Vanha remontoitava mummonmökki vai rakentaisitko ihan uuden talon alusta asti??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kumman valitsisit?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Riippuu siitä, missä kyseiset talo/tontti sijaitsisivat. Jos siellä, missä haluaisin asua, olisi tarjolla valmis talo, en näkisi mitään syytä rakentaa uutta (paitsi jos mummonmörskä olisi tyyliin purkukunnossa). Molemmissa vaihtoehdoissa on oma viehätyksensä.
 
Vanhan ottaisin lähinnä siksi, että uudet tontit ovat yleensä todella ankeita. Menee kymmeniä vuosia, ennen kuin niissä alkaa olla tunnelmaa.

Paras vaihtoehto olis tehdä vanhaan taloon aivan täysi remontti. Se vaan tuppaa olemaan suht kallista....
 
Ihan uusi talo omien toiveiden mukaan.Sellainen rakennettiinkin.Sitä ennen käytiin varmaan viidessäkymmenessä asuntonäytössä ja ei vaan natsannut.Ylipäänsä isojen talojen tarjonta pientä.
 
Todennäköisesti rakentaisin uuden. En jaksaisi sitä remonttiaikaa eikä mulla ehkä ois rahaakaan laittaa vanhaa taloa sellaiseen kuntoon kuin haluaisin. Tykkäisin kyllä jos se näyttäisi siltä miksi se on alunperin rekennettu, mutta sisältäisi kaikki nykyajan mukavuudet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minänäin;29628030:
Vanhan ottaisin lähinnä siksi, että uudet tontit ovat yleensä todella ankeita. Menee kymmeniä vuosia, ennen kuin niissä alkaa olla tunnelmaa.

Paras vaihtoehto olis tehdä vanhaan taloon aivan täysi remontti. Se vaan tuppaa olemaan suht kallista....

Sisustuslehtien unelma.

Löydetään vanha tönö mis on sielua ja historiaa.

Sit alkaa remppa.

Ensin tehdään kaks kertaa tönön kokoinen laajennusosa. Sit laitetaan yhtenäinen rannila koko katon päälle. Uusitaan ulkolaudoitus ja laitetaan samalla energiatehokkaat selektiivilasi- ikkunat. Sit kipsilevytetään katto ja seinät. Enää parketti lattiaan kun lämmöntalteenottoilmanvaihtourakka on ohi.

Samal rahalla olis rakentanu kaks uutta, mut kun just tämmöistä wanhan talon henkeä haluttiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Isämies
Vanha talo :) Ostettiinkin hirsikehikko muualta kun täältä omalta kylältä ei löytynyt sopivaa. Purettiin se ja siirrettiin. Ikuisuusprojekti tuo kyllä on, vuositolkulla yksin tehty eikä vieläkään päästy muuttamaan. Mutta hyvää kannattaa odottaa, loppusuoralla ollaan kuitenkin jo...

Ja miksi... No vanhoissa hirsitaloilla on vain sitä jotain :)
 
Riippuu vähän siittä vanhasta ja sen kunnosta, mutta uskoisin että vanhan. Vanhaa toki ei voi uudeksi remontoida ja se täytyy muistaa. Uus talo ei todellakaan tarkoita homeetonta elämää, varsinkaan tänä päivänä, jolloin talon hyvinvointi on kiinni koneista ja niiden toiminnasta.
 
Tapauskohtaista sanoisin. Vanhaa remontoitaessa voi tulla yllätyksiä, mutta siinä voi olla mukana arvoja joita ei rahalla mittailla. Myös uuden rakennuksen voi yhtä hyvin rakentaa paikalle, jolla on sielua ja historiaa.

Lähituttava remontoi vanhan kotitalonsa, ja yllätyksiä tuli paljon matkan varrella. Ymmärrän kuitenkin täysin halun säilyttää vanha, ja olen todella iloinen puolestaan nyt kun matka alkaa olla tehtynä.
 
Viimeksi muokattu:
Ehdottomasti vanhan hirsitalon, jota ei ole remontilla pilattu.
Jos katto on visu ja talo on rossipohjalla, on kosteusvaurion mahdollisuus vähäinen. Hirsitalosta voit myös vaihtaa hirsiä, jos osa on päässyt syystä tai toisesta lahoamaan.
Vanhoja taloja ei vaan pidä remontoida pilalle. KAikkien rakenteitten pitää hengittää, eli täytyy pitää huoli, ettei laita muovia taloon. Paperitaperit, puulattiat, selluvillaa ja riivettä eristeeksi. Kylpyhuone ja vessa mielellään kehikon ulkopuolelle.

Uutta taloa en huolisi koskaan. Ne ei kestä asumista ja ovat paljon alttiimpia kosteusvaurioille.
Siellä kun ilmanvaihtokoneet jumahtaa niin olo on kuin muovipullossa. Mitä ne lähestulkoon ovatkin.
 
Riippuu paikasta. Minulle kodin ympäristö ja sen ilmapiiri ovat tärkeitä. Tykkään asua maaseudulla, mutta kauniissa ympäristössä. En haluaisi uutta taloa johonkin pellon laidalle metsä reunaan, mutta kotimme on pellon laidalla metsän reunassa, talo on ollut tässä jo 60 vuotta ja pihapiiri on sen mukainen, kaunis ja tunnelmallinen, viihtyisä. Sellainen, että pihalla on kiva olla. Ehkä paras vaihtoehto olisi se, että olisi vanha pihapiiri aittoineen, navettoineen ja pihasaunoineen ja ihanin puutarhoineen ja siinä uusi oman mielen mukainen talo:) Ei vaan taida olla mahdollista :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei mikään enkeli;29630029:
Uutta taloa en huolisi koskaan. Ne ei kestä asumista ja ovat paljon alttiimpia kosteusvaurioille.
Siellä kun ilmanvaihtokoneet jumahtaa niin olo on kuin muovipullossa. Mitä ne lähestulkoon ovatkin.

allekirjoitan tämän. ihan kokemuksestakin.
alko nimittäin tuntua ihan tyhmältä asua talossa, johon piti pumpata ilmaa että siellä voi olla. logiikka jota en koskaan oppinut ymmärtämään. nyt asutaan 1930 ja 1960 rakennetussa talossa, jossa on raikas ilma (paitsi suojasäällä kun avotakka lykkää hajua alakertaan, myönnettäköön tämä) ja ihan ilmatteeks, ilman laivaääniä.
 
Jos ostaisin talon, olisi sen oltava mieluummin 1800-1900-lukujen taitteesta kuin ihan uusi :) Nytkin asun sellaisessa vuokralla, talolla on sekä sielu että omat pienet juttunsa, jonka vuoksi se tuntuukin kodilta - toisin kuin uudet talot. Jokainen ratkoo kohdallaan, mutta itse olen aina pitänyt vanhasta.
 
Useimmat täällä kommentoivat eivät "rakenna" ikinä yhtään mitään vaan odottavat että joku muu tekeet työt heidän puolestaan ja todennäköisesti maksupuolen suurimmaksi osaksi myös. "Rakentaminen" on useimmille naisille sitä että odotellaan että talo valmistuu, rääytään välillä palstalla sitä kuinka mies viettää liikaa aikaa rakennustyömaalla, itse käydään välillä vähän rapsuttelemassa harjalla jotain roskia pois ja kantamassa jotain pientä ja otetaan kuvia facebookkiin kavereille esiteltäviksi.
 
[QUOTE="hohhoijaa";29630109]Useimmat täällä kommentoivat eivät "rakenna" ikinä yhtään mitään vaan odottavat että joku muu tekeet työt heidän puolestaan ja todennäköisesti maksupuolen suurimmaksi osaksi myös. "Rakentaminen" on useimmille naisille sitä että odotellaan että talo valmistuu, rääytään välillä palstalla sitä kuinka mies viettää liikaa aikaa rakennustyömaalla, itse käydään välillä vähän rapsuttelemassa harjalla jotain roskia pois ja kantamassa jotain pientä ja otetaan kuvia facebookkiin kavereille esiteltäviksi.[/QUOTE]

joo tätä(kään) en oo koskaan naisissa ymmärtäny, vaikka sellanen oon itekki.
kovasti paasataan että pitäs rakentaa/remontoida vanhaa ja sitte ite vaan pyöritellään peukaloita ja silmiä kun miesressu siellä rakentaa. sit valitellaan kun miehellä burn out eikä seksiäkään ole.

ite *sädekehän kiillotus* oon täällä remppailu siinä missä mieskin, tosin jos oisin ite saanu päättää niin en ehkä ihan niin tiukalla aikataululla kun mies, mutta meni jo.
kaverin kanssa ollaan naureskeltu että kun muut akat höpöttelee keskenään jotain meikki ja hiusvinkkejä niin me kysellään että oiskos pellavarivettä lainaan, tai mistä löytys talolle kengittäjää :D
 
joo tätä(kään) en oo koskaan naisissa ymmärtäny, vaikka sellanen oon itekki.
kovasti paasataan että pitäs rakentaa/remontoida vanhaa ja sitte ite vaan pyöritellään peukaloita ja silmiä kun miesressu siellä rakentaa. sit valitellaan kun miehellä burn out eikä seksiäkään ole.

ite *sädekehän kiillotus* oon täällä remppailu siinä missä mieskin, tosin jos oisin ite saanu päättää niin en ehkä ihan niin tiukalla aikataululla kun mies, mutta meni jo.
kaverin kanssa ollaan naureskeltu että kun muut akat höpöttelee keskenään jotain meikki ja hiusvinkkejä niin me kysellään että oiskos pellavarivettä lainaan, tai mistä löytys talolle kengittäjää :D

No eipäs yleistetä :D
Itsekin kyllä remonttia tein (ja teen) sen minkä muilta hommiltani ehdin.
Meillä oli remontin kuumimmassa vaiheessa selkeä työnjako. Mies teki remppaa ja minä hoidin lapsen, kodinhoidon ja ruuanlaiton.
Näin sai mies keskittyä pelkkään remonttiin päivätyönsä lisäksi. Yksin kun kaikki tehtiin niin sitä aikaa remonttiin tosiaan meni.
Nyt kun jo asutaan talossa, tehdään näitä viimeistelyhommia tyyliin "kunhan koppeutuu", eli silloin kun on aikaa. PArisuhde kesti remonttiajan hyvin ja on nyt lujempi kuin koskaan. Kummankin työpanos oli tärkeää remontin aikana, vaikkei se minun panokseni pääsääntöisesti siellä työmaalla ollutkaan.
 
Sisustuslehtien unelma.

Löydetään vanha tönö mis on sielua ja historiaa.

Sit alkaa remppa.

Ensin tehdään kaks kertaa tönön kokoinen laajennusosa. Sit laitetaan yhtenäinen rannila koko katon päälle. Uusitaan ulkolaudoitus ja laitetaan samalla energiatehokkaat selektiivilasi- ikkunat. Sit kipsilevytetään katto ja seinät. Enää parketti lattiaan kun lämmöntalteenottoilmanvaihtourakka on ohi.

Samal rahalla olis rakentanu kaks uutta, mut kun just tämmöistä wanhan talon henkeä haluttiin.

Siis mähän tekisin tismalleen näin, paitsi että en tekisi mitään laajennusosaa vaan ostaisin kerralla niin ison ettei tarttis laajentaa B-) Ja kipsilevyt sais jäädä laittamatta ja parketin sijaan lautaa.

Pitäs vaan rahat jostain keksiä. Ja tekijät. Itsehän en osaa tehdä muuta kuin valita väärät kaakelit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei mikään enkeli;29630029:
Uutta taloa en huolisi koskaan. Ne ei kestä asumista ja ovat paljon alttiimpia kosteusvaurioille.
Siellä kun ilmanvaihtokoneet jumahtaa niin olo on kuin muovipullossa. Mitä ne lähestulkoon ovatkin.

Vaikka tuossa onkin mutua huomattavasti enemmän kuin faktaa, niin todetaan nyt kuitenkin, että saahan siihen uuteenkin taloon halutessaan vanhan talon ilmanvaihdon ihan yksinkertaisesti avaamalla pari ikkunaa. Toimintaperiaatehan on näin toimittaessa täsmälleen sama; lämmin ilma sellaisenaan pihalle ja korvausilma raakana sisään.
 

Yhteistyössä