Vanhemmuus ongelmia.

["nuoriäiti"]

Kumpi on teidän mielestä oikeassa tässä asiassa? Ja mitä pitäisi tehdä, että molemmat olisivat tyytyväisiä tilanteeseen.

Kyseessä on siis nuoripari jolla on pieni vauva, isä käy samalla paikkakunnalla armeijaa ja äiti hoitaa vauvaa kotona.

Viikonloppuisin, kun isä saapuu viikonloppulomille ilmoittaa hän lähtevänsä kavereidensa kanssa illanviettoon. Äiti ei tästä asiasta innostu, koska haluaisi viettää aikaa perheensä kanssa, kun mieskin on lomilla lyhyen viikonlopun ajan. Mies suuttuu ja perustelee oikeutensa tähän viikonlopun viettoon sillä, että hän on armeijassa toisten ihmisten kyykytettävänä ja että nainen on päivät pitkät kotona vauvan kanssa tekemättä yhtään mitään. Nainen kysyy, että vahtiiko mies vauvaa sitten ensi viikonloppuna, että hän pääsee illan viettoon kavereidensa kanssa. ( ei siis oikeasti edes halua lähteä ja jättää pientä vauvaa vielä ilman äitiä)Mies turvautuu taas tähän "olet kotona joka päivä tekemättä yhtään mitään ja minä taas olen ..." Mies ei siis ole vielä kertaakaan hoitanut vauvaa ilman äitiä, eli ei siis tiedä millaista vauvan hoito ja kodin pyörittäminen muutenkin yksin on.

Mies siis lähtee illan viettoon ja sama toistuu muutaman kerran. Eikä mies ymmärrä naisen kiukkua asian suhteen. Nainen ei myöskään kinastele asiasta pitkään, koska ei halua riidellä lapsen edesssä ja toivoo hän että mies kuitenkin viettäisi aikaa hänen kanssaan.

Lapsi on siis 3-4 kk ikäinen.

Ei kiitos katkeria vanhoja akkoja kommentoimaan nuoresta iästä ja siitä mikä on heidän mielestään OIKEA ikä saada lapsia.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Mies on lapsellinen kusipää.

 

[poing]

Mies on itsekeskeinen ja kypsymätön, tuohon auttaa vain aika ja aikuistuminen, jos sekään.

 

["hmmm"]

vastuuton paskaperse tuo isä. hän tietysti haluaa mennä kun toisetkin tyhmyrit sielä puhuvat menevänsä. mutta hän on tehnyt lapsen ja hän o isä ja silloin ollaan tottakai kotona viikonloput. tai jaetaan ne viikonlopun menot, eli molemat käyvät joka toinen viikonloppu yksi ilta. yksi ilta ollaan kotona yhdessä joka viikonloppu.

 

[juuei]

vaimo on oikiassa. Miehet ei vaan tajua, mitä on vastuu 24/7. Se on sama kuin "ei minuuttiakaan omaa aikaa". Ja se syö ihmistä.

Ei nuoruudessa mitään vikaa ole, mutta tässä tapauksessa suunnittelussa. Oli vähän pölö idea hankkaía lapsi tähän saumaan.
Ja kyllä, joka ainoalla naisella on sekä mahdollisuus että tieto ehkäisyyn. Tyhmyyteen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa.

 

["Mie vaan"]

Mies on ihan kakara.

 

["nuoriäiti"]

vaimo on oikiassa. Miehet ei vaan tajua, mitä on vastuu 24/7. Se on sama kuin "ei minuuttiakaan omaa aikaa". Ja se syö ihmistä.

Ei nuoruudessa mitään vikaa ole, mutta tässä tapauksessa suunnittelussa. Oli vähän pölö idea hankkaía lapsi tähän saumaan.
Ja kyllä, joka ainoalla naisella on sekä mahdollisuus että tieto ehkäisyyn. Tyhmyyteen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa.

Asiasta keskusteltiin pitkään ja monet kerrat (lapsen hankkimisesta) onko järkevää ennenkuin mies on käynyt armeijan ja päädyttiin siihen, että jos lapsi tulee ennen armeijaa niin sitten se on tullakseen ja asiat järjestetään niin että homma toimii. Ja tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, on vain tämä viikonloppu ongelma. Muuten mies on todella hyvä isä lapselleen.

Tottakai tiesin, että meidän suhde tulee kärsimään lapsen myötä, mutta olisi tietenkin mukavaa, että minuakin huomioitaisiin. En siis ole kateellinen lapselleni sitä, että hänen isänsä antaa hänelle enemmän huomiota, niinhän se pitää mennäkkin.

 

[Piparnakkeli]

Hmm, ei sen parisuhteen ole pakko kärsiä, vaikka perheeseen tulisikin vauva. Teillä mies on tosiaan keskenkasvuinen, vain itseään ja omia halujaan ajatteleva poikanen. Toivottavasti äidillä (ellet se ole sinä ap) on joku joka auttaa vauvan kanssa, ettei/t ole ihan yksin.

 

["nuoriäiti"]

Hmm, ei sen parisuhteen ole pakko kärsiä, vaikka perheeseen tulisikin vauva. Teillä mies on tosiaan keskenkasvuinen, vain itseään ja omia halujaan ajatteleva poikanen. Toivottavasti äidillä (ellet se ole sinä ap) on joku joka auttaa vauvan kanssa, ettei/t ole ihan yksin.

Minä olen juuri tuo äiti. Kyllä minä aika yksin olen, kun omat vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla ja miehen vanhemmat on.. mitä nyt on.. taloudellisesti auttavat kyllä tarvittaessa, mutta ei sitten hoidoissa tai en muutenkaan voi kysyä heiltä neuvoa esim. vauvan sairastaessa yms. Isosiskoni tarjoaa usein apua, mutten kehtaa sitä vastaan ottaa, koska hänelläkin kaksi lasta ja opiskelee. Hän on ollut se joka on minua neuvonut lapsen kanssa. Alussa varsinkin oli todella vaikeaa, kun pelkäsin satuttavani vauvaa ja silloin sisko oli todella iso apu ja auttoi minua tajuamaan, että vaikka heikko vauva onkin ei se silti sokerista ole tehty.

Olen myös oikeasti 24/7 kotona, koska liikkuminen on todella vaikeaa ja joskus jopa vaarallista (asuinalueen takia ja en omista ajokorttia) Mutta kuitenkaan minua ei häiritse, että olen "yksin" saanpahan itse kuitenkin nähdä mitä uutta lapseni oppii ja kuinka hän kehittyy. Vaikka joskus olisi ihan kiva päästä tuulettumaan jonnekkin muualle

Toivottavasti jotain selkoo saatte, tuli aika sekavaa tekstiä

 

[Katylina]

Itsellä on melko heikko sietokyky tuollaiselle käytökselle, joten todennäköisesti häipyisin lapseni kanssa. Mies, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä, ei lapsen kanssa ollessa ole hyvä asia. Asia ei välttämättä tule muuttumaan kun mies tulee kotiin, silloin naiselle jää vain enemmän tehtävää jos mies ei auta.

 

["Sini"]

Tilanne on vaikea.

Ymmärrän toisaalta isän toiminnan. Suurin osa armeijaikäsistä pojista ei ole valmis vanhemmaksi. Tytöt/naiset ovat siinäkin asiassa usein edellä.

Ymmärrän ja tiedän myös sen "vaikeuden" olla äitinä ns. keskenkasvuisen isän lapselle. Itsellä oli onneksi hyvä tukiverkko ja helpot lapset..

Missäpäin ap asut? Meillä on jo isot lapset ja tänne todellakin "mahtuisi" vielä yksi lapsi yökylään esim. kerran kuukaudessa..

 

["nuoriäiti"]

Ehkäpä maailman kliseinen lause seuraavaksi; rakastan miestä kuitenkin todella paljon ja hän on hyvä isä muuten, pitää aina huolen että lapsella on tarpeeksi ruokaa kotona ennenkuin ostaa ruokaa itselleen.

Taidan oikeasti toivoa ja odottaa mahdotonta jos odotan tilanteen muuttumista ja tasoittumista. Voin myöntää sen, että mies on ehkä joissain asioissa vähän oman navan ajattelija, mutta ei tietenkään kaikessa.

Onko tosiaan ainoa mahdollisuuteni oppia elämään tämän asian kanssa tai sitten ottaa ja lähteä? Voisin ainakin ensin puhua mieheni kanssa asiasta, mutta uskon että sieltä tulee lupauksia joita ei kuitenkaan pidetä tai sitten vain hän suuttuu kun mainitsen asiasta.

Antakaa vain neuvoja jotka voisivat auttaa tässä asiassa (jos tähän sellaisia edes on)

Ja olenko julma/huono äiti jos jätän vain lapseni ensiviikonloppuna miehelle ja annan hänen elää yhden illan sitä mitä minä olen joka päivä. Eli vauvan hoidon + pyykit ja astioiden pesun ja mahdollisen imuroinnin kotona. Eli itse lähtisin illan viettoon. Ja onko normaalia pelätä sitä että mies pärjää lapsen kanssa? vai kertooko se siitä etten luota miehen hoitotaitoihin tarpeeksi?

Taas vähän sekavaa tekstiä, kun väsyttää, mutta ei unta saa

 

["nuoriäiti"]

[QUOTE="Sini";25436314]Tilanne on vaikea.

Ymmärrän toisaalta isän toiminnan. Suurin osa armeijaikäsistä pojista ei ole valmis vanhemmaksi. Tytöt/naiset ovat siinäkin asiassa usein edellä.

Ymmärrän ja tiedän myös sen "vaikeuden" olla äitinä ns. keskenkasvuisen isän lapselle. Itsellä oli onneksi hyvä tukiverkko ja helpot lapset..

Missäpäin ap asut? Meillä on jo isot lapset ja tänne todellakin "mahtuisi" vielä yksi lapsi yökylään esim. kerran kuukaudessa..[/QUOTE]


Asun kanta-hämeessä, en viitsi ihan kaupunkia sanoa

 

["jenni"]

[QUOTE="nuoriäiti";25436006]Mies ei siis ole vielä kertaakaan hoitanut vauvaa ilman äitiä, eli ei siis tiedä millaista vauvan hoito ja kodin pyörittäminen muutenkin yksin on.
---
Nainen ei myöskään kinastele asiasta pitkään, koska ei halua riidellä lapsen edesssä ja toivoo hän että mies kuitenkin viettäisi aikaa hänen kanssaan.
[/QUOTE]

Ihan eka homma on, että jätät vauvan isänsä kanssa ja käyt vaikka kävelyllä yksinäsi. Jos vauva on pulloruokinnalla, niin minkään ei pitäisi estää sua menemästä vaikka iltaa viettämään kaverien kanssa. Mies ei tajua vauvan tuomasta vastuusta mitään niin kauan, kun hääräät aina lähellä. Muutenkin vältä kuin ruttoa asennetta, että sä olisit vauvan päähoitaja ja mies vain avustaja – sillä tavalla maalaat itsesi sellaiseen nurkkaan, josta et pääse ikinä pois. Jos et uskalla kotoa poistua, sano että sulla on migreeni ja painu torkuille. Mies ei opi ottamaan vastuuta, jollei sitä sille anneta.

Toisekseen, älä jätä epäkohtia käsittelemättä sen vuoksi, että vauva kuulee. Riidat kuuluvat elämään ja sellaista lasta ei olekaan, joka ei olisi vanhempiensa kiistoja kuullut. Itkupotkuraivareita ei tietenkään ole hyvä lapsen edessä vetää, mutta ei se lapsi kovaäänisestäkään keskustelusta traumoja saa, jos olette normaaleja väkivallattomia ihmisiä.

Ymmärrän, että nuori isä haluaa joskus päästä ulos lomillaan, mutta perheelliselle miehelle sellaisen ei pitäisi olla viikottaista. Mieheni kommentoi sivusta, että nykyinen intti on hermolepoa verrattuna vauvan hoitoon. Siellä sentään tietää, koska on levon ja työn aika, kun vauvan kanssa saa olla valmiudessa joka hetki. Että sellaisia terveisiä miehelles

 

["nuoriäiti"]

Kiitos Jenni kommentistasi.

Taidan olla vähän sellainen ns. ylisuojeleva äiti ,kun teen kaiken itse ja varmasti itse olen myös osasyyllinen tähän miehen käytökseen kun en ole hänelle täyttä vastuuta antanut. Ei hän voi todellakaan tietää mitä lapsen hoito on jos en anna hänen sitä itse kokea ilman että neuvon vierestä ja annan kaiken valmiiksi. Eli hoidan tyyliin vauvan valmiiksi (ruokin ja vaihdan vaipan) ja sitten annan miehelle kun vauva on tyytyväinen.

Kommenttisi oli tosiaan ahaa-elämys minulle Kiitos siis todella paljon. Ja on tosiaan pulloruokinnalla, joten minulla ei ole mitään tekosyytä jäädä märehtimään kotiin kun mies on kotona myös. Voisinpas huomenna soittaa ainoalle kaverilleni koko kaupungissa ja sopia treffit ensi viikonlopuksi ja lähden ilman vauvaa liikenteeseen

 

["vieras"]

Jätä nyt alkuun ihmeessä vauva ihan miehen hoitoon, vaikka päiväsaikaan, saa pärjätä ilman sinua hänen kanssaan. Käyt vaikka vähän shoppailemassa tai ulkoilemassa, mikä parhaalta tuntuu. Samaten annat isälle hoitovastuuta hänen olleessaan kotona eli vaihtamaan vaippoja, iltapesulle jne ilman että olet vieressä neuvomassa. Menet neuvomaan sitten, jos tarvitsee apua.

 

[onnea lapsesta]

se että hyväksyy tosiasiat ei tarkoita, että niitä ei voisi muuttaa. Usein päinvastoin asioiden muuttaminen on mahdollista vasta, kun hyväksyy sen miten ne ovat. Että ei ala ruikuttaa.

Ainoat mahdolliset asiat jotka miestä voivat opettaa, ovat sinun tuottamasi paine asioiden muuttamiseen, ja omat havainnot. Eli niinkuin olet hyviä ohjeita saanutkin, järjestä asiat niin että mies alkaa niitä omia havaintoja saada siitä, mitä on lapsen hoitaminen. Nuo lyhyet pätkät vain eivät kerro vielä miehelle sitä, miltä tuntuu olla yksin vastuussa tästä ties mihin asti ilman sitä hengähdystaukoa.

Ole tiukkana vaan: jos hän ei tiedä mistä puhuu, hänellä ei ole oikeutta vertailla teidän tilanteitakaan. Tee kuitenkin tiettäväksi, että haluat olla reilu ja miettiä hänenkin parastaan vaikka painostamaan hiukan joudutkin. Jos mies valittaa painostuksesta, niin kysy haluaisiko hän tosiaan mieluummin sinun kärsivän kaikessa hiljaisuudessa. Ja että miten hän sitten ajattelee isyyttä oppivansa, jos sinä et saa palautetta antaa eikä hän viitsi kokeilla itse.

Muista, faktat ovat sinun puolellasi. Älä siis antaudu kuvittelemaan että sinulla on ne heikommat neuvotteluasemat. Jääräpäisyyden pystyy parhaiten ohittamaan sillä, että pitää vain kiinni asiastaan kunnes toinen oivaltaa, että et ole periksi antamassa vaikket jäisikään jankkaamaan ja haukkaamaan joka täkyyn, jonka hän keksii eteesi heittää.

 

["Tintti"]

[QUOTE="nuoriäiti";25436448]Kiitos Jenni kommentistasi.

Taidan olla vähän sellainen ns. ylisuojeleva äiti ,kun teen kaiken itse ja varmasti itse olen myös osasyyllinen tähän miehen käytökseen kun en ole hänelle täyttä vastuuta antanut. Ei hän voi todellakaan tietää mitä lapsen hoito on jos en anna hänen sitä itse kokea ilman että neuvon vierestä ja annan kaiken valmiiksi. Eli hoidan tyyliin vauvan valmiiksi (ruokin ja vaihdan vaipan) ja sitten annan miehelle kun vauva on tyytyväinen.

Kommenttisi oli tosiaan ahaa-elämys minulle Kiitos siis todella paljon. Ja on tosiaan pulloruokinnalla, joten minulla ei ole mitään tekosyytä jäädä märehtimään kotiin kun mies on kotona myös. Voisinpas huomenna soittaa ainoalle kaverilleni koko kaupungissa ja sopia treffit ensi viikonlopuksi ja lähden ilman vauvaa liikenteeseen [/QUOTE]

Treffit on hieno asia! Tee se!

Jotenkin vaan luen sinun teksteistäni itseni. Lasta ei voi jättää, kun ei tiedä mietn se isä pärjää... Jos vaikka hermostuu.

Toivottavasti lapsesi isä on pitkäpinnaisempi kuin omani oli.

Ja harmi, että emme asu lähellä. Olisin niin mielelläni ottanut yhden yökyläilijän tänne seurakunnan jatkoksi..

 

["jenni"]

[QUOTE="nuoriäiti";25436448]Kiitos Jenni kommentistasi.

Taidan olla vähän sellainen ns. ylisuojeleva äiti ,kun teen kaiken itse ja varmasti itse olen myös osasyyllinen tähän miehen käytökseen kun en ole hänelle täyttä vastuuta antanut. Ei hän voi todellakaan tietää mitä lapsen hoito on jos en anna hänen sitä itse kokea ilman että neuvon vierestä ja annan kaiken valmiiksi. Eli hoidan tyyliin vauvan valmiiksi (ruokin ja vaihdan vaipan) ja sitten annan miehelle kun vauva on tyytyväinen.

Kommenttisi oli tosiaan ahaa-elämys minulle Kiitos siis todella paljon. Ja on tosiaan pulloruokinnalla, joten minulla ei ole mitään tekosyytä jäädä märehtimään kotiin kun mies on kotona myös. Voisinpas huomenna soittaa ainoalle kaverilleni koko kaupungissa ja sopia treffit ensi viikonlopuksi ja lähden ilman vauvaa liikenteeseen [/QUOTE]

No kiva Muista tosiaan olla neuvomatta liikoja, vaikka toki sä oletkin tällä hetkellä se, joka tietää parhaiten, mitä on ollut tapana pukea ulos päälle ja millainen vauvan rytmi on. Informoi vain välttämättömät asiat, mutta älä koskaan puutu mielestäsi vääränvärisiin potkareihin tai siihen, antaako mies d-tipat sylissä vai hoitopöydällä. Epäolennaisesta huomauttelu vie mieheltä hoitohalut ja itseluottamuksen. Välillä voi tehdä tiukkaa hyväksyä omista tavoista poikkeavia hoitokäytäntöjä, mutta jos lapsen terveys tai turvallisuus ei ole uhattuna, niin kaikki on hyvin. Hauskaa vapaailtaa sulle! Toivottavasti palattuasi kotona odottavat tyytyväinen vauva ja selviytymisestään ylpeä isä

 

["nuoriäiti"]

Lähdinkin tänään jo shoppailemaan ja jätin vauvan miehelle. Olin ollut noin puolitoista tuntia pois kotoa kun päätettiin kaverini kanssa että lähdetään vielä illan viettoon. Menimme sitten meille valmistautumaan niin näin ehkä parhaimman asiani koko elämäni aikana

Mies oli aivan märkä ja vauva itki nälkäänsä ja mies yritti siinä toisella kädellä korviketta valmistaa ja toisella kädellä rauhoitella vauvaa. Jäimme oikeasti kaverini kanssa suut auki tuijottamaan miestäni emmekä osanneet sanoa mitään siinä tilanteessa. Kunnes sitten mies sanoi aivan paniikissa, että " pyykkikone roiskii vettä joka puolelle, kaikki on ihan märkää. Tytär huutaa nälkäänsä ja tämä on jo toinen mitä teen ku levis edellinen pöydälle" Tosiaan huomasin sitten että pöytäkin oli ihan märkä ja korvikkeessa Otin vauvan ja rauhottelin sitä sen aikaa että mies saa tehtyä korvikkeen valmiiksi ja annan lapsen takaisin että mies syöttää tämän. Sitten menen kylpyhuoneeseen katsomaan mikä tilanne siellä on.. noh.. se höppönä oli unohtanut kiinnittää sen likaveden poistulo putken, kun meillä ei ole sitä seinässä olevaa reikää minkä kautta suoraan poistuis vaan pitää laittaa lavuaariin ja kiinnittää se putki siihen. Laitoin sitten senkin kunnolla ja kaverini oli siis seurannut lamaantuneena minua koko ajan ja sitten katsoin häntä ja molemmat aloimme nauramaan. Sovimme että lähdemme sitten joku toinen kerta ulos, kun mieskin osaa pyykkiäpestä.

Mies edelleen märkänä syötti vauvaa ja sanoin, että käy vaihtamassa kuivat vaatteet päälle ennenkuin vilustuu. Hetken päästä istuimme kaikki sohvalla vauva miehen sylissä nukahtamaisillaan, ja en voinut kuin hihitellä ja lopulta mies sanoo " Olet sä aikamoinen supernainen.. anteeks et kuvittelin, että sulla on helppoa olla kotona." Sitten mies lähti viemään lasta omaan sänkyynsä ja kun tuli takaisin istui viereeni sohvalle ja sanoi vielä että "voisin lähteä ulos tänään" voitte vain kuvitella kuinka hymyni hyytyi ja kiukku nousi taas pintaan, mutta kerkesi lisätä "kahden elämäni tärkeimmän naisen kanssa" ennenkuin pääsi kiukku ulos asti. Hymyilin taas niin että hyvä ettei posket revenneet ja mies suutelee minua ja oli se homma siinä sohvalla mennyt pidemmällekkin, mutta palovaroitin ilmoitti ruoan olevan turhan valmista hemmetin palovarotin..

On se aika ihana vaikka valilla ihan täys idiootti onkin. Toivottavasti muistaa tämän sitten ensiviikonloppuna, kun tulee lomille. Lähdemme nyt ulos perheen kanssa, enkä tiedä vielä minne kun ei kerro!

 

["nuoriäiti"]

Käytiinpäs kiinalaisessa syömässä ( olen siis monesti puhunut etten koskaan ole käynyt kiinalaisessa tai syönyt kiinalaista ruokaa ja että olisi kiva käydä) ja sitten käytiin vielä kahvilla mun lempipaikassa. Nyt mies on viemässä lasta hoitoon mummolaan, kun haluaa viettää unohtumattoman illan minun kanssa myös. Lähtee siis huomenna takaisin armeijaan

Olen todellakin kiitollinen kommentista joka sai minut tajuamaan asioita ja siinä samalla mieheni sai kokea minun elämääni. Tosin se kyllä jäi vähän lyhyeksi, mutta eiköhän ymmärtänyt yskän kuitenkin.

 

["xXx"]

[QUOTE="nuoriäiti";25436107]Asiasta keskusteltiin pitkään ja monet kerrat (lapsen hankkimisesta) onko järkevää ennenkuin mies on käynyt armeijan ja päädyttiin siihen, että jos lapsi tulee ennen armeijaa niin sitten se on tullakseen ja asiat järjestetään niin että homma toimii. Ja tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, on vain tämä viikonloppu ongelma. Muuten mies on todella hyvä isä lapselleen.

Tottakai tiesin, että meidän suhde tulee kärsimään lapsen myötä, mutta olisi tietenkin mukavaa, että minuakin huomioitaisiin. En siis ole kateellinen lapselleni sitä, että hänen isänsä antaa hänelle enemmän huomiota, niinhän se pitää mennäkkin.[/QUOTE]

"Muuten mies on todella hyvä isä lapselleen.."

Siis vaikka viikonloppuisin ryypiskelee kavereiden kanssa ja viikot on armeijassa?? Siis eihän se homma toimi.. Sori, mutta mä en näe tuossa isyyttä missään kohtaa. Se että tuikkasee kerran ei riitä vielä isyyteen. Jos tietoinen valinta myös miehen puolelta lapsen hankintaan tuossa elämäntilanteessa on tehty, niin jostain on luovuttava. Niinkuin aina, missä tilanteessa tahansa, lapsen takia on luopumisia omista menoista "valitettavasti" tehtävä. Mies menettää tossa lapsensa elämän alkumetrit ja niitä ei saa koskaan takaisin.

 

["nuoriäiti"]

[QUOTE="xXx";25440516]"Muuten mies on todella hyvä isä lapselleen.."

Siis vaikka viikonloppuisin ryypiskelee kavereiden kanssa ja viikot on armeijassa?? Siis eihän se homma toimi.. Sori, mutta mä en näe tuossa isyyttä missään kohtaa. Se että tuikkasee kerran ei riitä vielä isyyteen. Jos tietoinen valinta myös miehen puolelta lapsen hankintaan tuossa elämäntilanteessa on tehty, niin jostain on luovuttava. Niinkuin aina, missä tilanteessa tahansa, lapsen takia on luopumisia omista menoista "valitettavasti" tehtävä. Mies menettää tossa lapsensa elämän alkumetrit ja niitä ei saa koskaan takaisin.[/QUOTE]

Eihän ole ollut joka viikonloppu. Ja armeijassa on iltalomat, on aina silloin kotona ja leikkii lapsen kanssa, vaikkei tämä nyt tietenkään kauhean pitkä aika ole. Mutta mies haluaa olla osa lapsen elämää niin paljon kuin mahdollista.

Yksi kertakin oli lähdössä armeijasta kotiin kun lapsi sairasti ja mietin että pitää käydä ihan näyttämässä kun kuulostaa pahalta. Ei siis saanut lomaa tämän takia ja meinasi lähteä luvatta pois, mutta sain hänet jäämään. Siitä tilanteesta olisi enää sotilaspoliisit sun muut puuttuneet enää.

Älä tuomitse noin helposti, jos sanon että on hyvä isä lapselleen niin eiköhän hän silloin myös ole, en tietenkään ala kirjoittamaan esimerkkejä siitä mitä hän tekee lapsen puolesta, kun ei ne liittyneet tähän asiaan kuitenkaan millään tavalla

Voin ihan kirkkain silmin väittää, että minä olen todella hyvä äiti lapselleni ja niin on myös mies hyvä isä lapselleen.

 

["mona"]

Mukava kuulla että teillä on ollut hyvä viikonloppu. Kyllä meilläkin mun mies joutui kantapään kautta kokemaan millaista se vauvanhoito oikeasti on. Että en mä vaan lomaillu siellä kotona. Meilläkin oli aika vaativa vauva, vaikkei ihan koliikkivauva ollutkaan. Ite lähdin iltaisin edes tunniksi kävelylle ystävän kanssa ja mies hoiti vauvaa. Välillä oli huutanut koko ajan, mutta vähitellen oppi miten saa vauvan parhaiten rauhoiteltua ja oli ylpeä omsita taidoistaan.

Mitä isommaksi lapsi on kasvanut sitä parempi suhde sillä on isäänsä muodostunut ja isä on alkanut nauttia yhä enemmän alpsen kanssa olosta. Poika nyt 2,5v.

 

["nuoriäiti"]

Kiva, että teillä mies viihtyy lapsen kanssa

Nyt on siis mukava ilta vietetty yhdessä, mutta se vähän keskeytin kun miehen vanhemmat eivät sitten jaksaneetkaan hoitaa vauvaa ( ei ainakaan iän piikkiin voi laittaa, miehen äiti täytti juuri 40) ärsyttävää toimintaa heiltä. Mutta tottakai lapsi haettiin kotiin ja hoidettiin kotona ja nyt tuhisee omassa sängyssään