B
Blondi misu
Vieras
Liiba laaba ennenvanhaan sitä ja tätä.. Paska puhetta. Ihan niinkuin nykyäänkin, toisissa perheissä on kovempi kuri, toisissa löyhemmät otteet.
L
läyhis
Vieras
Mä olen 30v. Ikinä en saanut selkääni, ollut kotiarestissa tai muutakaan. Mun kanssa keskusteltiin ja sovittiin asioita. Periaate oli, et luottamus säilyy kunnes se rikotaan. Minulle pahin mahdollinen rangaistus olisi ollut vanhempieni luottamuksen menetys. Se että he pettyisivät mun toimintaan tai pahoittaisivat mielensä mun takia. Eikä näin ollen käynyt mielessäkään tehdä typeryyksiä. Jos jotain halusin, se oli mahdollista jos osasin sen riittävästi perustella. Ja jos se oli mahdollista. Varsinkaan kitisemällä ei tuloksia syntynyt: Miksi äitini haluaisi miellyttää minua, kun minä en halunnut miellyttää häntä? Ja jotkut asiat ei vain olleet mahdollisia. Se selitettiin ja piste. Yhä edelleenkään ei kävisi mielessä käyttäytyä epäkunnioittavasti heitä kohtaan. Rakastan vanhempiani, arvostan heitä todella paljon ja pidän viisaina ihmisinä. Tunnen myös kuinka minua arvostetaan ja kunnioitetaan. Toki muistoni on ajalta jonka muistan, eli noin kouluikäisestä eteenpäin.
Sisareni taas.. Ihan eri luokkaa. Teki just Niinkuin tykkäs, rellesti ja räyhäsi. Haistatteli vanhemmilleni jne. Samat keinot oli käytössä, paitsi että etuja vähennettiin ja menemistä rajoitettiin eikä häneen luotettu. Hän on edelleen epäluotettava tietyiltä osin.
Ihmiset on erilaisia, toisilla on myötäsyntyisenä halu toimia sosiaalisessayhteisössä sopuisasti ja miellyttää muita.
Tänä päivänä olen menestykäs elämässäni. Osaan markkinoida itseäni ja ideoitani tiimityössä, saan useimmiten mitä haluan ihan nätisti puhumalla. Ja jos en saa ymmärrän, että se ei vain nyt ole mahdollista, ainakaan siinä yhteydessä.
Lapseni, 4v tyttö, on rauhallinen ja halukas miellyttämään kuten minäkin. Keskustelemme asioista, asetan rajoja hänen hyvinvoinnin perusteella ja selitän syyt. Hän hyväksyy asettamani rajat, joskus yrittää vinkuvänkyllä saada tahtonsa läpi, jolloin ilmoitan että keskustelu on päättynyt ja tilaisuus mennyt, jos kerran menee huutamiseksi. Tässä vaiheessa hän ymmärtää että mitään ei ole tehtävissä ja hyväksyy kohtalonsa.
En kuitenkaan kuvittele, että jos mulla olisi onni saada lisää lapsia, että kaikki olisi samanlaisia. En luultavasti myöskään toimisi sitten samoin kuin tämän ensimmäisen kanssa. Fyysinen kuritus ei tule kysymykseen, mutta löyhän kurin ja ruumiillisen kurituksen väliin mahtuu aika paljon. Olen itse "ammattikasvattaja", joten tiedän kyllä että kaikki ("tavalliset") lapset on mahdollista saada toimimaan järkevästi. Se on henkilö ja tapauskohtaista, kuinka toimitaan. Yleispäteviä neuvoja ei ole. Yksi tärkeä pointti kuitenkin on. Lapsen loukkaantumista ei tarvitse pelätä. Se vähän Niinkuin kuuluu asiaan, että hölmöilyn seurauksista pahoittaa mielensä. Enkä tarkoita tässä toisen ihmisen lyttäämistä, vaan tervettä närkästymistä. Jokainen haluaa välttää mielensä pahoittamista ja loukkaantumista, mikä ohjaa parempaan käytökseen.
Esimerkiksi sakon saamisessa ainoa pelote ei ole taloudellinen haitta, vaan myös se että joku sanoo sinulle " sinä teit väärin ja aiheutit vaaraa muille ihmisille".
Sisareni taas.. Ihan eri luokkaa. Teki just Niinkuin tykkäs, rellesti ja räyhäsi. Haistatteli vanhemmilleni jne. Samat keinot oli käytössä, paitsi että etuja vähennettiin ja menemistä rajoitettiin eikä häneen luotettu. Hän on edelleen epäluotettava tietyiltä osin.
Ihmiset on erilaisia, toisilla on myötäsyntyisenä halu toimia sosiaalisessayhteisössä sopuisasti ja miellyttää muita.
Tänä päivänä olen menestykäs elämässäni. Osaan markkinoida itseäni ja ideoitani tiimityössä, saan useimmiten mitä haluan ihan nätisti puhumalla. Ja jos en saa ymmärrän, että se ei vain nyt ole mahdollista, ainakaan siinä yhteydessä.
Lapseni, 4v tyttö, on rauhallinen ja halukas miellyttämään kuten minäkin. Keskustelemme asioista, asetan rajoja hänen hyvinvoinnin perusteella ja selitän syyt. Hän hyväksyy asettamani rajat, joskus yrittää vinkuvänkyllä saada tahtonsa läpi, jolloin ilmoitan että keskustelu on päättynyt ja tilaisuus mennyt, jos kerran menee huutamiseksi. Tässä vaiheessa hän ymmärtää että mitään ei ole tehtävissä ja hyväksyy kohtalonsa.
En kuitenkaan kuvittele, että jos mulla olisi onni saada lisää lapsia, että kaikki olisi samanlaisia. En luultavasti myöskään toimisi sitten samoin kuin tämän ensimmäisen kanssa. Fyysinen kuritus ei tule kysymykseen, mutta löyhän kurin ja ruumiillisen kurituksen väliin mahtuu aika paljon. Olen itse "ammattikasvattaja", joten tiedän kyllä että kaikki ("tavalliset") lapset on mahdollista saada toimimaan järkevästi. Se on henkilö ja tapauskohtaista, kuinka toimitaan. Yleispäteviä neuvoja ei ole. Yksi tärkeä pointti kuitenkin on. Lapsen loukkaantumista ei tarvitse pelätä. Se vähän Niinkuin kuuluu asiaan, että hölmöilyn seurauksista pahoittaa mielensä. Enkä tarkoita tässä toisen ihmisen lyttäämistä, vaan tervettä närkästymistä. Jokainen haluaa välttää mielensä pahoittamista ja loukkaantumista, mikä ohjaa parempaan käytökseen.
Esimerkiksi sakon saamisessa ainoa pelote ei ole taloudellinen haitta, vaan myös se että joku sanoo sinulle " sinä teit väärin ja aiheutit vaaraa muille ihmisille".
N
näinköhän
Vieras
Ihanko tosissaan ajattelette että koulusurmaajia ja muita nykypäivän sekopäitä syntyy ihan vain sillä että heitä on rakastettu liikaa ja annettu liian vähän remmiä? Että kaikki tämän päivän sekopäät ovat vain liian lepsujen vanhempien tuotosta?
Yhteiskunta ja koko maailma on muuttunut niin paljon esim. 50 vuodessa että on ihan järjetöntä väittää että pelkkä liian löyhä kasvatus saa nuoret voimaan huonosti ja rettelöimään. Minkälaisia olisivat "nykypäivän nuoret", jos nykypäivän kovien arvojen, jatkuvan kilpailun ja yksilökeskeisen maailman lisäksi he olisivat saaneet kotoa mallin jossa kuria pidetään väkivallalla? Syyt ongelmiin ovat ihan muualla yhteiskunnassa kuin siinä että vanhemmat rakastaisivat lapsensa pilalle.
Yhteiskunta ja koko maailma on muuttunut niin paljon esim. 50 vuodessa että on ihan järjetöntä väittää että pelkkä liian löyhä kasvatus saa nuoret voimaan huonosti ja rettelöimään. Minkälaisia olisivat "nykypäivän nuoret", jos nykypäivän kovien arvojen, jatkuvan kilpailun ja yksilökeskeisen maailman lisäksi he olisivat saaneet kotoa mallin jossa kuria pidetään väkivallalla? Syyt ongelmiin ovat ihan muualla yhteiskunnassa kuin siinä että vanhemmat rakastaisivat lapsensa pilalle.
V
vieras*
Vieras
Lasten piiskaaminen ei ole lasten kasvattamista.
Vanhempien olisi syytä herätä sieltä nettien, älypuhelimien ja viinan viemästä vapaa-ajasta ja oikeasti kuulla ja huomioida lapsiaan, niin tulisi asetettua ne rajatkin oikeaan kohtaan.
L
lkkjjh
Vieras
Lasten kotiarestiin laittaminen ei ole lasten kasvattamista.
Lasten lelujen takavarikoiminen rangaistuksena ei ole lasten kasvattamista.
(Niin, en myöskään perustellut väitteitäni mitenkään.)
V
vieras*
Vieras
E
Esim
Vieras
Yksi peruste sille, miksi lapseen kohdistettu väkivalta kasvatusmielessä ei kannata on se, että väkivalta ei vahvista oikean käytösmallin oppimista, vaan se taannuttaa. Sen sijaan kehuminen ja oikean käytöksen muu positiivinen huomioiminen vahvistaa sen halutun käytösmallin oppimista. Tämä on siis neurologinen totuus.
Lapsen pahoinpiteleminen kasvatuksellisena ratkaisuna on ainoastaan vanhemman kyvyttömyyttä pidätellä omia aggressioitaan. Ja niitä kyllä lasten kanssa tulee, ei sillä. Kyllä mäkin olen mielessäni monta kertaa lyönyt lastani, mutta vain mielessäni. Lapset osaavat olla ihan helvetin ärsyttäviä, mutta vanhemman pitäisi silti yrittää pysyä nahoissaan.
Lapsen pahoinpiteleminen kasvatuksellisena ratkaisuna on ainoastaan vanhemman kyvyttömyyttä pidätellä omia aggressioitaan. Ja niitä kyllä lasten kanssa tulee, ei sillä. Kyllä mäkin olen mielessäni monta kertaa lyönyt lastani, mutta vain mielessäni. Lapset osaavat olla ihan helvetin ärsyttäviä, mutta vanhemman pitäisi silti yrittää pysyä nahoissaan.
L
lkkjjh
Vieras
Se vaan on niin, että pelkillä kehuilla (ja opettamisella) ei saada keskivertoa lasta tottelemaan vanhempiaan ja olemaan ihmisiksi. Myös sanktioita ja rangaistuksia ja niiden uhkaa tarvitaan. Tämä on kasvatustieteellinen totuus.
Esimerkiksi USA:ssa lapsia kuritetaan ruumiillisesti myös kouluissa. Jos vaikkapa läksynsä toistuvasti laiminlyönyt oppilas passitetaan rehtorin kansliaan saamaan remmiä (koulun sääntöjen mukaisesti), niin onko se oppilaan rankaiseminen rehtorin toimesta osoitus siitä, että rehtori ei nyt vaan kykene pidättelemään omia aggressioitaan? Vaiko kenties sittenkin ihan harkittua kasvattamista?
U
Ukkonen
Vieras
Lapset tietää mistä narusta pitää vetää. Kysytään ensin isältä ja sitten äidiltä. Lopuksi aloitetaan huutamaan, kunnes lyhyempipinnainen antaa periksi. Lapsi saa tahtonsa läpi ja vanhemmat on iloisia, kun se lopetti huutamisen.