Eniten juuri koulutuksestani, taustastani, suvustani. En ole niitä koskaan mitenkään esille tuonut, tavallisia ihmisiä me kaikki olemme. Olen tavannut toisen naisen, tiedän hänet hyvin, voisin sanoa tuntevanikin.

Kyllä kai kenellä tahansa on mahdolliuus yhteiseloon. Aikamoisia järjestelyjä se tosin olisi vaatinut. En haluaisi mennä yksityiskohtiin, jotka koskevat toista ihmistä.

Enhän minä varmuudella voi tietää kuka jätti kenet. Mieheni näytti yhden naisen lähettämän viestin, josta kyllä saattoi päätellä paljon. Tosin saattoihan se olla se jättöviesti...

 
Höpisen täällä jo yksikseni...


Mieleeni tuli kostokeino:
Miehenihän on tavattoman mustasukkainen. Hankin itselleni mielikuvitusrakastajan. Lähden iltaisin häntä tapaamaan, todellisuudessa ystävätterelle. Kotiin tultua säntään suihkuun. Hankin syntisiä alusvaatteita. Peilaan ja puuteroin itseäni. Vahdin kännykkääni haukansilmin ja katoan sen kanssa aika ajoin jonnekin. Hymyilen itsekseni. Alan vimmatusti lenkkeilemään ja hoitamaan kroppaani. Tiuskin miehelle. Pilkkaan hänen harrastustaan. Sukunsakin on ihan mahdoton, hah hah haa...Tarvitsisin vähän rahaa kultaseni, lainaatko, on ihan pakkotilanne nyt.

Jotain tuon suuntaista...

Ottakaa rauhallisesti, olen ottanut lääkkeeni, sen verenpainepillerin ;)
 
Olen pahoillani jos kuulostin tylyltä, elän vaan itse samankaltaista vaihetta, siksi nuo asiat kiinnostavat suuresti. Näytti viestin... Minullekin on näytetty viesti, siinä tosin nainen selkeästi ilmoitti että tämä on loppu nyt, eikä halunnut miehen enää ikinä ottavan yhteyttä.
Itselläni on kaksi alle kouluikäistä lasta, sinulle ilmeisesti lähes aikuiset jo?
 
Ne ehdottomat perusasiat joutuu kukin kohdallaan miettimään. Ne on niitä, joiden haluat elämääsi kuuluvan tai et halua. Esim. se on kerrasta poikki, jos petät. Tai: jos petät, edellytän sinulta osallistumista asian selvittelyyn (esim. terapiaan). Ellet osallistu, et kanna vastuutasi ja suhde päättyy siihen. Tai: jos lyöt kerrankin, suhde päättyy siihen, jne. jne. Näistä on vaikea keksiä kaikille sopivia esimerkkejä. Parisuhteeseen liittyvät asiat voi mielessään jakaa vaikkapa kolmeen ryhmään: a) ehdottomuudet = asiat, joista en koskaan tule neuvottelemaan. Niiden täytyy toteutua sellaisena kuin itse haluan b) ne tärkeänä pitämäni asiat, joista edellytän perinpohjaista keskustelua ja sen kautta sopimukseen pääsemistä ja c) yhdentekevät asiat, joiden osalta lähes mikä tahansa lopputulema on mahdollinen ja hyväksyttävä.

Omalla kohdallani tuo yksi asia on ylitse muiden: pettämisen häiväkin saa heti suhteen päättymään. Ilman keskusteluja ja terapioita.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa