Vanhat asiat ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyhmää tyhmää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyhmää tyhmää

Vieras
Jostain syystä mua on ruvennut kaivelemaan kaikki vanhat asiat. Siis nyt olen 23v ja mua jotkut teini-iän typeryydet häiritsee. Erityisesti ne, mitä on tullut kännissä tehtyä. Mun isä joka oli alkoholisti niin kauan kuin vain muistan, osittain viinan takia kuoli hiljattain. En tiedä onko siksi mua jotenkin alkoholi alkanut ahdistaa. Ja lapsena katsoin aina isäni ja äitipuoleni ryyppäämistä ja känniriitoja. Teininä tuli monesti juotua liikaa, sammuttua mihin sattuu, oksenneltua, itkettyä, kerrottua kaikenlaista yksityisasiaa muille. olin myös hyvin huomionhaluinen ja kerran erittäin typeränä, taisin olla just ja just täysi-ikäinen, ja erittäin kännissä, en edes tiedä mistä syystä esitin että henkeäni ahdistaa vaikkei oikeesti ahdistanut, muuten oli kyllä jotenkin inhottava olo.. Kai sekin jotain huomionhakua. Kaikki tuollainen mua on ruvennut nyt häiritsemään, ne tulee päivittäin mieleen ja hävettää ja tuntuu välillä että oon jotenkin pilannut mun elämäni tai jotain, kun noita ei saa tekemättömiksi. En ole kuitenkaan siis tehnyt mitään rikoksia, en ole käyttänyt huumeita, en ole paneskellut ketä sattuu tms... miehen ja kavereitten kanssa riitelin teininä paljon. Sekin ahdistaa kamalasti. Tuntuu jotenkin että kaikki ajattelis nyt sen takia vieläkin että olen kauhea ämmä.

Nykyään olen naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Juon harvoin ja silloinkin yleensä kohtuudella. En tykkää olla humalassa. Mutta viime kerralla kun otin alkoholia, tuli otettua liikaa kun en enää oikein muistanut omia rajojani kun edellisestä kerrasta oli kaaauan aikaa, olin väsynyt rankan päivän ja valvotun yön jälkeen ja siinä ystävien kanssa rupatellessa tuli sitte juotua enemmän kuin olisi pitänyt. Tuosta kerrasta on nyt yli kuukausi ja se vieläkin häiritsee mua, en tehnyt silloinkaan mitään vakavaa, mutta muisti vähän hatara jostain kohdin iltaa. Heitin roskikseen paidan joka mulla sinä iltana oli päällä, koska mua ahdisti se paitakin, inhotti kun olin ollut niin kännissä. Muutaman päivän sen jälkeen ahdisti mennä ihmisten ilmoille. tuntui että kaikki ajattelevat että "tuo on se nainen joka oli tosi kännissä". Vaikka järjellä kun mietin niin tuskin kukaan nyt niin ajatteli. Ja sitten kun yksi kaveri huomautti että vaikutin vähän kireältä kun olin sinä iltana nähnyt hänet, mun päässä alkoi pyörimään ajatuksia, että mitä jos en vaan muistakaan jotain juttua ja oon tehnyt jotain tosi typerää, sanonut jollekin jotain rumaa baarissa tai mitä jos olen vaikka lyönyt jotain tai suudellut jotain toista miestä. Siis enköhän varmasti muistaisi jos jotain tollaista olisin tehnyt, eikä mikään noista ole mun tapaistani, mutta silti mua ahdistaa ja tulee kaikkia "mitä jos" -ajatuksia mieleen. Äh jotenkin on niin sekavia ajatuksia etten tiedä miten selittäisin, oli vaan pakko saada purkaa jonnekin kun ei näistä oikein kenellekkään voi puhua.
 
joo kyllä mä tiiän mikä morkkis on eikä tää nyt siltä tunnu. tai vähän samanlainen tunne mutta tuskin kenenkään morkkis noin kauaa kestää ainakaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyhmää tyhmää;27807612:
joo kyllä mä tiiän mikä morkkis on eikä tää nyt siltä tunnu. tai vähän samanlainen tunne mutta tuskin kenenkään morkkis noin kauaa kestää ainakaan..

Kappas vaan, piti tarkistaa toi aika... :D

Kannattaa varmaan lähteä selvittelemään päätänsä ammatilaisen avulla jos toi vielä jatkuu :)
 
Ja siis jos sä olet nyt 23-vuotias niin ei se teini-ikä nyt niin hirveen kaukana vielä ole... Mulla on ahdistus alkanut helpottaa tässä parin vuoden sisällä, mä olen nyt 28-vuotias ja tyhmyydet tuli tehtyä siinä 18-23 vuotiaana.. Plus lapsuus joka nyt oli mitä oli, ei niinkään alkoholia mutta muuten pimeä äiti ja suku.

Suvusta myös irroittauduimme tossa 3 vuotta sitten, jonka jälkeen tosiaan mun ahdistus alkoi helpottamaan. Mm. pakko-oireinen häiriö katosi vuoden sisällä ton välien poikkilaittamisen jälkeen, ja se oli mulla ollut lapsuudesta asti riesana, pahentuen vaan iän myötä.
 
Kaivele vanhoja kuvia esiin ja katsele sitä silonaamaista pikkutyttöä niissä kuvissa ja anna sille anteeksi. Jos sinulla olisi hiukan enemmän ikää jo, niin se tulisi automaattisesti. Yritä silti :).
 
[QUOTE="vieras";27807701]Kaivele vanhoja kuvia esiin ja katsele sitä silonaamaista pikkutyttöä niissä kuvissa ja anna sille anteeksi. Jos sinulla olisi hiukan enemmän ikää jo, niin se tulisi automaattisesti. Yritä silti :).[/QUOTE]
Yritän siis sanoa, että olit sillon tosi nuori (toki vieläkin). Moni töppäilee sinun nykyisessä iässäkin, mutta sinä olit ihan teini silloin.
 
Muakin ahdistaa välillä nuo kännimokailut, vaikka ne rajoittuvatkin lähinnä typeriin juttuihin ja mekastamiseen. Parin nolon ylilyönnin jälkeen olen sitten lopettanut alkoholinkäytön lähes kokonaan. Silloin harvoin kun biletän, niin juon kyllä humalahakuisesti, mutta en niin järjettömiä määriä ja vauhdilla mitä joskus nuorempana.

Ei niitä asioita enää voi muuttaa tai saa katoamaan, omaa käytöstä vaan voi muuttaa tästä edespäin. Koittaa käyttäytyä fiksummin ja niin, ettei tarvitse hävetä edellisiltaa. Mutta siltä nuo mokailut tuntuu pistona sydämessä, en ole niitä oikein antanut itselleni anteeksi.
 
alkoholistiperheen kasvatteja usein ahdistaa monet asiat,ihan turhatkin saavat joskus suuret mittasuhteet..puhuminen ja läpikäynti auttaa.ja aina voi lopettaa kokonaan juomisen ja nauttia joka aamu siitä ettei ole krapulaa ja morkkiksia:)
 
no mä kyllä häpeän helposti ja ahdistun jos vähänkään epäilen jonkun ajattelavan musta jotain pahaa. Ja epäilen myös hirveän pienistä asiosita että musta ajatellaan jotain ikävää, tai että joku on suuttunut tai pettynyt muhun.. Lapsuudesta myös on jäänyt mieleen jotain yksittäisiä sinänsä "turhia tilanteita. Muistan varmaan ikuisesti sen kun olin ekalla luokalla ja opettaja sanoi jotain vähän väärin. sitten sanoin siihen että "eikös sun pitäisi opettaa meitä eikä meidän sua". Yritin olla hauska. Ja siitäkös toi opettaja suuttui. en nykyään yleensä (tuskin nyt kuitenkaan vain tuon tapahtuman takia) tykkää avata suutani missään isoissa ryhmissä...
 
Mulla ihan sama. Mun villein aika sujoittui ikävuosille 20-25, jolloin joka viikko sekoilin ympäripäissäni baareissa.. käyttäydyin kuin idiootti, mekastin, remusin, puhuin mitä sattuu ja kenelle sattuu, sinun touhuusi lisättynä se, että yhdenyön suhteitakin kertyi jonkun verran. Siis totaalisen känniääliömeininkiä- Sitten kun löysin vakituisen parisuhteen, aloin pikkuhiljaa tajuta, miten noloa tuo touhu oli, ja miten idiootti olin ollut. Pitkiä aikoja ryvin morkkiksessa vanhoja juttuja miettien, pohdin, mitähän se ja sekin tyyppi musta ajatteli silloin. Kaikkimitä olinkaan tehnyt kännissä, tuntui niin typerältä, vaikka se ei olisi ollut edes mitään erityistä. Aloin inhota känni-minääni. Vähensin juomistani ja ainoataan tutuimmassa ja turvallisimmassa seurassa olin humalassa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin helpottaa, ja nyt voin jo muistella ihan hyvälläkin noita aikoja, sillä olihan mulla silloin oikeasti paljon kavereita, paljon menoa ja meininkiä ja helvetin hauskaa. Iän myötä on tullut armollisemmaksi itselleen. Ja sekoiluajastani huolimatta olen nyt onnellisesti naimisissa oleva perheenäiti.
 
Mulla ihan sama. Mun villein aika sujoittui ikävuosille 20-25, jolloin joka viikko sekoilin ympäripäissäni baareissa.. käyttäydyin kuin idiootti, mekastin, remusin, puhuin mitä sattuu ja kenelle sattuu, sinun touhuusi lisättynä se, että yhdenyön suhteitakin kertyi jonkun verran. Siis totaalisen känniääliömeininkiä- Sitten kun löysin vakituisen parisuhteen, aloin pikkuhiljaa tajuta, miten noloa tuo touhu oli, ja miten idiootti olin ollut. Pitkiä aikoja ryvin morkkiksessa vanhoja juttuja miettien, pohdin, mitähän se ja sekin tyyppi musta ajatteli silloin. Kaikkimitä olinkaan tehnyt kännissä, tuntui niin typerältä, vaikka se ei olisi ollut edes mitään erityistä. Aloin inhota känni-minääni. Vähensin juomistani ja ainoataan tutuimmassa ja turvallisimmassa seurassa olin humalassa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin helpottaa, ja nyt voin jo muistella ihan hyvälläkin noita aikoja, sillä olihan mulla silloin oikeasti paljon kavereita, paljon menoa ja meininkiä ja helvetin hauskaa. Iän myötä on tullut armollisemmaksi itselleen. Ja sekoiluajastani huolimatta olen nyt onnellisesti naimisissa oleva perheenäiti.

Niin ja olen myös alkoholistin lapsi ja kärsin myös tuosta (vielä nykyäänkin) että kyräilen helposti muita, ja pelkään että joku ei tykkää musta tai olen suututtanut jonkun jne. Sekin helpottaa iän myötä, mutta jos asiat vuosia ja vuosia vain pyörivät päässä ja aiheuttavat ahdistusta, ammattiapu on varmasti paikallaan.
 

Yhteistyössä