vanha suola

[surusilmä]

Kenellä kokemusta? Olen "onnellisesti" naimisissa ja mulla oikeasti maailman paras mies ja kaksi ihanaa pientä lasta. Yhdessä oltu yli 10vuotta. Kohtasin sattumalta illanvietossa teinirakkauteni jota kohtaan tunteet oikeasti säilyneet jo 15 vuotta jolloin tiemme erosivat. Hän myös tahoillaan naimisissa ja isä. Juttelimme lähes selvinpäin koko yön, suutelimme mutta siihen jäi vaikka molemmat halusimme muuta. Tästä aikaa nyt muutama viikko enkä vaan voi unohtaa. Muutama tekstivieti laitettu ja tiedän hänen tunteensa olevan samanlaisia. Eli ei mikään hetken huuma vaan ihminen jota olen salaa rakastanut vuosikausia. Silloin vaan kohtalo vei meidät erilleen kun erosimme. Vuosien varrella olen miestä nähnyt ohimennen ja aina on ollut sama "perhosia vatsassa" rakastuneen tunne- tunne jota en ole koskaan mieheni kanssa kokenut. En haluaisi satuttaa ketään ja haluaisin todella jatkaa liittoani, mutta sydän vaan ei voi unohtaa. Onko ketään joka on todella uskaltanut mennä tunteiden mukana? enkä nyt kaipaa moraalisaarnaa siitä että mitäs menit naimisiin ym. koska mieheni on ihana mutta rakkaus ollut minun puoleltani aina enemmän kumppanuutta. Enkä ole koskaan miettinyt muita miehiä, paitsi tätä ensirakkauttani. Haluaisin ikuisen liiton ja lapsille onnellisen parisuhteen mallin mutten tiedä mitä teen. Meillä ei oikeasti ole mitään kotiongelmia, olemme ns. onnellinen perhe. sydämeni vain taitaa olla muualla vaikka mitä tekisin. :'(

 

[åsa]

itelleskö selittelet onnellisesta perheestä...

 

[tunnustan]

Minä tunnustan olevani juuri samassa tilanteessa :'(
Melkeinpä sanasta sanaan kirjoitit kuten minun tilanne on, ainut ero että mun kohdalla tää mies ei ole naimisissa. :'( Ei se sydän unohda, vaikka mitä tekisi. Minulla kestänyt tämä tunne jo yli vuoden.

 

[taustalla]

Oma mieheni ihastui ja rakastui minuun yli kymmenen vuotta sitten. Oli naimisissa ja lapsi tulossa, eikä meillä mitään suhdetta ollut. Ei pystynyt minua unohtamaan, vaikka jäi vielä liittoonsa viideksi vuodeksi. Koskaan ei kuulemma ole ex-vaimoaan kohtaan tuntenut samoin kuin minua kohtaan, ja tämän sanoo vielä kuuden yhdessä eletyn vuoden jälkeenkin.

 

[Uskollinen]

Kyllä suurinkin ihastus ja tunne muuttuu aikanaan tavalliseksi arjeksi. Se ei säily samanlaisena kuin alussa tuntuu, tunteet tulee ja menee. Ei kannata rikkoa onnellista perhettä! Koita rikkoa ihastuksen lumo perheen rikkomisen sijaan. Mieti elämää tämän ihastuksen kanssa saman ajan jälkeen kuin nykyisen miehesi, olisiko sen kummempaa. Tunteiden ei ole pakko viedä, ekä niiden perässä juokseminen takaa onnellisuutta.
Kestääkö suhteesi mieheen kertoa avoimesti tällaisista jutuista? Itse olen tavannut oman mieheni nuoruuden rakkauden, joka on edelleen hänelle hyvin läheinen, mutta se on vain sellaista sydänystävyyttä. Mies voi käydä tällä kylässä jne, ja nainen on kyläillyt meillä. Voisitteko ajatella perheiden keskeistä ystävyyttä, koittaa rakentaa läheisestä suhteesta kaikkia hyödyttävän, jolloin se salamyhkäisyyden lisäkiinnostus haihtuisi itsestään.

 

[vastaus]

Mutta itse taas yllytän rohkeammin kuuntelemaan juuri sydäntäsi sekä tunteitasi eikä elää niin kuin muut sun odottavat elävän.
Itsellänikin on mukava mies mutta ei se mukavuus korvaa sitä rakkautta joka tosiaan voi myös hiipua ja jopa kadota.
Onko se onnellisuutta jos kituu suhteessa joka ei tunnu oikealta?
Eihän kenenkään tarvitsisi koskaan erota kun vaan purisi hammasta yhteen,kävelisi kadulla silmät kiinni ja jättäisi sekä tunteet että aivot narikkaan jottei vaan tulisi mitään sotkuja vastaan ja jankuttaisi itselleen että "kyllä tämä tästä,onhan mieheni kuitenkin ihana,kyllä se yhteinen rakkaus vielä löytyy uudestaan.Pääasia on ettei tule eroa."
No-jokainen elää niin kuin parhaakseen näkee! Tsemiä! :wave:

 

[näinpä]

\

Mutta itse taas yllytän rohkeammin kuuntelemaan juuri sydäntäsi sekä tunteitasi eikä elää niin kuin muut sun odottavat elävän.
Itsellänikin on mukava mies mutta ei se mukavuus korvaa sitä rakkautta joka tosiaan voi myös hiipua ja jopa kadota.
Onko se onnellisuutta jos kituu suhteessa joka ei tunnu oikealta?
Eihän kenenkään tarvitsisi koskaan erota kun vaan purisi hammasta yhteen,kävelisi kadulla silmät kiinni ja jättäisi sekä tunteet että aivot narikkaan jottei vaan tulisi mitään sotkuja vastaan ja jankuttaisi itselleen että "kyllä tämä tästä,onhan mieheni kuitenkin ihana,kyllä se yhteinen rakkaus vielä löytyy uudestaan.Pääasia on ettei tule eroa."
No-jokainen elää niin kuin parhaakseen näkee! Tsemiä! :wave:

Täysi peesi tähän

 

[sama tilanne täällä]

lähes sama tilanne myös täällä..... vajaan vuoden oon kohta ajatellut lähes pelkästään toista. suudeltu on useamman kerran, tapailtu ym... ja hirvee ikävä on edelleen enkä muuta pysty ajattelemaan... :hug:

 

[en tajuu]

m,iksi heittää pitkä ja hyvä suhde meneen jonku entisen heilan takia.mul ei tulis mieleenkään ruveta haikaileen entisten perään.entiset on menneen talven lumia!!!! \|O vaiko kyllästyny oot tavalliseen arkielämään?kehitä ny äkkiä itelles ja ukolles jotain vipinää niin kyl tollaset entiset heilat unohtuu jos ite teet asialle jotain ja mieti nyt vähän silläkin on oma perhe haluatko tuhota sen perheen????MIETI VIELÄ!

 

[Hallatar]

Mulle kävi niin, että yli 10 vuoden jälkeen löysin nuoruudenrakkauteni uudelleen, ja nyt ollaan oltu naimisissa 5 kk. Molemmilla on takana eroon päättynyt avoliitto ja siitä lapsia. Sillon ku tavattiin uudestaan, mies oli vapaa, minä asuin vielä entisen miehen luona mutta olin tehnyt lähtöä jo monta vuotta, ja välillä asunutkin erossa. Mies ei ollut syy eroon, ehkä hän hieman nopeutti ja helpotti lähtemistä mutta en missään nimessä eronnut lasteni isästä toisen miehen takia. Ihan itseni takia lähdin liitosta, joka ei vastannut mun käsitystä siitä mitä elämältäni haluan.
Niin, kyllähän mullekin sanottiin, että hullu olen kun otan jonku entisen poikaystävän uudestaan, että se on pelkkää nostalgiaa ja vanhan sopan lämmittämistä. Että jos on kerran jo erottu niin ei kannata enää uudelleen yrittää, ei se suhde tälläkään kertaa onnistu kun ei ole sillon aikoinaankaan onnistunut. Mun oli kuitenkin pakko ottaa se riski ja katsoa mitä tästä tulee, muuten en ois saanut mielenrauhaa! Kaikkien näiden vuosien ajan oon tätä nuoruudenrakkauttani ajatellut, siis ihan joka päivä. Oon miettinyt, mitä hän tekee, onko naimisissa, onko lapsia, onko hän onnellinen, ajatteleeko hän mua koskaan... Ja kun sitten tavattiin ja juteltiin, kävi ilmi, että mies on ajatellut minusta samalla tavalla, ja ettei ole voinut sitoutua keneenkään koska on aina kaikkia naisia verrannut minuun.
En kehoita ketään toimimaan samalla tavalla, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Meille tämä uudelleenlämmitetty soppa on maistunut oikein hyvin, vaikkei elämä tietenkään pelkkää juhlaa ole. Mutta enpä sitä odottanutkaan. Muutenkaan en ajattele, että miehen tehtävä olisi tehdä minut onnelliseksi, kyllä se on ihan mun oma tehtävä. Itse olen päättänyt, miten ja kenen kanssa haluan elämäni elää, ja itse myös siitä vastuun kannan. Jos tämä liitto joskus karahtaa kiville niin en voi siitä ketään syyttää, sitten katsotaan taas uudet suunnat elämälle.

 

[mie]

Voi mahotonta, miten kuulosti tutulta! Ihan kuin minä olisin tuon kirjottanut! Eroa oli sen verran, että naimisissa olen ollut vasta 2 vuotta ja meillä on yksi lapsi, ja tämä mies on vapaa.

Tapasin lapsuuden ihastukseni viikonloppuna kaverini polttareissa ja en voinut vastustaa kiusausta. Suutelua pidemmälle ei menty. Mutta kyllä vähän harmittaa, kun ei rakasteltu... Olisi ollut niin ihana kokea se hänen kanssaan!

Voi itku minkä tilanne!

 

[Aurinkoinen]

Voi kun on tuttua tekstiä!
Itelläni on vain semmonen tilanne et olen 10vuotta ollut naimisissa nykyisen mieheni kanssa ja meillä on 3 ihanaa lasta! Tässä muutama vuosi sitten kun tyttö porukalla lähdimme illan viettoon, törmäsin tähän teini ihastukseeni, siinä tietty puhuttiin ja suudeltiinkin... oli jopa muustakin jo puhe, mutta jäi puheeksi... kaverit tulivat väliin :ashamed:
Olen teinitytöstä saakka ollut kiinnostunut tästä miehestä, mutta jotenkin en uskaltanut lähestyä häntä, hänen kaverinsa kanssa seurustelin hetken ajan.
Siinä illalla kun puhuimme, tunnustin tunteeni häntä kohtaan. Hän myönsi että oli myös ajatellut minua nämä vuodet, että oli myös teininä jo ollut minusta kiinnostunut..... ei ollut uskaltanut lähestyä minua. Hän oli suhteellisen ujo kouluaikana, samoin kun minäkin tiettyjen ihmisten kohdalla.. :ashamed:
Asumme samalla paikkakunnalla, emme tapaile, emme soittele...... vielä..... mutta, näemme toisiamme ihan tuossa kadulla, kaupassa, kuntosalilla jne... katsee kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...... Mitä teen, sydän on verillä!!! Järki sanoo että unohda, mutta sydän sanoo että ota seuraava askel......
AUTTAKAA!!! :snotty:

 

[taustalla]

Sydän sanoo ja sydän sanoo....

#&%?$!* marjat sanon minä. Tossa taas etsitään hyväksyntää ja lupaa rikkoa kaksi pehettä oman itsekkään oman edun vuoksi. Ei olla halukkaita pistämään tikkuakaan ristiin tilanteen pelastamiseksi vaan koitetaan etsiä tekosyitä päästä toteuttamaan oma tahto ajattelematta pätkääkään ihmisiä joita se koskee..

Voi tätä nykyajan itsekeskeisyyttä. Tuollaisten ihmisten ei tulisis elää parisuhteessa ollenkaan. Liikaa tuijotetaan TV:stä saippuaoopperoiden auvoisaa eloa ja hehkutetaan kuinka "sydämen ääntä pitää kuunnella". Oisit kuunnellu sitä prkl ennen kuin menit perheen perustamaan nykyises kanssa.

Lapsellista oman edun tavoittelua. Ei haluta elää arjessa vaan haaveillaan paremmasta, jota ei ole.

Newsflash: Ei se kumppani vaihtamalla parane!! Arki se iskee siihenkin suhteeseen, taas on mahdollisesti lisää lapsia hankittu ja alkaa "sydän puhua" siihen mallin että pitäis uus puoliso saada. Perhe hajalle jonkun hupakon mielenailahteluiden vuoksi.

Turha puhua "sydämen äänestä" ja vedota sellaiseen tekopyhään #&%?$!*. Kaikki ovat tietoisia valintoja, joiden seuraukset kannat sinä, (jopa kahden) perheen rikkoja!!

 

[taustalla]

\

Sydän sanoo ja sydän sanoo....

#&%?$!* marjat sanon minä. Tossa taas etsitään hyväksyntää ja lupaa rikkoa kaksi pehettä oman itsekkään oman edun vuoksi. Ei olla halukkaita pistämään tikkuakaan ristiin tilanteen pelastamiseksi vaan koitetaan etsiä tekosyitä päästä toteuttamaan oma tahto ajattelematta pätkääkään ihmisiä joita se koskee..

Voi tätä nykyajan itsekeskeisyyttä. Tuollaisten ihmisten ei tulisis elää parisuhteessa ollenkaan. Liikaa tuijotetaan TV:stä saippuaoopperoiden auvoisaa eloa ja hehkutetaan kuinka "sydämen ääntä pitää kuunnella". Oisit kuunnellu sitä prkl ennen kuin menit perheen perustamaan nykyises kanssa.

Lapsellista oman edun tavoittelua. Ei haluta elää arjessa vaan haaveillaan paremmasta, jota ei ole.

Newsflash: Ei se kumppani vaihtamalla parane!! Arki se iskee siihenkin suhteeseen, taas on mahdollisesti lisää lapsia hankittu ja alkaa "sydän puhua" siihen mallin että pitäis uus puoliso saada. Perhe hajalle jonkun hupakon mielenailahteluiden vuoksi.

Turha puhua "sydämen äänestä" ja vedota sellaiseen tekopyhään #&%?$!*. Kaikki ovat tietoisia valintoja, joiden seuraukset kannat sinä, (jopa kahden) perheen rikkoja!!

blaa blaa blaa..... vetäkää tunteella vaan B)

 

[voi kuule]

\

Sydän sanoo ja sydän sanoo....

#&%?$!* marjat sanon minä. Tossa taas etsitään hyväksyntää ja lupaa rikkoa kaksi pehettä oman itsekkään oman edun vuoksi. Ei olla halukkaita pistämään tikkuakaan ristiin tilanteen pelastamiseksi vaan koitetaan etsiä tekosyitä päästä toteuttamaan oma tahto ajattelematta pätkääkään ihmisiä joita se koskee..

Voi tätä nykyajan itsekeskeisyyttä. Tuollaisten ihmisten ei tulisis elää parisuhteessa ollenkaan. Liikaa tuijotetaan TV:stä saippuaoopperoiden auvoisaa eloa ja hehkutetaan kuinka "sydämen ääntä pitää kuunnella". Oisit kuunnellu sitä prkl ennen kuin menit perheen perustamaan nykyises kanssa.

Lapsellista oman edun tavoittelua. Ei haluta elää arjessa vaan haaveillaan paremmasta, jota ei ole.

Newsflash: Ei se kumppani vaihtamalla parane!! Arki se iskee siihenkin suhteeseen, taas on mahdollisesti lisää lapsia hankittu ja alkaa "sydän puhua" siihen mallin että pitäis uus puoliso saada. Perhe hajalle jonkun hupakon mielenailahteluiden vuoksi.

Turha puhua "sydämen äänestä" ja vedota sellaiseen tekopyhään #&%?$!*. Kaikki ovat tietoisia valintoja, joiden seuraukset kannat sinä, (jopa kahden) perheen rikkoja!!

Mitä säkään mistään mitään tiedät veen ääliö!! Juu eletään kaikki vaan #&%?$!*ä olevaa elämää ja riudutaan katkeruudessa sitte kuus kymppisinä.
Ja kuule ihmiset on muuttuvaisia, ei sitä ehkä tiedä kun yhteen menee että mitä tulevan 10 vuoden aikana tapahtuu.
Että vedä vaan päähän ja pakene vuorille :kieh:

 

[hui]

Voi hellanlettas, kukas se täälä noin kamalan rumia puhuu ja vieläpä noin äkäisesti?
Äkkiä ajateltuna vois jopa luulla, että kyseessä on juuri edellämainitunlainen kaistapää joka rikkoo perheen kuin perheen "ilmiömäisen sädehtivän unohtumattoman rakkauden" takia... :headwall:
Voi toista..... Elämä on kovaa.

 

[niin just]

onko se sitten parempi että eletään koko elämä "puoliteholla" salaa kärsien koko ajan?? siinä kärsii koko perhe, myös lapset. lapset kyllä huomaavat jos kaikki ei ole kohdallaan. ei nää ole helppoja päätöksiä kenellekään, kaikki asiat on mietittävä läpi eikä nopeita johtopäätöksiä yleensä kannata tehdä. mutta jos elämä jatkuu vuosia samanlaisena niin onko siihen järkeä jäädä kitumaan???

 

[hui]

Lätkiintymisiä tulee ja menee pitkin parisuhde-elämää. Ne alkaa just tällasina "tähtisadesalamatlyöjalataltasydänhakkaa"-meiningillä ja haalistuu pikkuhiljaa. Ei paljoa kerkeis oikeaan jo olemassaolevaan suhteeseen edes panostaa, jos jokaisen ihastumisen takia otettais ero!
On sitten ihan ihmisestä kiinni, kuka antaa tällaisen pilata elämänsä ja antaa sen mennä niin pitkälle, että lapsienkin elämä kärsii.
On eri asia jos oma puoliso kohtelee kaltoin, ryyppää, hakkaa tai pettää. Mutta jos valmiina on jo sellainen ihana ja kaikinpuolin hyvä mies, niin onpa pentumaista jättää koko elämä ah niin ihanan haaveparisuhteen takia.

 

[taustalla]

Mä olen sitä mieltä että jos ei ole onnellinen liitossaan niin järjestys on tämä:

ENSIN erotaan, SITTEN VASTA "etsitään" uusi kumppani.

Näin toimien moraalisaarnat voidaan unohtaa, tuntuu kyllä suoraan sanottuna, että kunhan pakenee johonkin syliin, kun on liitossaan onneton.
Luulis, että haluaa ensin selvitä entisestä suhteesta ja sit vasta uutta kehiin, niin toimien luulisi sen uudenkin suhteen alkavan paremmista lähtökohdista.

Mutta tietysti jokainen toimii kuten itse parhaaksi näkee, mutta eikö se niin ole että tunteet ja järki puhuvat eri kieltä toisinaan.

Onnellista elämää kullekin valitsemallaan tiellä.

:flower:


terveisin ei perheenrikkoja ja onnellinen

 

[arvot kohdalleen]

Hyvät naiset ja herrat!

Vanhat suhteet kummittelevat jossain määrin elämässämme aina. Enemmän tai vähemmän. mutta on eri asia ymmärtää tilanne kuin olla tuuliajolla! Varsinkin jos on sitoutunut Jumalan kasvojen edessä ja suhteessa on lapsia. Jotkut asiat voi olla elämässämme sellaisia joita voi ja kannattaa muuttaa. Mutta nämä ihmissuhde jutut eivät kuulu siihen piiriin, jos naimisissa ollaan. Se tulisi kaikkien ymmärtää.. Oikeasti tosi huolestuttavaa kun suhteetkin ovat kertakäyttö kulttuuria jo!? Miksi ei voi sitoutua yhteen ja vain yhteen? On ihan selvää et tunteita voi jossain elämänvaiheessa kävästä vaikka esim. vanhassa suolassa, mut sen unohtamiseksi vain tekee töitä ja ei ala ruokkimaan sitä millään tavoin. Kumppanikin ymmärtää sen varmasti, et esim. raskauskin voi herätellä kaikki menneet mieleen. Mut kun tiukka paikka tulee ja kriisejä elämässä, olkaa puolisoina lähempänä toista kuin että alatte vilkuilla ympärille. Rakkaus on enenkaikkea tahdon asia. Ei tunteiden varaan ainoastaan mitään pysyvää rakenneta, tarvitaan tahtoa! Tunteet vaihtelevat päivittäin, ei joka päivä rakkaus kukoista. Ei varmasti missään liitossa. Mut niitten päivien yli mennään tahdon voimalla!

Ei meilläkään ole aina niin kovin ruusuinen liitto ollut. Ja jopa vielä monien vuosien jälkeen ärsyttää kun tapaan vanhoja heiloja, omia ja mieheni, jotenkin kaikki vanha palautuu mieleen. Miten helppo sitä olisi alkaa ruokkimaan! Olen myös joskus mustis miehelleni vanhoista suhteista, mut ymmärrän itsekkin miten naurettava olen. Mieheni on valinnut minut ja minä hänet! Saan sen hyvin nopeasti selville kun vaan avaan suuni ja kerron mustasukkaisuudestani!! Tahtoa naiset kehiin ja sisua! Onks nykynaisissa vielä sisua niin kuin ennen!? =)

 

[taustalla]

Mutta kyllä se rakkauskin voi kuolla vaikka kuinka olisi naimisissa tai olisi lapsia...silloinkin pitäisi vaan jatkaa "hyvää elämäänsä" vai?!!?
Itselläni nousee heti niskavillat pystyyn kun puhutaan Jeesus ja Jumalajuttuja...parempi kun ei mene naimisiin niin pääsee paljon nopeammin eroonkin.
Jos tuntuu että ei ole enää mitään yhteistä,ei tunteita toisiaan kohtaan eikä liioin mitään mistä puhua yhdessä ja muutenkin jos tuntuu että se nykyinen suhde ei ENÄÄ ole sitä mitä tahtoo niin eikö olisi parempi jatkaa eri suuntiin kuin kituu väkisillä?

 

[hui]

\

Mutta kyllä se rakkauskin voi kuolla vaikka kuinka olisi naimisissa tai olisi lapsia...silloinkin pitäisi vaan jatkaa "hyvää elämäänsä" vai?!!?
Itselläni nousee heti niskavillat pystyyn kun puhutaan Jeesus ja Jumalajuttuja...parempi kun ei mene naimisiin niin pääsee paljon nopeammin eroonkin.
Jos tuntuu että ei ole enää mitään yhteistä,ei tunteita toisiaan kohtaan eikä liioin mitään mistä puhua yhdessä ja muutenkin jos tuntuu että se nykyinen suhde ei ENÄÄ ole sitä mitä tahtoo niin eikö olisi parempi jatkaa eri suuntiin kuin kituu väkisillä?

...tässä puhuttiinkin siitä, kun ihmiset ryntää uuteen syliin heti kun pikkusenki tylsistyttää oma puoliso tai kun joku "iiiiihana" tyyppi vähä hymyilee.

 

[arvot kohdalleen]

Miks sul nousee niskavillat pystyyn jeesus, jumala sanasta tai sellaisesta, eiks suhde oo kunnossa sinnepäin? Ei tarvi olla kovinkaan uskovainen ku ymmärtää et mitä siel kirkossa tulee luvattua! On tosi et ei kannata mennä avioon, jos asenne eroamiseen on jo suhteen alussa luvallista. Tai jos sitä pidetään jo avioliittoa solmittaessa ikään kuin takaporttina. Et jos tä ei oikeen luista, niin erotaan. Pysyy silloin yksin ja ei hommaa lapsia, joilla ois sit monet isät ja äidit ja siskot ja veljet, mummut, papat, sedät...

Mut kitumisesta ei oo kukaan puhunu mitään.. Se vaan on yleistä et liiian helpolla lähdetään eri suuntiin!! Itsekkyys on siihen syy! Halutaan et toinen muuttuu ja uskotaan et rakkaus löytyy muualta. Valitettavan usein harhakuvittelua! Rakkaus kuolee? Mihin rakkaus jota hoidetaan voi kuolla? Jos molemmat haluaa niin! Ei näe enää mitään suhteessa?

paljon ymmärrän, mut en läheskään kaikkea! Asenteista se on kiinni! Mut toivotaan et elämäsi olisi tasapainoinen ja onnellinen kaikinpuolin!

 

[Mies77]

Kyllä on lapselliset kuvitelmat joillakin naisilla. Jos ollaan naimisissa ja on lapsia ja "ihana mies", niin minkä ihmeen takia pitää haikailla "nuoruuden rakkauden" perään? 10 tai 15 vuodessa ihmiset muuttuvat paljonkin, ehkä se nuoruuden rakkauskaan ei ole niin ihana kuin ennen. Tämä ajan saatossa muuttuminen pätee sinuun ja mieheesi mutta te olette muuttuneet yhdessä tuona aikana ja nähneet sen muutoksen. Tunnette ja tiedätte millainen toinen on. Ei siinä enää ole sitä jännitystä, mutta eipä tule varmasti ikäviä yllätyksiäkään. Aika kultaa muistot ja sitä muistaa vaan ne hyvät hetket ja nekin on "kullattuja", lisäksi kun ollaan aikuisia ja eletään kuin perhe, tulee se arki vastaan ja huuma muuttuu arjeksi... Voi olla että mies ei todellakaan ole sitä mitä luulit ja pienten "ihanien" keskustelujen perusteella oletit olevan.

Entäs lapset? Jäävätkö lapset isän vai äidin hoitoon? Jos jäävät äidille, niin itä uusi mies tykkää lapsista, mitä lapset tykkäävät uudesta miehestä. Kyllä lapset ymmärtävät että tämän miehen takia iskä ja äiti eivät ole enää yhdessä. Tulevatko lapset koskaan hyväksymään uutta "isää". Entäs lasten yhteishuoltajuus. Entisen miehen kanssa pitää olla käytännössä joka viikko tekemisissä hakemassa ja kuljettamassa lapsia, tarha/koulunäytelmät yms. vielä lisäksi.

On eri asia jos parisuhde on ollut huono jo aikaisemmin ja rakkaus on jo kuollut tai ainakin kadonnut. Tai jos suhteessa on ollut alkoholiongelmia tms. Mutta aloittaja itse sanoi että hänelä on maailman paras mies. Hän on sen huomannut jo vuosien aikana ja on edelleen sitä mieltä. Itse henkilökohtaisesti olen varma että tämä uusi suhde ei tulisi kestämään... Sinusta lapsista ja uudesta miehestä ei välttämättä tule ikinä perhettä. Lapset ikävöivät oikeaa isäänsä ja uusi mies tuntee itsensä todella ulkopuoliseksi. Tuleeko sinulla ikävä sitä "onnellista perhettä", eli hetkiä
joilloin te olitte ihan perheen kesken, sinä, miehesi ja lapset. Sitä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta mitä lapsilla ja heidän vanhemmillaan on yhdessä oltaessa. Muista että tämä tunne ja "oikea perhe" häviää
ikuisiksi ajoiksi. Olen varma ettei sitä pysty saavuttamaan uuden miehen ja lasten kanssa. Mieti mitä sinä oikeasti kaipaat ja mistä sinä tulet onnelliseksi. Minusta ainakin on kaikista paras tunne kun olemme koko perhe koolla ja pelaamme tai luemme tai vaikka katsomme telkkaria sohvalla, siis minä vaimoni ja lapset. Sitä hetkeä ja tunnetta ei pysty tekemään, se syntyy rakkaudesta ja välittämisestä, se on SE PERHE.


Ja kuten aloittaja itse sanoi:\

Olen "onnellisesti" naimisissa ja mulla oikeasti maailman paras mies ja kaksi ihanaa pientä lasta.

Haluaisin ikuisen liiton ja lapsille onnellisen parisuhteen mallin mutten tiedä mitä teen. Meillä ei oikeasti ole mitään kotiongelmia, olemme ns. onnellinen perhe. sydämeni vain taitaa olla muualla vaikka mitä tekisin. :'(

Jos miehessä ei ole surusilmän mukaan mitään vikaa, niin miksi luopua tuosta?

Olen pahoillani miehesi ja lapsiesi puolesta, että heillä on noin vähän heihin sitoutunut äiti. Heitä käy sääliksi.

Voimia miehellesi ja lapsillesi. Muista että erosta kärsivät lapset ylivoimaisesti eniten.

 

[NiiN]

Mies-77 kaunis kirjoitus, ja juuri tuollaisesta perheestä olen kuvitellut. Taidat olla ihana mies, minun miestäni kun kiinnostaa kaikki muu tekeminen enemmän kuin olla oman perheen kesken. Kyllä sitä pakostakin miettii vanhaa suolaa ja sitä että oiskohan meillä asiat toisin.

kyllähän näitä uusioperheitä on paljonkin ja niin uudet isät kuin uudet äidit rakastaa toisen lapsia kun omiaan.

Jos olisin kaiken tulevan tiennyt viisi vuotta sitten enpä olisi perhettä tämän kanssa perustanut. :'( Kaikkien viisaiden ennustajienhan on helppo sanoa että olisitte miettineet ennenkö lapsia alatte hankkimaan.

Kysymys mihin haluankin vastauksen kuuluu: MITEN IHMEESSÄ TE KAIKKI VIISAAT OOTTE TIENNEET MILLAISEKSI IHMINEN MUUTTUU ESIM: VIIDESSÄ VUODESSA? JA SITEN OOTTE USKALTANEET PERUSTAA PERHEEN?