Vanhemmat matkalle kahdestaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lonely planet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

lonely planet

Vieras
Hei,

Kyselisin kokemuksia liittyen vanhempien kahdenkeskiseen (loma)matkaan ja siihen, miten taapero on "selvinnyt" hoidossa ja miten kaikki on mennyt.
Olemme lähdössä 4 yön pituiselle lomamatkalle mieheni kanssa ja 1,5-vuotias lapsemme jää omaan kotiimme mummin hoiviin. Mummi tulee siis asumaan kotiimme siksi ajaksi kun olemme poissa.
Olisiko kellään kokemusta vastaavasta? Mietityttää, miten lapsi pärjää; tuleeko hirveä ikävä, meneekö rytmit sekaisin yms. yms... Mumminsa kanssa lapsi on hyvin läheinen ja tapaa tätä monta kertaa viikossa mutta ei ole ollut hoidossa kauemmin kuin parisen tuntia. Lapsi on kotihoidossa.
Tiedän, että itselle tulee valtava ikävä... Miten olette pärjänneet myös oman ikävänne kanssa??
Kiitos vastauksista!
 
Oma vaavini on vasta kuukauden ikäinen, joten tilanteessasi en ole ollut, mutta vastaavassa kyllä. Olen hoitanut siis sisarteni lapsia vastaavanlaisessa tilanteessa ja ovat olleet saman ikäisiä. He ovat kirjoittaneet minulle aina selkeät ohjeet paperille lasten päivärytmistä. Ihan kellontarkasti on ollut lasten päivän ohjelma paperilla, siis heräämiset, syötöt, päikkärit ja iltaunet. Ovat kirjanneet myös paperille apuja outojen tilanteiden varalle... esim. Mistä lapset tykkäävät, mikä auttaa jos tulee hätä, mikä auttaa kun itkevät hampaiden tuloa, mikä rauhoittaa unille...

Hyvin selvittiin, eikä rytmi muuttunut lainkaan. Välillä laitoin ihan oma aloitteisesti tekstaria, että kaikki hyvin niin ei tarvinnut vanhempien stressata ja koko ajan itse pommittaa kotiin päin. Eiköhän se hyvin mene ja onhan mummikin onnnistunut lapsensa kasvattamaan! Rentouttavaa lomaa! :)
 
Me oltiin miehen kanssa etelässä kun esikoinen oli vähän päälle 2v. Reissu kesti viikon. Viimeisenä päivänä esikoiselle oli tullut vasta ikävä. Kolmesti soitettiin, kahdella kerralla poika ei edes ehtinyt kiireiltään puhelimeen. Esikoinen oli mummin ja vaarin luona. Oli jo ennestään tottunut yökyläilyyn heillä (tuohon aikaa oli mun opiskelujen takia 1-2 kertaa viikossa siellä yötä).

Oma ikävä oli yllättävän mietoa. Välillä tuli hetkellinen suunnaton kaipuu, mutta meni äkkiä ohi. Sitä oli vain niin ihanaa nauttia omasta olosta ja erityisesti nukkua (esikoinen ei vielä tuossa vaiheessa nukkunut öitä kokonaan). Ja tuolla reissulla sai hetken hekumoida uutta masuasukkia (joka juuri ehti salamatkustajaksi) ihan rauhassa.

Ennen reissua teidän kannattaa "testata" tai oikeastaan totuttaa lapsenne ja mummo toisiinsa, myös yöllä, ettei heti tule useampaa yötä putkeen. Tämä siis jos lähtö lomalle ei ole ihan heti. Hyvin lapsi ja mummo pärjäävät, voi olla etteivät ehdi edes teitä muistamaan. Hyvää ja rentouttavaa matkaa!
 
Suosittelisin kyllä yökyläilyä ennen 4 yön matkaa! Sellaisen nyrkkisäännön olen kuullut, että ihan pienen ei pitäisi olla vanhemmastaan / huoltajastaan erossa kuin 1yö/ikävuosi. Eli sanoisin puolitoistavuotiaalle pyöristettynä 2 yötä. Pakkoko sitä on niin pitkään reissuun heti ekalla kertaa lähteä? Kokeilkaa nyt ensin yhtä yötä, sitten kahta. Niinkin usein käy, että vanhempien ikävä on kovempi kuin lapsen.
 
Meidän poika (nyt 1,5v) on ollut isovanhemmillaan hoidossa jo puoli vuotiaana, viime keväänä. Silloin muistaakseni yhden yön, ja sittemmin kahteen otteeseen 3 yötä. Ja tosi hyvin on aina mennyt. Riippuu siis lapsesta, kuinka reipas kyläilijä noin muutenkin on. Poika on siis ollut aina isovanhempiensa luona, eikä meillä. Meillä on toiminut se systeemi että laitan tarkat ruoka, uni ym. ajat kaikki listalle ja niiden mukaan on eletty, samalla tapaa kuin kotonakin. Yöt ja muut on mennyt tällä keinolla hyvin. Eikä poika ole ollut "moksiskaan" kun menimme hakemaan. Eli rohkeasti vaan välillä sitä omaakin aikaa, jos tunnette siihen tarvetta.
 
Itse olen noudattanut omien lasteni kohdalla juuri tuota 1 vrk per ikävuosi -systeemiä ja mielestäni siinä kyllä on jujua. Olen todennut, että mieluummin olen vaikka kerran kuukaudessa 1-2 yötä pois miehen kanssa, kuin pari viikkoa kerralla kerran vuodessa. Ensinnäkin pikkupoissaolot on helpompi järjestää (lähteminen helpompaa itselle kun ei tarvitse järjestellä asioita ja helpompaa myös lapselle sekä hoitajalle), lapselle eikä itselle tule ikävä ja muutenkin parisuhteen kannalta säännöllisyys on se must-juttu, ettei vain kerran vuodessa hoideta parisuhdetta, vaan säännöllisesti.

Meillä on ostettu neljän perheen kanssa kimpassa Tallinnasta aikoinaan vanhasta kaupungista asunto, joten tiedämme, että joka neljäs viikko asunto on meidän käytössä. Sinne tulee aika herkästi lähdettyä tai sitten vanhempieni mökille. Olemme opetelleet ihan näissä tutuissa kohteissa rentoutumaan, eikä se vaadi paljoa rahaa eikä pitkää matkustamista.

Omasta mielestäni puolitoistavuotiaalle 4 vrk ero vanhemmista on pitkä aika, mutta jos teille sopii paremmin yksi pitkä pätkä kuin kaksi lyhyempää, niin ehkäpä se on sitten teille paras ratkaisu.
 
Meidän 2v. tyttö on ollut kaksi kertaa 1viikon pituisen ajan isovanhemmilla hoidossa ja molemmilla kerroilla on mennyt tosi hyvin! Ainoastaan ensimmäisenä iltana oli muutaman kerran kysellyt missä äiti on ja sen jälkeen ei mitään ihmeellistä. Iloinen oli myös kun mentiin takaisin, mutta ei mitenkään eri tavalla kuin yhden yön hoidon jäljiltä. Myös rytmin meillä on pysynyt aina tosi hyvin ja tyttö nukkunutkin isovanhempien kanssa paremmin kuin kotona. Eli lähtekää vain matkalle hyvillä mielin!!
 
Ajattelin nostaa tätä ketjua ja tulla kertomaan, että matkamme meni tosi hyvin ja ennenkaikkea, lapsemme pärjäsi mainiosti isoäidin hoidossa! Joten kannustan kaikkia jotka harkitsevat vastaavaa matkaa puolison kanssa kahdestaan - lähtekää ! :)
Oli ihanaa viettää muutama päivä ihan kahdestaan miehen kanssa ja nauttia suurkaupungin sykkeestä.
 
Tohon kotiin jättämiseen ja isovanhempien kanssa oleiluun vaikuttaa kyllä taaperon tempperamentti todella paljon! Meillä nuorempi lapsi on 1v3kk ja herkkis poika. Isukki käy työmatkoilla ja on 4-5 yötä kerrallaan poissa. Väsyneenä poitsu vierastaa isukkia ja muutenkin noilla on nyt etäiset välit. On paljon isukilla tekemistä, että saa asian korjattua.

Eli kannattaa todella miettiä myös noita luonne-eroja!!
 

Yhteistyössä