Liikaa puuttuvat appivanhemmat!

["ISO"]

[QUOTE="Nana";24763333]Kuulostaa siltä, kuin isovanhemmat todella välittäisi teistä ja lapsesta. Ja appi erityisesti. Minusta sinä olet herkkis ja pahoitat mielesi tosi ihmeellisistä asioista...
Ei sun tarvi alkaa keskustelemaan asioista, jotka ei sinun mielestä kuulu heille tai joista puhuminen on kiusallista. Teillä on ensimmäinen lapsi, mutta isovanhemmilla on kokemusta lapsenlapsista, se taitaa hiertää kaikkein eniten.[/QUOTE]

PEESI!!!!

 

["harmailen"]

Ap, vedä rajat ajoissa. Ja aiheista joista et halua puhua, voi vaieta tai sanoa ettet halua keskustella aiheesta.

Itse olen joutunut anopille sanomaan että ei, en halua synnytykseni jälkeen puhua alapäästäni kun meni kyselemään vaurioita, miltä tuntuu jne. ja arvioi liikkumistani että joo ei kovin paha kun kykenin istumaan...
Appi puolestaan uteli sektiostani ja pohti aikoinaan tulevaa synnytystä ja uteli asioita joita hänen ei tarvitse tietää. Hän on sitä sorttia ettei suoraan sanominen auta, mutta kummasti hiljeni kun aloin kertoa miten sektio tehdään, ihoalueen puhdistuksesta lähtien siihen kun virtsarakko siirretään pois tieltä ja matka jatkuu...
Ja appi jaksaa päivitellä imetystä, 2v. esikoisen kanssa ja nyt uuden vauvan kohdalla, onneksi nähdään harvoin :S

 

[^^]

Eli en ole vainoharhainen ja yli herkkä, kun näinkin moni on kokenut saman! Toivottavasti tämä asia saadaan selvitettyä ja rajat vedettyä ettei tämä tule minun ja mieheni väliin.
Meillä on myös tuttua tuo kun lapsi itkee niin minut kaadetaan kumoon ja anoppi tai appi hyökkää ottamaan lapsen, todella raivostuttavaa! Lapsemme on myös aika "herkellä" päällä, kun herää eli säikähtää helposti jos äiti tai isä ei ole ottamassa heti syliin, niin appivanhemmat eivät myöskään tajua tätä vaan aina on tunkemassa naamaansa lapsen eteen kun tämä herää. Monesti olen asiasta huomauttanut, mutta muutosta ei ole tapahtunut.
Lapsemme on alkanut nyt maistelemaan kiinteitä, niin appimme kysyi meiltä vauvan ruoka-ajan jotta voisi tulla syöttämään vauvalle uusia ruokia?! Mielestäni se on meidän tehtävä antaa lapselle uusia ruokia ja olla läsnä kun jotain uutta opetellaan. Aloitimme myös vauva uinnin niin appi oli myös sinne tunkemassa vaikka pidän sitä meidän perheen harrastuksena!

 

["harmailen"]

Ap, ehkä apellesi pitäisi selventää rajat että haluatte ihan perheenä (sinä, miehesi ja vauva) toimia, olla ja harrastaa ja elää omaa arkeanne. Kerran kun sanot napakasti pehmoilematta ja kaunistelematta (olematta tahallaan ilkeä), täysjärkinen kyllä uskoo ja tajuaa. Se on sitten eri jos appivanhempasi ovat samaa maata kuin minun että ne sanomiset unohtuu viikossa ja taas mennään.

 

["Kaktus"]

[QUOTE="harmailen";24764245]

Itse olen joutunut anopille sanomaan että ei, en halua synnytykseni jälkeen puhua alapäästäni kun meni kyselemään vaurioita, miltä tuntuu jne. ja arvioi liikkumistani että joo ei kovin paha kun kykenin istumaan... [/QUOTE]

Mulla kans anoppi kysyi, että miten synnytys meni, johan vastasin, että oikein hyvin kiitos. Anoppi koki korrektiksi kysyä seuraavaksi, että repesitkö...

Anoppi olisi halunnut aikoinaan mielellään itsekin avautua esim. gynekologi-käynneistään, p***ereikänsä ihottumasta, ummetuksesta tai ihan vain p****llakäymisreissusta. Kaikki paikallaolijat vaikenivat aina näiden tietojen tullessa, mutta eipä vain rouva tajunnut muuttaa linjaa.

 

["ilona"]

Huh huh! Kylläpä kulki kylmät väreet selkäpiissä kun luin ketjun, niin tuttuja asioita tuli esille! Sylistä viemiset, ei anneta itkevää lasta äidin syliin, ohjeiden jakaminen (siis OHJEIDEN, ei neuvojen), jatkuva vihjailu siitä etten osaa pukea, syöttää, hoitaa, kasvattaa lasta oikein, tahalliset loukkaamiset, lyhyesti sanottuna minun täydellistä mitätöintiä äitinä!
Ap:lle voimia ja täysi tuki! Älä välitä näistä jotka eivät sinua ymmärrä, he eivät ole selvästikään olleet samassa tilanteessa! Omalta osaltani voin sanoa että minulla toimi vasta välien totaalinen jäädyttäminen, nyt on pari kuukautta menny tosi hyvin kun ei oo paljoo nähty. Ja se autto kun ei kerro henkilökohtasia asioita, mitä vähemmän he tietävät, sen vähemmän on asioita joihin voivat puuttua... Onneksi minulla on ihana perhe, ystävät ja työkaverit jotka eivät arvostele minua joka välissä ja ennen kaikkea minä ITSE tiedän että olen hyvä äiti, toivottavasti sinäkin tiedät ja uskot sen! Tsemppiä!

 

["vieras"]

En ole lukenut koko ketjua, mutta hyvin yksinkertaisesti näin: se on sun miehes tehtävä vetää raja sen sukuun päin. Ja jos hän ei sitä usko niin sano silläkin uhalla että katkaset välit. Yksityisyys tarvitaan!!!

 

["Kille"]

Tsemppiä AP:lle!
Et ole vainoharhainen, appesi on uskomaton sekaantuja.
Pidä pääsi, sano rauhallisesti, että pyydätte apua, kun tarvitsette!
Ei tuollaista tarvitse sietää!
Kerro, että he saavat aikanaan lasta hoitaa, mutta vauva-aika on nyt teidän perheenne omaa aikaa.

Voimia ja halaus!

 

[herkkä miniä]

Kuulostaa niin tutulta. Mulla on kanssa appi, joka kertoo kyllä miten sitä lasta kuuluisi hoitaa ja pyytää aina miestäni vahtimaan lasta, jos appi poistuu huoneesta, vaikka lapsi olisi minun sylissä. Olen kokenut sen todella loukkaavana ja monesti pahoittanut mieleni kommenteista, joita appi ei tosin ilkeytenä tarkoita.

Yllätyskyläilyt kielsin suoraan ja loput opettelin päästämään kommentit ja neuvot toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaari on tärkeä lapselle ja tervetullut elämäämme, mutta meidän kodissa on meidän säännöt ja kasvatusneuvot jätän huomioimatta. Tullaan toimeen.

Eri sukupolvilla on erilaiset käsitykset lapsenkasvatuksesta.

 

[neil]

Kertomasi mukaan kuulostaa mielestäni suht normaalilta. En lukenut koko ketjua. Appi on vaan innoissaan lapsenlapsestaan ja selvästi ikävöi häntä! Ole kiitollinen siitä. Jos asia alkaa vaivaamaan sinua niin kannattaa keskustella hyvässä hengessä apin kanssa. Mutta mielestäni aivan normaalia käytöstä tuo appiukolta...

 

[HouseOfSleep]

Kuulostaa hiukan tutulta. Ja mä en tosiaan ole yliherkkä, vaan yleensä mulla on tosi pitkä pinna näiden juttujen kanssa. Mutta appiukko... hooh. Se vaan selvästi osoittaa koko ajan ajattelevansa että me ei osata mitään ja ollaan ihan lapsia. Kuitenkin kolmekymppisiä ihmisiä ollaan. Kiukuttelee jos ei tehdä meidän perheessä meidän asioita niinkuin hän haluaa. Ukko on siis yli 70v, se varmasti hiukan vaikuttaa asiaan.

Viimeksi rupesi ihan tosissaan vaatimaan että mun kanit täytyy sitten vauvan tultua "hävittää". Ja jos "karvan takia" tulee ongelmia lapselle niin hän on sitten haulikon kanssa ovella. Tervetuloa, mä hankin myös haulikon........ Onneksi ukkeli asuu melkoisen kaukana meistä, eikä mieskään kestä tuota tyyppiä. Ja se mitä olen sukulaisilta kuullut, niin ei kauhean moni muukaan. Ahdistaa vaan aina kun sen kanssa joutuu olemaan tekemisissä, ja luulenpa että tilanne kärjistyy tavalla tai toisella kun lapsi syntyy. En vain halua viedä lasta ja ukkia erilleen tai vaikeuttaa mieheni jo vaikeita välejä isäänsä, joten yritän vain purra kieltä ja hymyillä.

 

[^^]

Iso kiitos kaikille vinkeistä.
Eilen sitten keskusteliin asiasta ensin miehen kanssa, joka oli myös onneksi sitä mieltä että he puuttuvat ihan liikaa meidän elämään. Illalla hän kävi sitten vanhemmillaan puhumassa asista... Appivanhemmat eivät oikeen edes tajunnu että ovat jotan tehneet "väärin", kaiken perusteli vain sillä, että kun siskosikin on tarvinnut meitä niin paljon yms... niin mutta emme ole lähskään samassa elämäntilanteessa.
Tuntuu kuin minun pitäisi ottaa heidät meidän arkeen mukaan, vain sen takia että he saisivat tarpeellisuuden tunteen ja tulevat siitä onnelliseksi. -.-
Mieheni myös kertoi, että minä olen loukkaantunut siitä että minun kotiini tullaan ilmoittamatta, niin siihen appi oli vain tokaissut että; "että tälläinen tapa minulla vain on"!
Onneksi mieheni teki sitten selväksi, että tullaan käymään heillä kun se meidän aikatauluun sopii ja me hoidamme itse lapsemme ja sitä ei meiltä sylistä viedä. Ja muutenkin meidän elämään puuttuminen pitää jättää.

 

[Gloria]

Mä en ymmärrä tuollaista vonkumista, tarviiko ihan kaikkea jäädä miettimään, antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.

Enkä mä ymmärrä. Ei kaikkea tarvii aina ottaa niin kirjaimellisesti ja juuri teihin kohdistuvana kritiikkinä.
Olisitte iloisia, kun on välittävät isovanhemmat, jotka tahtoo osallistua lapsenlapsen elämään.

 

[Gloria]

Ja sehän on ihanaa, että ne isovanhemmat haluavat pitää vauvaa sylissä. Saathan sinä muuten olla sen vauvan kanssa, ei se aika sinulta ole pois, mitä vauva on jonkun toisen sylissä.