Hei Titi96! onnea odotukseen. Olen itse ollut samassa tilanteessa kun sinä. Tosin mulla on aina ollut äitiini hyvät välit ja kaikesta on voitu puhua. Olin 15v kun tulin raskaaksi ja äitini kysyi oliko mun menkat alkanut ja siihen vastasin, että ei ollut...äitini sanoi minulle, että pitää tilata lääkäri..no testi oli positiivinen ja äitini kysyin minulta mitä meinaan asian kanssa tehdä? Hän myös sanoi, että tietää kuinka paljon pidän lapsista ja tulisin vauvan kanssa pärjäämään, mutta käski asiaa miettiä tarkkaan. Lupasi antaa tukensa, oli päätös mikä tahansa...No hirveän vaikea päätöksen jälkeen päädyin aborttiin. Muistan sen edelleen vaikka aikaa on kulunut 20v...ja varsinkin, kun siskoni sai kuukausi mun abortin jälkeen 18v lapsen. No seuraava raskaus alkoi tarkoituksella 16v (sama poikaystävä, jolle abortin tein). Äidille soitin heti ja kerroin, että olen raskaana...äiti kysyi mitä meinaan tehdä ja vähän vihasesti sille tiuskasin, että mitäs luulet? No siihen äitini sanoi, että onneksi olkoon...
Suosittelen, että menet juttelemaan esim. terveydenhoitajan kanssa ja pyydät apuja vaikka kertomiseen tai otat äitisi mukaan jos kotona kertominen ei onnistu. Mulla on pian 16v täyttävä tyttö, joka on lapsista haaveillut jo useamman vuoden ja olemme tästä keskustelleet moneen kertaan. Olen hänelle sanonut, että jos hän tulee raskaaksi, niin tuen häntä oli ratkasu mikä tahansa. Tiedän, että hän rakastaa lapsia ja on vastuuntuntoinen. On kyllä sanonut, että haluaa koulun käydä loppuun ja sitten tehdä lapset. Meillä suvussa kulkee tosin, että äidinpuolelta kaikki ovat saaneet lapset nuorena. (minullakin oli 3 lasta 20v) Tsemppiä ja paljon voimia asian kertomiseen. Uutinen voi olla shokki, mutta eikähän aika tee tehtävänsä ja asiaan osaa sopeutua. Meillä muuten isä oli 35v ja äiti 36v kun niistä tuli mummu ja pappa...40v heillä oli jo 5 lastenlasta
