Toggle sidebar

vanha petos

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Pää pystyyn nainen ja kestää jonkin aikaa, ennen kuin on selvinnyt ja miettinyt asioita, omasta luonteesta riippuu selviytyminen. Pettämistä ei unohda koskaan.
Mitä mies miettii, tai miettiikö ollenkaan tapahtunutta. Kuvittelee kaiken menevän entiseen malliin ja vaimon rauhoittuvan.

Sinulla on oma elämäsi, ei kannata riippua ja seurata miehen tekemisiä. Jonkin asteinen välinpitämättömyys miestä kohtaan tekee sinulle vain hyvää.Vaikka asutkin hänen kanssaan.

Aika näyttää miten menee ja näetkö miehen uudessa valossa.
 
pettäminen tekee tyhjäksi:

Kyllä, minulla on oma elämä. Se melkein unohtui siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä ja oli ne ns. ruuhkavuodet.

Sen näen myönteisenä tämän sotkun seurauksena, että olen oppinut elämään sitä omaa elämää. Vaikka asunkin mieheni kanssa :)

Alkuun mietin miehen menemisiä ja olin epävarma. Epävarma olen ajoittain vieläkin mutta elän omaan tahtiini ja omien mieltymysteni mukaan.

Ja taidan tosiaan harkita tuota kostoprojektiani. Sehän on ihan viatonta itsensä hemmottelua...jospa se jotain ajatuksia herättää miehessä tai sitten provosoi. Siinähän sen sisimmän sitten näkee.

Tosiaan, aikaa - aion nyt rauhassa katsoa. Ei sitten tarvitse katua että MINÄ tein jotain harkitsematonta.
 
Minulla meni muutama vuosi sitten huonosti ex-vaimoni kanssa. Jatkuvaa riitelyä, syyttelyä ja seksuaalista kylmyyttä vaimon puolelta.

Lopulta tilaisuus teki varkaan ja ajauduin suhteeseen erään naisen kanssa. Kärähdin muutaman kuukauden päästä ja lopetin sivusuhteeni.

Vaimo lupasi antaa anteeksi ja yritettiin jatkaa avioliittoamme. Vaimo ei kuitenkaan päässyt asian yli, vaan lähes päivittäin hän muistutti minua tapahtuneesta ja riitojen yhteydessä syyllisti minua.

Vuoden jaksoin jatkuvaa vanhojen asioiden kaivelua ja hain itse avioeron. Ei kannattaisi jatkaa liittoa, jos ei oikeasti ole halua tai kykyä anteeksi antoon ja eteen päin katsomiseen.
Nyt entinen vaimoni on vieläkin katkerampi, kun on peteyksi tulemisen lisäksi tullut jätetyksikin. Vähän kyllä ihmettelen. Luulisi hänen olevan iloinen, kun pääsi minusta eroon.
 
Onnistua pettämisen jälkeen vanhassa suhteessa on aina haaste.Asian ydin on minun mielestäni juuri joko jatkaa ja katsoa eteenpäin tai lopettaa jos pitää palata menneeseen tasaisin väliajoin. Se syö itseasiassa molempia, ei vain syytettyä. Jos pystyy jatkamaan yhteinen tulevaisuus mielessä ja oma vahva itsetunto tukena niin kyllä kannattaa yrittää (myönnän itsekin ajattelevani, että kerran vielä niin se on siinä, mutta niin ajattelin ennen kiinni jäämistäkin, eli eipä kannata ennustaa tilanne käyttääntymistä etukäteen...)
 
Niin itkuinen,
näin se menee taloudellinen turva on aina miehelläsi ratkaisuissaan mukana. Tämä on sinulla aina valttikorttina. Niin oli minunkin miehelläni, kunnes eräänä päivänä kuminauha vain katkesi ja minä lähdin. Eli hän jäi lopulta lehdelle soittelemaan ja sai mitä tilasi.
Hyvä että olet pysynyt omillasi, mutta kuinka kauan jaksat henkisesti jos kaikki yhdessä olo perustuu vain kun olen tässä jo näinkin pitkään ollut. Huomaan että ihan samoja mietteitä sinulla nyt kuin minulla silloin.
Mutta siitä että ilmoitit olevasi koulutetumpi kuin tämä toinen luuletko että se ratkaisee miehesi ja sinun yhdessäolon hyvinvointia ? Moni koulutettu kun ei saa töitä mutta moni alempi koulutettu porskuttaa ja saa valita työnsä. Ja ansaitsee käytännössä enemmänkin kuin nämä osa-aika paremmin koulutetut.
Edellenkin minä laittaisin keskustelupakon asialle että mies lopulta myöntää vaikka ammattiauttajalla oikean syyn jatkuvaan itsepetokseen ja samoin sinun pettämiseen.
Miten mies on luvannut hyvittää ? Jotain konkreettista pitäisi kehiin heittää..
 
on aika kohottaa itsetuntoa, joka pettämisen vuoksi on mennyt. Käy kampaajalla, osta uusia alusvaatteita ja vaatteita. Uudista tyylisi. Käy kävelylenkeillä ja huolehdi kunnostasi. Luulen, että olet suunnilleen saman ikäinen kuin itsekin olen, joten muutaman kilon pudotus tekee ihmeitä (jos on tarvetta).

Mikään ei ole niin hyvä lääke itsetunnolle, kuin tunne siitä, että voi hyvin ja näyttää hyvältä. Ajatus siitä, että voinhan kelvata jollekin toisellekin tekee terää. Pettää ei tarvitse.

Itse olen aina huolehtinut ulkonäöstäni ja pitänyt huolen siitä että en rupsahda liikaa. Pidän kauniita vaatteita ja alusvaatteita. Meikkaan joka päivä ja huolehdin hiuksistani.

Pidän huolen myös siitä, että taloudellisesti tulen toimeen ilman miestäkin jos semmoinen tilanne sattuu. Lisäksi on ystäviä, enkä ole vain mieheni ""kaveri"".
 
niin itkuinen
me naiset teemme miehillemme palveluksen olemalla taloudellisempia kuin he. Jotenkin näen sinussa itseni ennen eroa. Meillä oli paljon saman tyyppistä ongelmaa lähinnä mies huolehti niin että minä en saanut edes ruokaa kun laskut oli maksettava mutta mies ajeli hienolla autollaan ja arvaa kävikö kaupassa.
Eräänä pv minullakin vain katkesi ja luulen että niin vielä sinullakin tulee käymään. Siksi hyvä että sinulla on ässähihassa kun lähdet ja olet taloudellisesti riippumaton.
Millä miehesi ihan oikeasti oikein aikoi asiat korjata jos ette puhu miksi aina sama kuvio toistuu ? Lähinnä luulen että pettäjämiehesi voi vain pitää matalaa profiilia vähän aikaa ja sitten on taas uusi misukka kyydissä. Oletko aina uudelleen ja uudelleen uskonut nuo rakastan listan ja sitten taas pettynyt. Miehen olisi hyvä miettiä itsekin miksi ei riitä ja miksi satuttaa muita. Minua mietityttää myös miksi et juttele sen naisen kanssa vaan uskot kaikki mitä mies sinulle suhteesta sanoo - koulutustasosta yms. ethän todellisuudessa tiedä vaikka mies esitti täysin sinkku miestä ja oli perhettä perustamassa tämän toisen kanssa ?
 
Itse en katselisi hetkeäkään pettävää miestä, koska pettäminen on luonteessa ja joko kiusauksia pystyy vastustamaan tai ei pysty. Repsahtava ihminen on heikko ja itsekeskeinen, varsikin kun on vielä vaimo lapsiakin.

Ja se naurunalaiseksi joutuminen, yleinen sääli ja takanapäin puhuminen...Jos oma mieheni kerrankin tekee valintansa, lyhytaikaisenkin, jonkun toisen naisen hyväksi, saa sulkea oven talomme ulkopuolelta. Suhde on sitoutumista varten ja jos siihen ei pysty, on pysyttävä yksin.
 
Hairahtanut:
Jonkun aikaa kehittelin keskustelua ja ihan asiallisesti, joskus harvoin suutuin kun sain miehen valheesta kiinni. Sen jälkeen keskustelut vähenivät. En jankuta. Kärsin hiljaa.
 
ymmärrys:
lisää...
Olen jutellut naisen kanssa, tiedän kyllä taustat ja tosiasiat, mutta en tietenkään sitä mitä keskenään ovat suunnitelleet ja kuka on puhunut soopaa ja kenelle.

Olen pohtinut paljon, miten mieheni tosiaan aikoi tilanteesta selvitä. Ja mistä hän saa voimat muuttua. Kumpaan suuntaan ikä tekee tehtävänsä? Onko oppinut mitään? Olenko minä oppinut mitään? Miksi hänen pitää satuttaa muita, mitä kuviota hän toistaa? Toisaalta, terapeutti neuvoi olemaan liikaa miettimättä miehen käyttäytymistä. Tärkeintä on miten hän kohtelee minua ja mitä minä häneltä odotan.

Kyllä nyt ollaan tilanteessa että yksikin lipsahdus niin se on siinä sitten. Olen sen sanonut. Hän saa aivan vapaasti käyttää sitä keinona päästä minusta eroon jos niin haluaa. Hän ei luultavasti koskaan pystyisi hakemaan eroa. Älkää kysykö miksi - en tiedä, niin vain on.
 
Et ole miehellesi nyt kovin kiva kaveri. Olet kuin ladattu ase lapsen kädessä. Sanot, että et vahdi, mutta...Sinä et antaudu elämän vietäväksi. et uskalla vaikka sanot. Et ole antanut anteeksi. Sisälläsi polttaa hivuttava syöpä.
Asiaa ei ole puhuttu. Jos ei mies puhu, puhu sinä. Jonkun kanssa.Mies ei ole tässä se joka säännöt sanelee.Toisaalta en tiedä, mitä olette sopineet.

Itse kykenenin antamaan anteeksi usean naisen letkan. Kykenin sen vuoksi, että itsessäni oli paljon tarkastelemisen aihetta. mm seksuaalikielteisyyteni. En ole vielä kasvanut naiseksi. Mieheni ei ollut vielä saanut vieteltyä minua mukaan, olin kokematon ja pelokas. Silloin tulivat toiset naiset ja veivät mennessään tämän seksihullun hourupään.
Hän tuli takaisin ja elämä jatkuu. Jatkuu se. Luotan siihen, en pohdi.
Olen hyvin luottavainen. Päätä sinäkin. Jos annat anteeksi, et puhu kostamisesta missään tapauksessa. Jos rakastaa, ajattelee toiselle vain hyvää, ajattelee toisen parasta. Aina.
 
'Sen jälkeen keskustelut vähenivät. En jankuta. Kärsin hiljaa.' Miksi ihmeessä olet suhteessa, jossa kärsit? Kysyn siksi, että olen itse ollut tuossa tilanteessa, tosin ei lapsia. Mutta epäilys ei katoa ikinä. Miten voit luottaa epävarmaan sinua loukkaavaan ihmiseen? Palkitaanko sinut elämän lopussa siitä, että kärsit marttyyrina, etkä lähtenyt luvatusta liitosta? Olen nähnyt sukulaiseni vaipuvan vanhalla iällä vuosien kärsimyksen jälkeen sekavaan masentuneeseen vanhuuteen, josta lapset varmasti kärsivät enemmän kuin itsenäisestä, iloisesta äidistä. Minunkin äitini lähti, ja olen onnellinen nähdessäni hänessä positiivisen muutoksen, katkeruus häviää hitaasti mutta varmasti.
 
Minä tarkastelisin asiaa lapsuuden näkökulmasta. Oletko tullut lapsena ""hylätyksi""? En nyt tarkoita varsinaista hylkäämistä, vaan sitä, että oletko tullut tyttönä nähdyksi ja hyväksytyksi? Oletko saanut kunnioitusta ja arvostusta kasvuun nuoreksi naiseksi?
Miksi vertaat itseäsi muihin? Etkö kelpaa itsellesi?
Aikuisuuden tilanteissa nuo varhaislapsuuden tunteet saattavat aktivoitua menetelmällä ""avain-lukkoon"". Onhan petetyksi tuleminen eräänlainen hylkäämiskokemus.
Uusi samantapainen tilanne voi nostaa vanhat tunteet pintaan.
Mielestäni myös hyvä itsetunto rakentuu lapsuuden myönteisistä kokemuksista.

Meillä kulttuuri ei tue naisen itsetunnon kehitystä, vaan pyrkii murtamaan sitä. Nainen joutuu jo pienenä vertaamaan itseään, bodiaan, ulkonäköään jne.. naistenlehtien ja median kauniisiin , hoikkiin ,rypyttömiin, kuvakäsiteltyihin malleihin ja esikuviin. Näennäisesti elämme muka tasa-arvoisessa maassa, mutta miehet vedättävät meitä mennen tullen nimenomaan tämän mediassa esiintyvän vaativan naiskuvan avulla.

Pettäminen on kauhea juttu ja on ymmärrettävää, että olet loukkaantunut. Kyse ei ole kuitenkaan välttämättä millään tavalla sinun hyvyydestäsi tai huonoudestasi, vaan kyse on miehesi valinnoista, olet oikeassa, vaikka olisit miss Suomi, hän voisi pettää. Kyse on siis myös hänestä, eikä sinusta.
Sinulle jäi nyt valitsijan osa. Jatkatko vai et? Siihen kukaan ulkopuolinen ei voi antaa vastausta, vain sinä itse.
Naisena olet ihan OK. Olet omanlaisesi ja niin on hyvä!

Miksei miehesi ota mitään vastuuta parisuhteenne hyvinvoinnista? Mitä hän pelkää? Miksei hän mene terapiaan? Hyvä, että itse hait apua, se auttaa jaksamaan. Mutta tekemisistään hän ei voi vierittää vastuuta sinulle!
 
Hilla

Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi.

Mitä tulee mieheni osuuteen, hän ei halua mennä terapiaan. Sanoo ettei meitä kukaan ulkopuolinen voi auttaa. Hän vain haluaa unohtaa.

Kyllä aluksi syy oli klassisesti minussa. No olihan elämässäni huomiotani vieviä asioita, mutta aikuisiahan tässä pitäisi olla eikä odottaa keskipisteenä oloa elämäntilanteista riippumatta, kärjistetysti. Ei se oikeuta pettämään.
Samaa syyttelyä tavallaan oli ne eri asioista pilkkaamisetkin, alentamistani.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa